Kaksi mottoa

Minulla on kaksi mottoa syyskauden ohjelmaa varten:

Ihmisen elämä on mitä hänen ajatuksensa siitä tekevät. (Marcus Aurelius)

Uneksin keinojen ja päämäärien symmetriasta. (Pasi Färm)


Aiheet löytyvät osoitteesta:
http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/07/filosofiakahvilan-aiheet-syksylla-2016.html

Syksyn aikataulu löytyy osoitteesta:

http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/08/filosofiakahvilan-aikataulusta.html

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aikataulusta

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 14.syyskuuta. Paikka on tuttu eli Mesón Las Niñas, samalla kadulla kuin Torre del Marin länsipäässä oleva Mercadona. Aika klo 11.00-12.30.

Filosofiakahvila alkaa Fuengirolassa tiistaina 4.lokakuuta. Paikka Los Bolichesin kunnantalon kahvila. Aika klo 11.15-12.45. Torstain ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran 6.lokakuuta klo 16.00-17.30. Paikka on ERI: La Leona, saman aukion kupeessa kuin ennenkin eli "Rafaelin aukiolla".

Aiheet löytyvät osoitteesta:

http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/07/filosofiakahvilan-aiheet-syksylla-2016.html


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Lääkäri, auta itseäsi

Vanessa Lemm kirjoittaa kirjassaan Nietzsche´s Animal: Culture, Politics and the Human Being Nietzschestä tai tarkemmin ottaen hänen hahmostaan, alter egostaan, Zarathustrasta sanoen, että päämäärä tai tarkoitus ei ole lähettää viestiä suoraan. Nietzsche – tai Zarathustra – tyytyy tarjoamaan kuvan ihailtavasta elämäntavasta. Tämä on totta. Nietzsche näki filosofian elämäntapana ja totuuden singulaarisena totuutena, joka ilmenee esimerkissä, ajattelijan elämässä. Tästä todistaa jo hänen varhainen esseensä Schopenhauerista.

Ajatus esimerkillisestä elämästä, elämästä esimerkkinä, idea kuvasta joka korvaa suoran viestin, liittyy ajatukseen siitä, miten ajattelija opettaa tai miten ajattelija auttaa toista. Hän auttaa auttaen itseään; hän huolehtii toisesta huolehtien itsestään. Nietzschen Zarathustra sanoo:

”Lääkäri, auta itseäsi: Näin autat  myös potilastasi. Paras apusi on se, että hän näkee omin silmin jonkun, joka parantaa itsensä.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sokeat auringonkukat

Alberto Méndezin (1941-2004) kirja Los girasoles ciegos (2004), suomeksi Sokeat auringonkukat, on kirja tappiosta, häviämisestä; se sijoittuu Espanjan sisällisodan loppuun ja sen jälkeiseen aikaan.

(Alberto Méndez)

Kirjassa on kohtaus, jossa sairaanhoitajana toimineelle vangille annetaan tehtävä: Hänen täytyy pitää hengissä haavoittunut sotilas aamuun, haavoittuneen teloitushetkeen saakka. Jos sairaanhoitaja ei onnistu tehtävässään, hänet teloitetaan teloitettavan puolesta.

Vangit puhuvat toisilleen. Yhdessä kohdassa he sanovat:

-          Me olemme kirottu kansa, etkö usko?

-          Ei. En usko, että olemme kirottu kansa. Se olisi syyn heittämistä muiden niskoille.

Tässä on paikallaan hiljaisuus.

(José Luis Cuerdan vuonna 2008 ohjaama samanniminen elokuva on myös vaikuttava, suositeltava, vaikka se on monilta osin erilainen kuin kirja. Elokuvan on käsikirjoittanut Rafael Azcona yhdessä ohjaajan kanssa. Pääosissa muun muassa Maribel Verdú ja Javier Cámara)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aiheista

(Giovanni Domenio Tiepoli 1773)

Monet syksyn aiheista ovat toivottuja, esimerkiksi Anaksimandro, anarkismi ja uutismaailma. Mielenkiintoista ehkä, että monet näistä toivotuista aiheista vaativat ”akateemista” perehtymistä, jopa pedanttisuutta; ne liittyvät monesti filosofian ja ajattelun historiaan. Toiset toivotut aiheet – terrorismi ja tiedotusvälineet (journalismi) – ovat voimallisesti yhteiskunnallisia tai poliittisia.

Ulkoisesti erilaisista lähtökohdista huolimatta syksyn aiheet kytkeytyvät kysymykseen arvoista. Toivon, ettei käsittelytapa olisi liian abstrakti tai ylimalkainen – että voisin irrottautua ns.arvokeskustelun tyhjänpäiväisyydestä.

Tarkoitukseni ei ole – turha kai sanoakaan – opettaa kenellekään mitään arvoja. Tarkoitukseni on yksinkertaisesti vain stimuloida, käynnistää keskustelua.

Ohjelman valmistelussa on mukana aina sama paradoksi, sama vaikeus. Haluan, että ohjelma olisi mielenkiintoinen ja käsittelisi jollakin tavalla, esimerkiksi ajankohtaisuuden ansiosta, tärkeitä, relevantteja aiheita. Mutta samalla olen estynyt, sillä olen itseäni estänyt. En voi tietää mikä on tärkeää, en voi sitä myöskään muiden puolesta päättää. Tämän vaikeuden edessä lohduttaudun sanomalla, että keskustelu kulkee kuitenkin muualle, mahdollisesti siihen mikä oikeasti muiden mielestä on mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila