Lapinlahti goes obscure

(Pasi Färm ja Klaus Welp)

On mahtava nähdä, kun joku paikka löydetään uudestaan, otetaan uudenlaiseen käyttöön. Esimerkkini on Lapinlahden entinen mielisairaala.

(Grillailua ja chillailua Lapinlahdella)

Ystäväni Klaus Welp (valokuvaaja, graafinen suunnittelija, elokuvantekijä) vuokrasi työtilan sairaalatiloista ja löysi enemmän tai vähemmän hullun taitelijayhteisön. Hän alkoi dokumentoimaan toimintaa ja otti erityisen huomionkohteeksi erikoisen veneenrakennushankkeen. Risto Puurunen, Juho Pöysti, Tuomo Vuolteenaho ja Mika Palonen rakentavat 3D-camera obscura -polkuvenettä. Vene on tarkoitus laskea vesille 2.heinäkuuta. Myöhemmin ryhmä lähtee aluksen kanssa kiertueelle Baltian maihin.

Tämän blogin yksi keskeinen teema on ajattelu. Kysyn jatkuvasti, mitä on ajattelu. Monta kertaa minulla on tunne, että se vaatii aina jonkun tietyn paikan tai tilan. Martin Heideggerin ajattelu tarvitsi polkua, María Zambranon ajattelu metsäaukiota jne. Nyt kysyn itseltäni, onko minun palattava Lapinlahdelle ajatellakseni, oppiakseni jotain uutta. Tottakai tarvitsen muutakin kuin paikkaa: ihmisiä jotka sen elävöittävät. Myös ihmiset inspiroivat, varsinkin silloin kun he ovat tekijöitä.

En tiedä vielä, mitä kaikkea tämä uudistunut mielisairaala merkitsee minulle.Tällaiset hankkeet ovat innoituksen aihe. Ne näyttävät, että toisinkin voi tehdä. Maailmaan tuodaan aivan uudenlainen vene, ja veneet ovat aina unelmien synnyttäjiä, niiden kantajia.

Klaus Welp on tämän filosofiakahvilan facebook-sivun logon tekijä:

...ja hän on myös profiilikuvan ottaja

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jos luen kirjan...

Jos luen kirjan, luen jotta löytäisin energian, vapauden hengen. Luen jotta elvyttäisin kapinan. Liian monta kertaa näkee, miten orjat tukahduttavat oman kapinansa omilla voimillaan. Juha Hurme sanoi hyvin: ”Lukeminen on tehokkainta treeniä, kun suunnistetaan ihmisiksi ja ihmisinä.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Oikeat ainekset, oikeat määrät

Aiheena Helsingissä 17.6.

Kohtuus, siinä hyve. Ei aina kaikkein houkuttelevin; se tarkoittaa nykyisin: vähän. Kun opetetaan tätä hyvettä, kohtaamme kompastuskiviä ja pahempaakin, vaaroja. Hyveiden opettajat ovat antamassa aina kaikille samaa mittaa. He eivät noin vaan ymmärrä, että se mikä on toiselle myrkkyä ei sitä ole toiselle – kohtuullinen määrää viiniä saattaa olla toiselle hyvä määrä, toiselle kohtalokas.

Kohtuullisuus – jos siinä on järkeä – pitäisi ehkä ymmärtää tarkemmin, täsmällisemmin kuin vain vähäiseksi, hillityksi, maltilliseksi. Pitäisi puhua määristä ja ne eivät ole kaikkien ainesten kanssa samat, ne eivät ole kaikille samat. Ehkä emme voi puhua niin yleisellä tasolla, joutuisimme puhumaan tapauksista, mutta etu on tässä: sana kohtuullinen ei ole enää niin epämääräinen, vaan se merkitsee ”oikean määrän” käyttämistä.

Novaliksella on yksi lause, jota olen aina rakastanut: ”Kaikesta pitää tulla ravintoa.” En ymmärrä sitä niin, ettei saisi olla kasvissyöjä tai ettei se olisi planeetalle parempi vaihtoehto. Ymmärrän tai pikemminkin koen, että se mitä tapahtuu, mikä minuun iskee, sisääni tulee, on tehtävä ravinnoksi. Siitä on tehtävä hedelmällistä, elämälle myönteistä, vaikka se olisikin myrkkyä. Olen rakastanut Novaliksen lausetta, koska se ilmaisee urhoollisen elämäntavan, viestii elämänmyönteisyydestä, jopa tietystä kauniista kohtuuttomuudesta.

Joitakin kokkeja – esim. Ferran Adriània saattaa filosofia inspiroida. Minulla on toisinpäin: ruoanlaitto opettaa filosofiaa. Ei ole mitään ehdottoman oikeita aineksia, ehdottoman oikeita määriä. Ainekset ja määrät määrää maku (on tietenkin otettava ainesten ja niiden määrien mahdollinen myrkytysvaikutus). Se ei tarkoita, ettei olisi lainalaisuuksia. Maistaminen edellyttää oppimista ja aina voi oppia uusia asioita, uusia yhdistelmiä tai oppia nauttimaan vieraalta tuntuvasta.

Tärkeää ei ole katsoa vain määriä, vaan myös sitä, mitä aineksia yhdistää. Vaikka kaikki voisi olla ravintoa, ne eivät voi olla sitä kaikkina yhdistelminä. Oikeiden ainesten, niiden yhdistelmien ja määrien hallitseminen, gastronomian taide, on siis samaa kuin elämän taide, jos se on pyrkimystä ”kohtuuteen”, oikeaan määrään.

Novaliksen ajatuksessa on jotain epäkristillistä: siinä niellään mitä tahansa, mikään ei ole pahaa sinänsä. Siinä mielessä se muistuttaa antiikin filosofien ajatuksia, joille nimenomaan oli kyse määrästä, oikeasta määrästä, ei siitä että harjoitettu nautinto olisi sinänsä paha. Kohtuullisuus oli tärkeää kreikkalaisille ja sillä oli täsmällinen merkitys.

Kreikkalaisten sanalle soproshyne (σωφροσύνη) ei ole tarkkaa vastinetta. Usein se käännetään kohtuullisuudeksi tai itsehillinnäksi. Latinan kielelle se käännettiin usein käyttäen sanaa continentia, joka viittaa nimenomaan itsehillintään. Roomalaisten vastaava sana oli sobrietas. Vanhastaan kreikkalaiset ajattelivat, että soproshyne on hybriksen vastakohta ja se taas merkitsi äärimmäisyyteen menemistä, liiallisia kuvitelmia itsestä ja esimerkiksi oman vallan väkivaltaista väärinkäyttöä.

Jokatapauksessa termin kääntäminen kohtuullisuudeksi tai itsehillinnäksi johtaa helposti väärinkäsitykseen, epämääräiseen kuvaan. Kreikkalaisten ”kohtuus” erinomaisuuden muotona ja ilmauksena oli hyvin täsmällinen ja konkreettinen, monella tavalla erilainen kuin myöhempi kohtuullisuus. Kreikkalaisilla oli termi, joka liittyi kiinteästi ”kohtuuteen”, enkrateia. Sen voi määritellä itsensä hallitsemiseksi. Sanoja käytettiin yhdessä, joskus jopa tarkoittaen niillä melkein samaa asiaa. Esimerkiksi Platon määrittelee termin sophrosyne käyttäen sanaa enkrateia: ”Kohtuus on tietynlaista järjestäytyneisyyttä ja hallintaa (kosmos kai enkrateia).” Hallinta kohdistuu tässä määritelmässä tiettyihin nautintoihin ja haluihin. Monissa yhteyksissä itsensä hallitseminen (enkrateia) on jotain, jonka ajatellaan olevan edellytys sille, että voi saavuttaa ”kohtuuden”.

Kohtuus oli siis hyve, mutta käytännössä se merkitsi itsensä hallitsemista ja sitä kautta vapautta – sitä ettei ole esimerkiksi jonkun himon, ruokahalun tai nautinnon orja. Olennaista ei ole siis mitä teet, vaan miten ja kuinka paljon. Jos ”oikea” määrä vaihtelee, on tapauskohtainen, emme voi sitä oppia kenenkään lääkärin tai kokin reseptistä, mistään kirjasta. On kokeiltava. Se mikä pätee ruoanlaittoon, pätee siis myös elämään.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Arvot

(Ryöstetty Europa)

Aiheena Helsingissä 8.6.

Kuvitelkaa, että joku kysyy itseltään: ”Miten minun pitäisi elää?” Sellaista sattuu. Tämä ei välttämättä ole huono kysymys, mutta monet vastaukset ovat huonoja. Joskus kysymykset ovat ihan hyviä, mutta vastaukset niihin kohtalokkaan huonoja – varsinkin jos vastauksen ajatellaan olevan lopullinen. Olisi syytä estää vastauksen tukahduttavuus.

Ennen kuin vastaa, kannattaa ajatella, mitä on kysymässä ja mitä vastaaminen implikoi, siis millaisia päätöksiä, valintoja vastaus sisältää. Sillä vastaaminen tähän kysymykseen pitää sisällään päätöksen; siinä ei ole kyse vain tiedosta. Jos kysyy, miten pitäisi elää, kysyy aivan toisenlaista asiaa kuin jos kysyy: ”Mitä on neljä  jaettuna kahdella?” Ennen kuin on edes vastannut kysymykseen, on ihminen joutunut pulaan, vienyt itsensä tilanteeseen, jossa joutuu elämään kysymyksen kanssa.

Jos kokee, että eläminen kysymyksen kanssa on sietämätöntä, voi sen heittää syrjään, sen unohtaa. Sellainenkin voi olla päätös eikä se välttämättä ole kohtalokas, mutta silloin laiminlyö mahdollisuuden; elämä otetaan annettuna.

Kyse ei ole vain tiedosta, vaan arvoista. Tietokin on pelissä mukana. Se on aina. Mitä ovat arvot? Ne ovat jotain, jonka ansiosta elämä on elämisen arvoista. Jos sanoo näin, jos määrittelee näin, se on merkityksellisesti eri asia kuin sanoa, että arvot ovat toiminnan päämäärä. Arvo voi olla joskus toiminnan päämäärä, mutta on muutakin, enemmän: on jotain joka syntyy teoissa ja toiminnassa. Ystävyys voi olla päämäärä, mutta se on myös jotain, joka syntyy ihmisten välillä, jotain joka luodaan.

Arvot tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Siksi estetiikka ja etiikka ovat yhtä; molemmissa on kyse siitä, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Esteettisetkin arvot ovat eksistentialisia niin kuin sanoi Milan Kundera. Kauneus ei ole vain jonkun esineen ominaisuus; se parantaa elämän. Huumori ei tee vain arvokkaaksi jotain teosta, sillä se pelastaa elämässä. Arvot ovat jotain, jotka syntyvät toiminnassa. Arvot luodaan. Myös tällä on omat seurauksensa. Nyt näemme, etteivät ne ole pudonneet taivaasta. Ne eivät ole ikuisia. Ne eivät ole aina olleet.

Myös arvot kuolevat ja monesti ne tapetaan. Usein ne tapetaan, joskus syystäkin. Ne osaavat tehdä myös itsemurhan niin kuin eurooppalaisuus tekee itsemurhaa. Nykypäivän hämmennys, yleinen suunnan puute, lisääntyvä vihan kylväminen. Mistä siinä on kyse? Onko kyse arvojen kuolemasta? Ehkä osittain, mutta myös pelkuruudesta ja laiskuudesta, jotka tekevät kyvyttömäksi omiin arvoihin.

Jos heittää kysymyksen syrjään, ottaa elämän annettuna ja silloin arvot ovat niitä, jotka on vastaanottanut, ympäristöstään imenyt, kasvatuksessa sisäistänyt. Kysyminen, ajattelu, filosofia tekevät elämästä jotain muuta, seikkailun – siinä niiden merkitys ja arvo. Filosofit ovat monesti ihmetelleet, miten lähestyä arvoja: on puhuttu siitä mitkä ovat välinearvoja ja mitkä itseisarvoja, on puhuttu niiden ehdottomuudesta tai suhteellisuudesta.  Silti merkityksellisempi, elämän näkökulmasta hedelmällisempi huomio voisi olla se minkä esitti Nietzsche:  ”Kaikki arvioinnit ovat... joko omia tai saatuja.”

Nyt palaan alkuun ja kysyn taas: ”Miten minun pitäisi elää?” Moraalifilosofit ovat pistäneet painon sanalle pitää. Se on vaarallinen painotus, sillä se on vaarallinen sana. Minun näkökulmani, painotukseni, ehdotukseni on tämä: Pistetään vaikka hetkeksi paino sanalle miten. Silloin kysymys ei merkitse vain sitä, että kysyisin mitä minun pitää tehdä. Ongelma ei ole se, teenkö sitä tai tätä, vaan se teenkö noin tai näin. Kiinnostuksen kohde on tapa. Silloin etiikan kiinnostuksen kohteena ei ole yksinkertaisesti normi, sääntö ja sen sisältö, vaan myös suhde tuohon sääntöön ja tapa miten toimii, tyyli. Etiikka tunnustaa jälleen estetiikan, ei aja sitä luotaan.

Minulle etiikkani, siis vapauden ajateltu käyttö, ei ole vain kylmää analyysiä eikä sitä voi palauttaa kysymykseksi sääntöjen seuraamisesta. Tässä ajattelussa ei ole vain tiedollisen vastauksen etsimistä; siinä on mukana inspiroituminen.

https://www.google.es/maps/place/Kymintie+51,+00560+Helsinki,+Finlandia/@60.2094265,24.9582811,15.67z/data=!4m5!3m4!1s0x469209a2464e0edf:0x1e50a7d000ab0b8b!8m2!3d60.2090795!4d24.9620189?hl=es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila