Humen giljotiini ja Pasin skalpelli

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Humen giljotiini tai laki: Tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. David Hume (1711-1776) muotoili sen näin: ”There is not ought from is.” Se mitä Hume kritisoi oli yhdenlainen virhepäätelmä. Joku puhuu siitä mitä on, sanoo asioiden olevan niin tai näin ja kuin huomaamatta sanoo: ”Sen pitäisi olla noin.”

Skottiherra ei tietenkään tarkoittanut, ettei tosiasioita voitaisi käyttää moraalisessa ajattelussa. Ne eivät vaan riitä yksin; mukana on arvoarvostelmia. Tiede ei voi sanoa, millaiset arvot ihmisellä pitäisi olla.

Minua ei kiinnosta tällä kertaa Humen giljotiinin synnyttämä keskustelu, siihen kohdistunut vastustus, syytökset relativismista jne. Minua kiinnostaa se tosiasia, että tiede yrittää aika ajoin määrittää arvot. Vaikka Humen giljotiini on iskenyt 1700-luvulta saakka, näin puhutaan vieläkin, yhä sanotaan: ”Koska on näin, pitäisi...” Otetaan kunnianarvoisa ja vaikutusvaltainen esimerkki: biologi Edward O.Wilson. Hän sanoo, että tieteen ja etiikan yhdistäminen on vallankumous. Eettiset väitteet ja totuudet eivät ole hänelle erillään ihmisen ruumiista tai ihmisluonnosta; hänelle on olemassa ”sisäisiä moraalisia premissejä” (internal moral premises).

Biologit ja evoluutioon moraalin perustavat tiedemiehet ovat perineet filosofeilta – myös Humelta – aika ongelmallisen käsitteen, ihmisluonnon (human nature). Se merkitsee, implikoi, että ihminen on perimmiltään aina sama. Tämä samuus on biologien ja siihen perustavien ”moraalin etsijöiden” kompastuskivi. Kun Wilson puhuu luonnollisesta elämään kohdistuvasta rakkaudesta (hän kehittää käsitteen biophilia) hän ei ota huomioon, etteivät kaikki erityisesti rakasta luontoa.

On ironista, että Wilson päätyy samantapaiseen emotivismiin kuin Hume: moraali perustuu tunteisiin. Hän päätyy myös filosofisesti ongelmalliseen determinismiin; moraali on seurausta biologisesti määräytyneistä tunteista. Hän on toki tietoinen, että ihmisellä on taipumusta myös aggressiivisuuteen, mutta uskoo järjen kontrolloivan sitä. Moraali perustuu tunteisiin, mutta tarvitsee perustakseen myös järkeä – ja järki on tässä tapauksessa evoluutiobiologia. Arvoja ei tarvitse sanella eikä luoda; ne ovat valmiina olemassa.

Wilsonia vastaan on hyökätty. Se on helppoa ja siihen oli historiallinen syy: myös aikaisemmin on yritetty samaa ja sillloin hankkeen nimi oli sosiaalidarwinismi. Mutta Wilson on jalo herra. Hän haluaa pelastaa elämän planeetalla ja hän toivoo ihmisten käyttäytyvän ”säädyllisesti” toisiaan kohtaan (”an ethics of simple decency to another”).

Skalpelli, leikkausveitsi, joka avaa tätä ajattelua, paljastaa, että tässä perustetaan etiikkaa Humen arvosteleman virhepäätelmän varaan. Se paljastaa myös, että perustaksi, kivijalaksi tehdään ihmisluontoa. Filosofi, antropologi ja biologi Ludwig Feuerbach (1804-1872) arvosteli uskontoa, sanoi että se vieraannuttaa ihmisen. Mistä se vieraannuttaa? Ihmisluonnosta, hänen olemuksestaan, hänen todellisista kyvyistään ja laadustaan. Max Stirner (1806-1856) näki, ettei Feuerbach irtaantunut Jumalan auktoriteetista, vaan sisällytti sen ihmiseen. Jotta olisi vapaa, pitäisi irrottautua tästä sisäistetystä olemuksesta, sen velvoitteesta.

Vaikka olisi totta, ettei tosiasioista voi johtaa velvollisuutta, niin ihmisluonnosta ja olemuksesta ollaan tehty moraalin perustaa humanistisessa ajattelussa, ihmistieteissä ja jopa biologiassa. Olisi ymmärrettävä, etteivät arvot ole annettuina olemassa. Ne synnytetään, luodaan. Arvoteoria ei ole biologian ongelma. Se on poliittinen ongelma. Tämä tulee olemaan ongelmani...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Aiheet syksyllä 2017

Filosofiakahvila alkaa Fuengirolassa 3.lokakuuta, Torre del Marissa jatkuu 4.10...

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

1.Humen giljotiini ja Pasin skalpelli

2.Johdantoa kysymykseen arvoista

3.Stirnernin paluu

4.Väsymys

5.Etiikka runossa, runous moraalissa

6.Filosofiaa kuoleville

7.Naiset, kapinan sydän

8.Normaalin käsite ja kulttuurin köyhyys

9.Taivas: ihminen ilman sukupuolta

10.Hyvä poliitikko: Perikles

11.Kukkulan takana voi olla mitä vaan

Jos olet kiinnostunut luovan kirjoittamisen kurssista Fuengirolassa tai Torre del Marissa, ota yhteyttä

pasifarm@yahoo.eshttps://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Hyväntuulisuuden ylistys

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Olen yrittänyt ylistää hyväntuulisuutta ennenkin. 3.helmikuuta 2011 julkaistussa tekstissä (http://koetinkivet.blogspot.com.es/2011/02/hyvantuulisuus.html) puhun Demokritoksen pyrkimyksestä hyväntuulisuuteen (euthumia). Pyrkimys erosi muiden kreikkalaisten tavoitteista; he halusivat mielenrauhaa (ataraxia). Kirjoitin:

Hyväntuulisuus ei ole ”positiivisuutta”, pelkästään valon katsomista, vaan oman kyvykkyytensä, voimansa, säilyttämistä ja käyttämistä myös ikävissä tilanteissa. Se ei merkitse sitä, että ei sure, vaan ilon löytämistä surunkin keskellä.

Palasin aiheeseen uudestaan 19.kesäkuuta 2013 (http://koetinkivet.blogspot.com.es/2013/06/ei-kivea-kiven-paalle.html). Tässä kirjoituksessa – hengeltään keveässä, mutta sotaisassa – sanon: ”Hyväntuulisuus on elämän puolella.”

Voi kai kysyä, mikä minua vaivaa, kun ylistän hyväntuulisuutta? Ei voi olla aito suomalainen tuollainen naureskelija! Viime aikoina olen itsekin epäillyt itseäni. Maailma masentaa niin helposti. On vaikea säilyttää hyväntuulisuus. Sitten olen muistanut, miksi hyväntuulisuus on niin arvokasta: se on vastarintaa maailman lannistavuuden edessä.

Surullinen ei jaksa vastustaa samalla tavalla. Hyväntuulisuus antaa voimaa – se on voimaa, mahdollisuutta tehdä. Se on odottamatonta, sitä mitä meidän ei oleteta tekevän. Nietzsche, joka puhui paljon hyvää joviaalisuudesta, tiesi, että pienet poikkeavat teot ovat arvokkaita.

Usein kysyn, mitä tässä tai tuossa toiminnassa, ajattelussa tai käytännössä kultivoidaan eli viljellään. Tällainen kysyminen saattaa tarvita välineitä, käsitteitä, jotta saataisiin esiin mitä viljellään. Martin Heideggerin vaikeassa kielessä on yksi termi Stimmung, joka vieläpä ihme kyllä kääntyy onnistuneesti: se on vire ta virittyneisyys. Tämä sana voi toimia apuna.

Oikeastaan sana on kääntymätön, sillä saksassa voi olla maiseman Stimmung ja minulla voi olla ”minun Stimmung”, mutta sana on sukua sanalle Stimme, ääni ja sen alkuperä on yhteydessä akustiseen maailmaan; sen merkitys viittaa virittyneisyyteen. Kyse on siitä, että jokin vire, virittyneisyys, tuo Heideggerin sanoin”olemista jossakin mielialassa ’täällä’-paikkaansa”. Stimmung on ihmisen olemisen suuntautumista maailmaan, sen kytkeytymistä maailmaan. Mieliala vaikuttaa siihen miten ihminen hahmottaa ympäristönsä tai tulkitsee esimerkiksi tapahtumia.

Syventymättä syvällisemmin vaikeaan Stimmung-teemaan voimme tehdä tästä käsitteestä työkalun, linssin. Kun sanomme tai teemme jotain, viljelemme jotain. Tämän linssin kautta näemme: vahvistamme ja synnytämme virityksiä, tietynlaista virettä.

Hyväntuulisuus luo erityistä virettä. Ylistän sitä, koska sen viljelemä vire tai viritys on hedelmällinen, elämänmyönteinen – ei rajoittava, tukahduttava, ahdistava. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatukseni on tämä: hyväntuulinen luo tietynlaisia asioita, surun lannistama jotain muuta. Tähän liittyy ajatus siitä, että hyväntuulisuus säilyttää kyvykkyyttä, lisää sitä. Näin se tekee myös lannistavan maailman edessä, kaiken sen edessä mikä vaatii vastarintaa.

Hyväntuulisuus on keveyttä. Kevyenä on helppo liikkua ja on uskalias tekemään kokeiluja, uusia yhdistelmiä. Se siis auttaa olemaan luova. Minulla on siis syyni sen ylistämiseen.

Mutta niin kuin sanottu, hyväntuulisuus on vaarassa; se on vaikea säilyttää. Jos se on arvokasta, säilyttämisen ja keksimisen arvoista, niin mikä auttaisi tässä työssä? Monesti ihmiset, kohtaamiset, koirat. Ehkä taide. Sitä ehdotti Nietzsche:

"...jos me toipuvat yleensä vielä tarvitsemme taidetta, niin se taide on toisenlainen –ivallinen, kevyt, hetkellinen, jumalaisen häritsemätön, jumalaisen taiteellinen taide, joka leimuaa kirkkaan liekin lailla kohti pilvetöntä taivasta! Ennen kaikkea: taide taiteilijoita, vain taiteilijoita varten! Me ymmärrämme jälkeenpäin paremmin sitä, mitä siihen tarvitaan, hilpeyttä, kaikkea hilpeyttä, ystäväni! Myös taiteilijoina -: tahtoisin sen todistaa. Me tiedämme eräitä asioita liian hyvin, me tietävät: oi kuinka me nyttemmin opimmekaan hyvin unohtamaan, olemaan hyvin tietämättä, taiteilijoina!”

P.S.

Montaigne kertoo (Lasten kasvattamisesta) filologi Demetriuksesta, joka ihmetteli Delfoksen temppeliin kokoontuneita filosofeja. Hän ihmetteli heidän iloisuuttaan ja sitä, etteivät he kiistelleet mistään. Megaran Herakleon vastasi hänelle sanoen kiistelyn olevan niille, jotka väittelevät tämän tai tuon verbin taivutuksista tai komparatiiveista ja superlatiiveista. Filosofia puolestaan ilahduttaa ja uudistaa, ei tee synkäksi ja surulliseksi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miksi maailma on tyhmä?

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Lapsi kysyi: ”Miksi maailma on tyhmä?” Yleensä tällaiseen vastaa äiti tai isä tai setä: ”Älä puhu hassuja.” Minä sanoisin, että näin vastaavat ovat itse vähän hassuja. Itse pohdin ensin, onko kysymys hyvä, kiinnittyykö se johonkin todelliseen ongelmaan. Tietenkin näin myös, että kysymyksessä on vaikeita sanoja, hiukan tai paljon epämääräisiä sanoja niin kuin ”maailma” tai ”tyhmä”. Tyypillisesti lapsi kysyy ”miksi”. Sana on melkein yleisen hälytyksen arvoinen. Niin tässäkin tapauksessa. On nimittäin niin, että kysymykseen vastaaminen vaatisi selvästi monimutkaisen ilmiön selittämistä yksinkertaistavasti.

Pidän kysymystä silti arvossa. Siinä on jotain mielenkiintoista, jopa jaloa. Filosofitkin, jotka joskus ovat hyökänneet tyhmyyttä vastaan, panneet sitä häpeämään, ovat olleet jaloja – ainakin enemmän kuin nuo ikuiset erehdyksen viholliset. Hyökkääjäfilosofien, taistelijoiden, ajatuksissa ei ole ollut koskaan älyn puute. Tyhmyys on pahempaa kuin älyn puute tai erehtyminen. Senecalle se oli – hän käytti vahvaa sanaa stultitia – eräänlainen tahdon sairaus: tahto ei tahdo omaa vapauttaan. Nietzsche ei ole kaukana, sillä hänelle tyhmyys oli ennen kaikkea alistumista tai mukautumista lähimmäisen mielipiteeseen. Samassa hengessä ehdotan, että tyhmyys asustaa ajattelussa ja tekee ajattelun mahdottomaksi.

Tyhmyys on ihmisen ajattelun piirre, vielä enemmän eräänlainen rakenne hänen ajattelussaan. Älyllinen toiminta, älyn harjoittaminen, pyrkii erehdyksen ja virheen poissulkemiseen. Näin päädymme kategorioihin tai kategorisuuteen. Tässä on mukana moraali, siis yleiset tavat, jopa yleiset mielipiteet. Älyn harjoittaminen voi siis olla tyhmyyttä tai johtaa tyhmyyteen. Tyhmyyden hiipivä vaikutus: uteliaisuus sammuu, seikkailu päättyy. Se on jotakin, joka johtaa ajattelemattomuuteen. Tätähän vastaan filosofia on aina taistellut niin kuin Nietzschekin muistuttaa Iloisessa tieteessä. Voimme siis vastata kysymykseen, miksi maailma on tyhmä: ”Liian vähän filosofeja.”

Kysymyksen voi ottaa silti toisin, ei niin kirjaimellisesti. Kysymys ei välttämättä etsi niinkään selitystä, vaan on enemmän vaatimus: ”Ajatelkaa!” Kun ajattelee tätä vaatimusta, herää kauhea epäilys, ettei tyhmyys ole pelkästään passiivisuutta, ajattelemattomuutta, vaan pyrkimystä ja tahtoa tyhmyyteen, aktiivista kieltäytymistä.

Aktiivisen kieltäytymisen voi ajatella olevan puolustusmekanismi. Sitä se todennäköisesti on: kieltäydyn näkemästä todellisuutta jotta se ei minua satuttaisi, kieltäydyn seikkailusta joka on aina astumista epävarmuuteen. Jälleen palaamme kysymykseen filosofian tehtävästä. Jos ajattelee filosofiaa askeesina, harjoituksena, on nähtävä, että sen tehtävä on ennen kaikkea varustaa meitä elämään; se on valmentautumista kohtamaan erilaiset tapahtumat. Ensimmäinen askel on puolustusmekanismin hajottaminen, sen heittäminen pois.  

Jotta filosofia olisi vastalääke, askeesin (harjoituksen) pitää myös irrottautua tutusta, jo tunnetusta; on mentävä tuntemattomaan eteen, tehtävä itsestä vastaanottavainen, herkempi. Sanomme: ”Kaikkihan tiedämme...” Jotta emme näin sanoisi, joudumme hidastamaan älyllistä toimintaamme emmekä voi kieltää tyhmyyttä, sen mukanaoloa ajattelussa. Joudumme katsomaan tyhmyyttä silmiin. Onko paradoksi, että kamppaillaksemme tyhmyyttä vastaan, emme voi sitä kieltää? Ei se mitään, jos on. Paradoksit ovat hyväksi ajattelulle.

En siis tiedä, onko maailma tyhmä. En tiedä, onko se hyvä kysymys. Vaikuttaa siltä, että kysymys pitäisi muotoilla toisin. En ole varma. Nopeakin vilkaisu tyhmyyteen näyttää sen olevan moraalinen ongelma ja vaarallinen tekijä maailmassa. Se on vaarallinen myös siten, että aina onnistumme näkemään sen toisissa, harvoin itsessä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Wittgensteinin vitsit ja viimeiset sanat

(Ludwig Wittgenstein Georg Henrik von Wrightin kotona Cambridgessa)

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

Norman Malcolmin mukaan Ludwig Wittgenstein sanoi kerran: ”Vakavan ja hyvän filosofisen kirjan voisi kirjoittaa niin, että se rakentuisi pelkästään vitseistä.” Jos herra W olisi sanonut tämän minulle, olisin ollut halpamainen ja sanonut: ”Ludwig, teit sen jo: se on Tractatus.” Mutta tämä vastaus olisi ollut vitsi; se ei olisi totta, sillä Tractatus – vaikka onkin vakava työ – ei ole välttämättä hyvä.

Silti lausahdus on mielenkiintoinen. Väitetään, että Wittgenstein oli huumoriton mies, ärtyisä small talkia vihaava itsemurhakandidaatti. Väite tuntuu tästä näkökulmasta hämmentävältä. Mielenkiintoista lausahduksessa on myös, ettei huumoria ja vakavuutta aseteta vastakkain. Ja todellakin: ei ole pakko ajatella niiden sulkevan toisensa pois. Vitsi voi ainakin jossain mielessä olla vakava. Ehkä sen jopa pitää olla sitä ollakseen hyvä vitsi. Vitsissä pitää olla asiaa, muuten se on puujalkavitsi.

Huomioni kiinnittyy myös siihen, että lausahdus  nostaa esiin kysymyksen filosofian harjoittamisen tyylistä, jopa siitä minkä genren, lajin, sisällä voi harjoittaa filosofiaa. Jos vilkaisemme filosofien kirjoituksia 1600-luvulta eteenpäin, niin monen teoksen nimessä on sana essay, essee. Tämä on ollut esimerkillisesti filosofinen laji: essay, essee, on koe, yritys; se on filosofian harjoittamista, filosofiaa toimintana. Entä sitten René Descartes, joka julkaisi 1641 kirjan nimeltä Meditationes de prima philosophia, in qua Dei existentia et animæ immortalitas demonstrantur? Kirjan nimessä on sana meditationes, meditaatioita? Se ei ole turha sana; se paljastaa lajin. Se on ilmaiseva sana. Vaikka teos haluaa demonstroida, osoittaa, jotain (Jumalan olemassaolon ja sielun kuolemattomuuden), sillä on myös meditatiivinen ulottuvuus: ajattelija vaikuttaa itseensä.

Olisi siis aivan ymmärrettävä, jopa mielenkiintoinen, pohdinnan ja tutkinnan aihe, millaisia filosofisia genrejä on olemassa ja miten genre vaikuttaa filosofiseen esitykseen? Wittgensteinin huomautus toisi tähän oman lisäyksensä: Mitä seuraisi siitä, että filosofinen teos rakentuisi vitseistä?

Vastaaminen tähän kysymykseen vaatisi vakavaa vitsien tutkimista. Voi olla, että vakavuuden pitäisi mennä pidemmälle kuin Freudin Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan. Ilman pitkäjännitteistä syventymistäkin voimme sanoa, että vitsi pyrkii naurattamaan. Ilmeisesti vitseistä rakentuva filosofinen opuskin tekisi näin. Siihen – naurattamiseen – filosofit eivät silti ole koskaan tarvinneet vitsejä; riittää että he kävelevät kadulla ja antavat lausuntojaan. Ja Voltaire, filosofi, halusi naurattaa yleisöä irvailemalla Leibnizin filosofian kustannuksella kirjassaan Candide. Nietzschen teokset ovat täynnä ironiaa ja parodiaa, vaikkei hän vitseistä teoksiaan rakentanutkaan. Kun Wittgenstein itse esittää kysymyksiään, hän on usein hauska: ”Miksi koira ei voi esittää kipua? Onko hän ehkä liian rehellinen?”

Wittgensteinin lausahdus filosofisesta vitsikirjasta nostaa esiin myös toisen vakavan kysymyksen, jota ei olla arvioitu riittävästi: Onko huumorilla käyttöä filosofiassa, voisiko se sitä auttaa? Äkkinäinen ja nuiva filosofi voisi tuhahtaa kysymykselle. Jopa nopea vilkaisu ympärillemme – tai itseemme – näyttää, esimerkiksi, että ironia mahdollistaa tietynlaisen kriittisen etäisyyden. Se saattaa siis olla hyvinkin tarpeellista filosofiassa. Entä sitten pahamaineinen pilkka? Eikö se ole vain julmuutta ja ilkeyttä? Ei ainakaan jos uskomme mitä sanoi Blaise Pascal: ”Filosofian pilkkaaminen on jo filosofiaa.”

On raportoitu, että Wittgensteinin viimeiset sanat olivat: ”Kertokaa heille, että elämäni on ollut ihmeellinen (wonderful).” Norman Malcolm ihmetteli näitä sanoja, sillä hänen näkemyksensä mukaan Wittgenstein oli hyvin onneton koko elämänsä ajan. Ehkä herra W ajatteli sanaa kirjaimellisesti: se on ”ihmettelyä täynnä”. Jos näin, hän sanoi: ”Elämäni on ollut täynnä filosofiaa, ihmettelyä.” Tai sitten sanat olivat vitsi, jota emme ole vielä oppineet tajuamaan...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiset pidot, viikonlopputapahtuma

Alustavaa tietoa filosofisista pidoista, viikonlopputapahtumasta.

Alustavasti ajankohdaksi suunnitellaan 25.-26.marraskuuta. Paikka on Finca El Cortijillo (Canillas de Albaida):

https://www.facebook.com/fincaelcortijillo/


Ohjelmassa luvassa muun muassa:

Luento:

Platonin Pidot: kysymys näyttämöstä ja dialogista

Filosofiakahvilaistuntoja:

1.Filosofia kokemuksena

2.Onko arvokkuus arvokasta?

3.Isännän työkalut

Keskustelu osallistujille jaettavan tekstikatkelman pohjalta.

sekä
hyvää ruokaa, tapaksia, viiniä

Viikonlopputapahtumasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 13.syyskuuta, Fuengirolassa 3.lokakuuta.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila