Kohti uutta

Kohti uutta vuotta! Aina voi luvata itselleen, että muuttuu; muutosta ei voi välttää. Ei ole silti helppo sanoa, mihin suuntaan muuttuu ja liikkuu. 

Kun katson kevään ensimmäisiä aiheita, huomaan, että aika asiallinen tulen olemaan. Toisaalta aiheiden ja otsikoiden perusteella ei voi tietää. En voi luvata olevani asiallinen. Lupaan yrittää olla hereillä.

Aiheet:

http://koetinkivet.blogspot.com/2019/12/kevaan-ohjelmasta.html

Luvassa myös puistofilosofiaa - sekä Vélez-Málagassa että Fuengirolassa. Aihe tulee olemaan Ruumis, sielu ja kone. Ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin.

Jos olet kiinnostunut luovasta kirjoittamisesta, ota yhteyttä pasifarm@yahoo.es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kevään ohjelmasta

Tässä filosofiakahvilan kevätkauden 10 ensimmäistä aihetta:

1.Metodi filosofiassa 

2.Näkökulmien filosofía 

3.Ongelma  

4.Pseudo-ongelma 

5.Historian käyttö 

6.Nostalgian vaara 

7.Nuoli nykyisyyden läpi 

8.Dialogi 

9.Japanilainen esimerkki 

10.Käsitteet ja konkreettisuus 

Luvassa myös puistofilosofiaa - sekä Vélez-Málagassa että Fuengirolassa. Aihe tulee olemaan Ruumis, sielu ja kone. Ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin.

Jos olet kiinnostunut luovasta kirjoittamisesta, ota yhteyttä pasifarm@yahoo.es


https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kiitos, ei saarnaa

Kiitos kaikille filosofiakahvilan osallistujille sekä Torre del Marissa että Fuengirolassa. En tiedä, opimmeko mitään, mutta hauskaa oli!

Filosofiakahvila menee tauolle. Jatkamme tammikuun toisella viikolla. Torre del Marissa aloitamme 8. tammikuuta ja Fuengirolassa 9. tammikuuta.

Julkaisen piakkoin kevätkauden ensimmäiset aiheet.

Anteeksi, ettei syyskausi päättynyt perinteelliseen saarnaan. Minulla oli aihekin olemassa, mutta en pystynyt pitämään sitä. Päivä päivältä huonompi saarnamies.

Kiitos ja kippis! Eikä saa unohtaa tärkeää lääkärin (Rabelais) neuvoa: "Älkää koskaan luottako ihmisiin, jotka katsovat maailmaa kaavunreiästä."

Jos olet kiinnostunut luovasta kirjoittamisesta, ota yhteyttä pasifarm@yahoo.es

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ilmastonmuutos ja ajattelu

Kant

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 11.12. ja Fuengirolassa 12.12. Syyskauden viimeinen aihe. Filosofiakahvila jatkuu tauon jälkeen tammikuun toisella viikolla.

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22 

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

1.Valistuksen parodia

Jotkut sanovat epäilevänsä ilmastonmuutosta. Monesti he sanovat: ”Onhan ilmastonmuutoksia ollut ennenkin, se on luonnollista.” Tiedemiehet, jotka varoittavat ilmiöstä, tekevät kaksi väitettä (joiden tueksi he esittävät perusteluja):

a)Käynnissä on ilmastonmuutosprosessi (ilmaston lämpeneminen)

b)Tämä prosesssi on ihmisen aiheuttama

Epäilijät, jotka sanovat, ettei ilmastonmuutos ole ihmisen aiheuttama, onnistuvat (jotenkin) kääntämään katseensa pois myös ensimmäisen väitteen uhkaavuudesta. (Ikään kuin se, että ilmastonmuutos on ”luonnollinen”, vähentäisi sen uhkaavuutta.)

Tässä epäilyssä, joka on vastausta pelottaviin puheisiin ja ennusteisiin, on kaksi huomionarvoista piirrettä.

a)Kun epäilijä epäilee tai kieltää väitteiden todenmukaisuuden, hän kääntää katseensa pois; hän antaa itselleen luvan olla ajattelematta, olla katsomatta. Epäilemisen operaatio on siis luonteeltaan moraalinen; siinä on kyse enemmän sallitusta ja ei-sallitusta kuin tiedetystä ja ei-tiedetystä.

b)Epäily pukeutuu omilla aivoilla ajatteluksi. Tässähän (Selbstdenken, pensar por sí mismo, thinking for oneself) on kyse valistuksen ytimestä, vapaan ja itsenäisen ihmisen mahdollisuudesta.

Huomautus ensimmäiseen kohtaan. Aikamme ongelma ei ole tiedon puute tai tiedon puuteellisuus (sitä puuttuu aina ja se on aina puutteellista). Ongelma koskee tahtoa. Emme halua katsoa, emme halua nähdä. Luomme illuusion, että jos emme katso johonkin todellisuuden aspektiin, se ei ole siellä.

Huomautus toiseen kohtaan. Immanuel Kant kirjoittaa tunnetun artikkelinsa Mitä on suunnistautuminen ajatelussa? alaviitteessä (7): ”Itse ajatteleminen (Selbstdenken) tarkoittaa totuuden perimmäisten koetinkivien etsimistä omasta itsestä (siis itse kunkin omasta järjestä). Vastaavasti maksiimi, jonka mukaan on aina ajateltava itse, merkitsee valistusta. Tämä ei itse asiassa vaadi niin paljon kuin kuvittelevat ne, joiden mukaan valistus on tiedollista... Oman järjen käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kysyy aina itseltä silloin kun pitäisi hyväksyä jokin käsitys, onko se hyväksyttävissä. Onko siis mahdollista, että teen siitä perusteesta, jonka nojalla jotakin hyväksyn, tai siitä säännöstä, joka hyväksymästäni käsityksestä johtuu, järkeni käytön yleisen periaatteen. Jokainen voi soveltaa tätä testiä itseensä. Kun tehdään näin, huomataan että taikausko ja haaveksunta katoavat samantien, vaikkei olisikaan riittävästi tietoa näiden kumoamiseksi objektiivisin perustein...”

On todettava, että Kantin käsitys ei anna koko kuvaa edes siitä, miten hänen aikalaisensa ymmärsivät omilla aivoilla ajattelun tehtävän. Voimme silti nähdä, etteivät ilmastonmuutoksen ”epäilijät”, jotka esiintyvät dogmien ja auktoriteettien kyseenalaisajina, sovella tätä testiä itseensä. He tekevät jotain muuta.

2.Vallankumous ja muut vaihtoehdot

Vuosia sitten saksalaisten ilmastonmuutostutkijoiden työhuoneiden seinien sisällä puhuttiin: ”Ei ole enää toivoa. Ainoa toivo on vallankumouksessa.”

Epätoivoisten, hyvin tietävien huudahdukset ovat usein tällaisia - ajattelemattomia. Lausuja ei ajattele, onko vallankumous - mahdollisesti hyvinkin verinen - todella toivottava. Hän ei myöskään ajattele, olisiko se toteutettavissa (hyvin, huonosti tai keskinkertaisesti). Puhuja ei myöskään ajattele sitä historiallista prosessia, jonka sisällä hän on – sitä tapahtumaa, jonka osa tämä lausuma on. Hän ei todellisuudessa usko vallankumoukseen. Hän on käännynnäinen; joku joka on kääntynyt pois vallankumouksesta, ei usko siihen enää. Vallankumous hylättiin jo ennen Berliinin muurin murtumista. Se nähtiin tyhjänä haaveena.

Vallankumous hylättiin, mutta puutteellisesti; unohdettiin keksiä tie ulos konservatiivisuudesta. Olemme nähneet kommunistien kääntyvän uskoon. Olemme nähneet heidän muuttumisen fanaattisiksi oikeistolaisiksi. Konservatiivisuus, joka on tietynlaista inertiaa (liikkumattomuutta, jäyhyyttä), on nyt vaara. Käännynnäinen, joka hylkäsi vallankumouksen, saattaa tajuta tarpeen irrottautua konservatiivisuudesta. Hän kysyy jotain, johon ei ole vastausta: ”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Kuka haluaa ajatella tai kuvitella, ettei tätä kysymystä esitetä eikä siihen millään tavalla vastata?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila