torstai 30. toukokuuta 2013

Väärät arvot


Väärät arvot voi puhkaista. Se on helppoa, sillä ne ovat kuplia eivätkä kovin kestäviä. Mitä ovat sivilisaation arvot tänään? Esimerkiksi maine, raha, menestys. Mikään niistä ei takaa mitään.

Mutta emme voi kietoutua ylpeinä filosofian viittaan. Mitä tämän päivän filosofit seuraavat muuta kuin mainetta, rahaa ja menestystä? Todellinen filosofi – jos sellaisia enää on – häpeää filosofina olemista.

Silti hänellä on mahdollisuus muuhunkin kuin häpeään: kuvainkaatajan ylpeyteen ja arvojen puhkaisijan iloon...

perjantai 24. toukokuuta 2013

Xiaoyaoyou


(Zhuangzi uneksii olevansa perhonen)

”Aina tuntemattomalla pohjoisella merellä on kala nimeltään Kun...” Näin alkaa vanha kiinalainen teksti, jonka uskotaan olevan Zhuangzin kirjoittama. Hän eli 300 eea. Tekstin otsikko on Xiaoyaoyou. Englanniksi se on käännetty näin: Free and easy wandering.

Xiao merkitsee huoletonta mieltä tai irtaantumista, yao etäisyyttä, you liikettä tai vaeltamista. Taolaisen ajattelun mestarin monimielisen ja runollisen tekstin yksi idea saattaa olla se, että tavoiteltava tila, onnellisuus tai kauneus on irtaantumisessa etäisyyteen, yli rajojen, vaeltamisessa.

Zhuangzi tietenkin säilyttää salaisuutensa, sillä hän liikkuu etäisyydessä, nauraa. Me näemme vielä vielä liian mustavalkoisesti ja etsimme liikaa yhtä merkitystä, vaikka pitäisi astua tyhjyyteen.

Ymmärrän hyvin ajattelijoita, jotka eivät ilmaise itseään, paljasta omaa ajatustaan, koska uskovat, että pitäisi tehdä sitä ennen paljon muuta, esimerkiksi oppia lukemaan. Mutta minut Zhuangzi pistää lupaamaan itselleni toisenlaisen periaatteen: Minusta ei tule lukijaa.

Tarkoitan, että suuntaudun muuhun kuin oppineisuuteen, hermeneutiikkaan, esimerkiksi Zhuangzin tulkintaan. Ehkä näin, lopulta, Zhuangzi ei vain naura minulle, vaan minun kanssani. Ja näen perhosen enkä tiedä olenko perhonen...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Attenzione


(Cristina Campo)

Yksi syksyn aiheista on estetiikka ja etiikka. Siis molemmat ja yhdessä. Haluaisin ottaa esille esimerkin etiikan ja estetiikan kytkeytymisestä yhteen: yhden erityisen asenteen ja aktiviteetin, huomion kiinnittämisen. Tällä käsitteellä on pitkä historia länsimaisessa filosofiassa ja kulttuurissa.

Huomion kiinnittäminen ei ole vain keskittymistä johonkin, vaan kääntymistä jotakin kohti: ulos, kohti toista tai kääntymistä itsensä puoleen. Monta kertaa korostetaan kääntymistä toisen puoleen, toisen kuuntelemista, mutta myös itseä kuunnellaan. Kreikkalaisten sana prosoche tarkoitti huomion kiinnittämistä itseensä. Pakanallisesta kristilliseen maailmaan siirryttäessä sanan merkitys ei olennaisesti muuttunut, sillä munkkien omaan itseen kohdistuvasta valvonnasta käytettiin samaa sanaa prosoche...

Huomion kiinnittäminen, prosoche, on siis osa itsensä harjoittamisen historiaa. Silti minua kiinnostaa kiinnittää huomiota vain yhteen tapaukseen, italialaiseen Cristina Campoon.

Kolme nimeä, kolme huomion kiinnittämisen ajattelijaa: Simone Weil, María Zambrano ja Cristina Campo. Weil sanoi, että puhdas, sekoittumaton huomion kiinnittäminen on rukousta. Cristina Campon Attenzione e poesia on teksti, jossa runous on huomiota, huomion omistamista (attenzione), todellisuuden eri tasojen lukemista. Campo luki jatkuvasti Weilin kirjoituksia, kävi niiden kanssa dialogia. Zambrano käänsi ystävänsä Campon esseen huomiosta todennäköisesti siksi, että huomion kiinnittäminen oli hänellekin olennainen asenne ja olemisen tapa. Olen kykenemätön puhumaan näistä kolmesta naisesta, mutta heidän innoittamanaan tulen sanomaan muutaman sanan huomion kiinnittämisestä.

Campolle attenzione on samanaikaisesti vastuun ilmentymä ja esteettisen herkkyyden ilmaus; se on olemisen tapa, ethos niin kuin kreikkalaiset sanoivat. Siksi sitä voi käyttää esimerkkinä siitä, miten joskus etiikka ja estetiikka kohtaavat, lähentyvät, kietoutuvat yhteen.

Meillä on jatkuva vastuullinen työ edessämme: Joudumme luodaan uudestaan arvoja ja merkityksiä. Olemassaolo on jatkuvaa uudestaan aloittamista. Joudumme irtaantumaan ennakkokäsityksistä nähdäksemme asiat uudella tavalla ja siksi joudumme itse siirtymään tutun ulkopuolelle, vaeltamaan rajojen ulkopuolelle, etäisyyteen niin kuin Zhuangzi. Itsensä tekeminen eettiseksi olennoksi on siis taiteellista työtä, irtaantumista tutusta, uuden keksimistä. Mikä auttaisi tässä työssä niin paljon kuin se mistä Campo käytti sanaa attenzione?

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Filosofiakahvilan aiheet syksyllä 2013


Filosofiakahvilan aiheet syksy 2013

1.Aloittaminen
Aloittamisen merkityksestä, vapaudesta ja päätöksistä
2.Idolit
Idoleista, huonoista ajatustottumuksista. Millaisia ovat idolimme?
3.Nauraminen on ajattelua
Naurun ja ajattelun suhde, filosofian nauravaisuus
4.Oma itse: prosessi
Mikä on oma itse? Miten voi tulla omaksi itseksi?
5.Käänteinen ekonomia ja kokemus
Meitä muutavista kokemuksista ja työstä, joka muuttaa tekijäänsä
6.Läsnäolon ongelma
Miten voisi olla läsnä sanoissaan?
7.Herkkyyden kehittäminen
Mitä meidän pitäisi kehittää itsessämme? Millaista herkkyyttä tarvitsemme?
8.Etiikka ja estetiikka
Etiikan ja estetiikan ongelmasta, arvoista ja elämästä
9.Miehen kuvia
Maskuliinisuuden instituutiosta ja identiteeteistä
10.Ajallisuus
Ihmisen suhteesta aikaan, kairoksen käsitteestä

Kiitokset keväällä 2013 filosofiakahvilaan osallistuneille. Kesän aikana julkaisen tässä blogissa "tutkimuksiin" liittyviä sivuhuomautuksia ja muita irtoheittoja.