Filosofiakahvila alkaa taas

It's just a ride… And we can change it anytime we want. It's only a choice. No effort, no work, no job, no savings of money. A choice, right now, between fear and love .  Bill Hicks 

Filosofiakahvila Fuengirolassa (9.10.-27.11.(ti)) (11.10.-13.12 ei 1.11., ei 6.12. (to))
 Hinta: 5 €/kerta Aika: ti klo 12.00-13.30 ja to klo 16.00 – 17.30 Paikka: tiistaisin los Bolichesin kauppahallin kahvila , Alcaldía de Tenencia, torstaisin La Carihuela Chica -ravintola (Rafaelin aukion laidassa) os. Paseo Marítimo 89, Los Boliches, Fuengirola.

Filosofiakahvila Torre del Marissa (10.10.-12.12.) Aika: ke klo 11.00-12.30 Torre del Marin filosofiakahvilan paikka: Mesón Las Niñas, Calle de la Vega, (samalla kadulla kuin länsipäässä oleva Mercadona)

Aiheet filosofiakahviloissa Fuengirolassa ja Torre del Marissa:

1. Keskusteleminen ja filosofia
Millaisia filosofisen keskustelun muotoja on olemassa? Millainen keskusteleminen on hedelmällistä?
2. Totuus maailmasta
Miten totuus maailmasta voi auttaa itsensä kehittämisessä?
3. Itseluottamus eettisenä käsitteenä
Emersonin näkemyksestä itseluottamuksesta hyveenä.
4. Tottelemattomuus
Mistä totteleminen tulee? Mitä on tottelemattomuus? Tottelemattomuuden merkityksestä.
5. Missä on oikeudenmukaisuutta?
Oikeudenmukaisuusteorioista ja oikeudenmukaisuuden käsitteestä. Ekonominen näkökulma oikeudenmukaisuuteen.
6. Kun Diogenes lampun osti
Diogeneen hahmosta, anekdoottien merkityksestä, filosofiasta performanssina.
7. Sattuma
Mitä on sattuma? Sattumasta, välttämättömyydestä, tarkoituksesta.
8. Ylpeys
Ylpeys – synti vai saavutus?
9. Kuuntelemisesta (Torre del Marissa)
Kuuntelemisen taidosta ja kuuntelemisesta harjoituksena
10.Toivo (Torre del Marissa)
Mitä on toivo? Mitä voimme toivoa? Mitä kannattaisi varoa toivomasta?

Tie ulos

Nykyisyydessä, keskellä sen kehää, on jokin aina epätodennäköistä – jokin olemassaolon tapa, näkemisen tapa, suhde ihmisten välillä. On keksittävä tuo epätodennäköinen, kuviteltava se ja etsittävä tietä ulos kehästä.

Kieltämättä olen välillä eloton ja sanaton. Pakenen vuorille tutkimaan, ajattelemaan, kirjoittamaan ja sitten lamaannun. Nämä kuolleet viikot ovat silti edellytys uudelle täyteyden tunteelle, uudelleensyntymiselle. Monen kuolleen viikon jälkeen - epätodennäköisten kohtaamisten seurauksena - heräsin ja kirjoitin nämä sanat, jotka ovat jälki, jota tahdon seurata:

Ajatteleminen on irtaantumista meihin kiinnittyneistä ajatuksista.

Kummitus

(Goya: Ennen kuolemaa)

Joskus on kuin nurkassa olisi kummitus. Siellä se on, ei sano mitään. Tai se mumisee. Siitä ei saa selvää. Jotain se tahtoo. Siltä tuntuu.

Mutta mikä on kummitus? Joku henki, joka on tullut meille antamaan viestin? Kummitus, joka on nurkassa, ei ole ehkä tullut sanomaan mitään. Se odottaa meitä. Se odottaa, mitä meillä olisi sanottavaa. Odottaa, että me kertoisimme, mitä me siltä odotamme. Kummitus on täällä, koska me pidämme siitä kiinni, vedämme sen tänne, emme anna sen mennä.

On niin monta asiaa, niin monta paikkaa, mistä pitää kiinni: menneisyys, ihmiset, kaikenlaiset paikat, monet esineet. Takertua voi melkein mihin tahansa, myös itsessä. Eikä sen tarvitse olla mitään haluttua. Voi takertua tuskaansa, omaan surkeuteensa.

Kummitus ei ole ilmestys. Kummitus nurkassa estää ilmestyksen, siis todellisen, nykyisen maailman avautumisen eteemme.

Nyt se ei ole enää nurkassa, tämä lause, joka on kuin veitsi: Minun on päästettävä irti.

Mielenkiintoinen

Mielenkiintoinen on mielenkiintoinen termi filosofiassa. Se liukuu epistemologiasta estetiikkaan ja takaisin. Mielenkiintoista on jokin, joka kiinnittää huomiomme ja anoo huomiotamme, panee meidät kysymään. Mielenkiintoista on odottamaton ja uusi; me emme tunne sitä emmekä tiedä mitä ajatella siitä. Siksi se panee meidät ajattelemaan, etsimään, tutkimaan. Tässä mielessä mielenkiintoinen on tieto-opillisesti merkittävää. Kaikki alkaa ihmettelystä, ja mielenkiintoinen panee meidät ihmettelemään.

Estetiikassa, erityisesti taidefilosofiassa, ollaan huomattu, ettei kauneus ole kovin mielenkiintoinen käsite. Kauneus ei ole taiteellinen kriteeri ja on paljon taidetta, joka ei ole kaunista. Sen sijaan mielenkiintoinen on mielenkiintoisempi sana: taideteos yrittää kiinnittää huomiomme, avata jotain, repiä auki otteen, joka pitää meidät tavanomaisessa, totutussa tavata nähdä ja kokea.

Myös filosofiassa tärkeää ei ole välttämättä oikean kuvan synnyttäminen, vaan uutuus, mielenkiintoisuus. Mutta en ole sanonut mitä eivät olisi jo muut – Pauline von Bonsdorff tai Deleuze – sanoneet. Minun on sanottava tämä: mielenkiintoista ajattelua tai taidetta on se mikä sallii meidän liikkua. Mahdollisuus olla olematta aina sama herättää mielenkiinnon. Se on kuin lupaus onnesta.

Tyhjä, lupaus

 Kun olen tarpeeksi turha, tyhjyys on paikka siirtymälle.