Kun muut ovat töissä

George Bataille

"Kun kaikki muut ovat töissä, filosofi nauraa", sanoi George Bataille.

Lausahdus kiukuttaa minua. Minä en tee muuta kuin töitä. Niska limassa. Teen paljon töitä, jotta minulla olisi jotain sanottavaa filosofiakahvilassa. (Muissa paikoissa kukaan ei oleta, että sanoisin jotain.)

Kiukusta huolimatta pysähdyn huomautuksen eteen. Se on mielenkiintoinen väite. Ensinnäkin se liittää filosofin nauruun. Lausahdus on suoranaisen vastakulttuurin luomista. Jo Sokrates suhtautui epäluuloisesti, jopa torjuvasti, nauruun. Hän sanoi: "Nauru ei ole argumentti."

Sokrates oli oikeassa. Se ei ole argumentti. Mutta se on paljon enemmän. Ja filosofin olisi opittava nauramaan. Gaston Bachelard määritteli näin kriittisen hengen: joku joka on oppinut nauramaan itselleen.

Bataillen väite on kiinnostava myös siksi, että todellinen naurava filosofi ei tee työtä. Kukaan muu ajattelija länsimaissa ei ole ollut niin paljon työtä vastaan kuin Bataille. Työ oli hänelle projekti. Siinä ihminen lykkää olemassaoloaan. Sen taustalla on pelko. Jos et tee työtä, kuolet nälkään. Bataille tavoitteli jotain muuta: suvereeniutta. Suvereeni ihminen ei pelkää. Hän ei tee työtä; hän leikkii.

Olen kiukkuinen, mutta myönnän, että filosofiaan pitäisi tuoda leikki...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tämänhetkinen suunnitelma syksylle

Jos mahdollista, filosofiakahvila jatkuu syksyllä. Tällä hetkellä suunnittelen seuraavanlaista ohjelmaa:

1.Johdanto: Toinen onni 

2.Maailma ei ole tehty minua varten 

3.Älä välitä mitä muut ajattelevat

4.Miten kadotimme itsemme  

5.Tahto ja vapaus 

6.Tahto ja mielikuvitus 

7.Fichte, eversti Picquart, tahto ja arvot 

8.Elämäntaito Lichtenbergin mukaan 

9.Hyvinvointi 

10.Epikuroksen onni       

11.Kaikesta huolimatta

Jos Torre del Marissa on mahdollista aloittaa aikaisemmin, syyskuussa, siellä on seuraavat ylimääräiset aiheet:

1.Jälkihuomautus metodista ja kysymyksistä 

2.Huumeet  

Aiheet voivat vaihtua, otsikot muuttua. Mikään  ei ole varmaa.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Pro et contra

Huvittelen ajatuksella. Voisin kirjoittaa kirjan Wittgensteinista. Teoksen ensimmäinen osa olisi Wittgensteinin puolesta, toinen osa häntä vastaan. Molemmissa osissa voisin käyttää samoja sitaatteja hänen puolestaan ja häntä vastaan. 

Ajatus tällaisesta kirjasta ei huvita minua pitkään. Tällainen lähtökohta - olla puolesta ja/tai vastaan - ei ole minun tapani lähestyä asioita eikä ajattelijoita. Minua kiinnostaa etsiä ajattelijoilta ajatuksia, käsitteitä, kysymyksiä, työkaluja, joita voin käyttää. Tarkoitukseni on rakentaa jotain, työskennellä itseni kanssa, ei päätyä asiantuntijaksi, kannattajaksi tai vastustajaksi. 

Jos käytän ajattelijoita näin, he ovat tosiaankin lähteitä. Heistä tulee resursseja. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofia on toimintaa

Filosofia on toimintaa. Sen lihallisuus ja todellisuus on käytännössä, askeesissa, kokeessa. On olemassa vastavuoroinen suhde sen välillä miten hallitsee itseään ja miten kohtaa maailman tapahtumat. On työskenneltävä itsensä kanssa ja pysyttävä lujana. Ei ole vain vaarallisia viruksia, vaan myös oma tyhmyytemme, josta kykenemme fantasioimaan itsellemme ylpeyden aiheen. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tohtori Penis

Simone Weil

T.S. Eliot oli suuri runoilija, joka suositteli, että nuoriso lukisi Simone Weilin tuotantoa ennen kuin poliittinen propaganda pyyhkii pois heidän kykynsä ajatella. Eliot oli suuri runoilija, mutta ilmeisesti myös turhan optimistinen. Weilin lukeminen ei takaa mitään.

Jukka Hankamäki teki väitöskirjan Weilin ajattelusta. Rakkauden välittäjä: kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali julkaistiin 1997. Olen siteeranut kirjaa ainakin kohtaamista käsittelevässä muistiinpanossa, joka löytyy täältä:

https://koetinkivet.blogspot.com/2012/03/kohtaaminen.html?m=0

Myöhemmin filosofi on omistautunut puolustamaan Eurooppaa sellaisilta asioilta, joiden hän kokee uhkaavan sitä: islamilta, naisilta ja suvaitsevaisuudelta. Hän oli perussuomalaisten kansanedustajaehdokas vuonna 2019. Ei päässyt eduskuntaan. 

En kommentoi nyt Rakkauden välittäjää enkä analysoi tohtorin myöhempiä ajatuksia. Pistän vain pienen siteerauksen, jonka Saku Tuominen on löytänyt (teoksesta Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena). Tässä linkki Tuomisen blogiin: 

https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2020/06/10/rasismia-ja-naisvihaa/

Jukka Hankamäki kirjoittaa peniksen merkittävyydestä:

"Peniksen olemassaolosta seuraa erittäin merkittäviä ihmisen koko maailmankuvaa ja ajattelutapaa leimaavia asioita. Nainen ei ajattele samoin kuin mies, sillä hän ei suuntaudu maailmassa niin kuin mies. Myös filosofialle tunnusmerkillinen kyky argumentoida ja edustaa johdonmukaisia näkemyksiä perustuu peniksen olemassaoloon."

Tämän luettuani katsoin jalkojeni väliin uudenlaista ihailua tuntien. Ajattelin myös sitä, miten merkittävää on akateeminen koulutus. Se lisää ihmisen sanavarastoa. Koska tiedän, että kirjoittaja on kirjoittanut Simone Weilistä, ajattelin häntä. Weil oli nainen, juutalainen, pakolainen ja filosofi, joka osallistui vastarintaan fasismia vastaan.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Pereira

Kaunein kirja, jonka olen lukenut koronaeristyksen aikana on Antonio Tabucchin (1942-2012) vuonna 1994 ilmestynyt Sostiene Pereira (suom. Kertoo Pereira, 1996).

Eletään vuotta 1938 Lissabonissa. Vanha ja lihava journalisti Pereira ei elä enää. Hän on muistojen vallassa ja puhuu vain kuolleelle vaimolleen. Pereira kohtaa kaksi nuorta, jotka osallistuvat maanalaiseen fasismin vastaiseen toimintaan. Se kylvää siemenen.

Päästäkseen todelliseen elämään Pereiran on avattava silmänsä ympäröivälle todellisuudelle, tehtävä jotain, löydettävä tahto, sanottava totuus. Uuden elämän mahdollisuus avautuu, kun uusi minä pääsee valtaan, ja Pereira osallistuu maailmaan ja nykyisyyteen, tulee ulos 1800-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta ja kauniista muistoistaan.

Kirjasta on tehty elokuva. En ole nähnyt sitä, mutta tiedän, että pääosaa esitti Marcello Mastroianni.  Hän sanoi kuvausten jälkeen: ”Haluan olla Pereira.” Kertoo Vila-Matas.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

En voi hengittää

Olen puhunut monta kertaa rasismista. Tulen puhumaan tulevaisuudessakin. Nyt en halua selittää, mikä tulee olemaan tulevien puheideni näkökulma. Haluan tehdä vain pienen sivuhuomautuksen.

1960-luvulla Yhdysvalloissa syntyi kulturaalinen liike, jonka motto oli "black is beautiful". Se oli näkyvä ja kuuluva liike, asenne ja olemisen tapa. Liikkeen edustajat opettelivat olemaan ylpeitä siitä, mikä oli ollut herjausten kohde ja aihe. Häpeä koki muodonmuutoksen.

Viime vuosien yksi tärkeimpiä kansainvälisiä poliittisia liikkeitä on BLACK LIVES MATTER. Liike perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Syy on yksinkertainen. Mustien ja varsinkin mustien miesten tulee pelätä poliisia. Tutkimusten mukaan heillä on 2,5 kertaa suurempi todennäköisyys kuin valkoisella tulla poliisin tappamaksi. 

Jos nämä iskulauseet asettaa vierekkäin, uudemman lauseen implikoima surullisuus pysäyttää. Ajattelen sen sisältöä ja tosiasiaa, että se joudutaan ilmaisemaan. Joudun sanomaan itselleni: "Yhä on syytä palata kysymykseen rasismista, vielä ei olla puhuttu tarpeeksi."

Ajattelen tuota lausetta enkä voi hengittää. En voi hengittää.  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila 

Terätön veitsi

Valmistaudun filosofiakahvilaan, vaikkei ole varmaa, voiko sitä pitää.

Valmistaudun etsien näkökulmia. Avaan päätäni tapahtumille ja ajatuksille. Luen kirjoja ja artikkeleita. Välttelen akateemisuutta ja turhaa oppineisuuden esittelemistä filosofiakahvilan alustuksissa. Se ei tarkoita, etten lukisi akateemista filosofiaa, esimerkiksi väitöskirjoja. Joskus tämä työ turhauttaa ja tekee kärsimättömäksi. Luen 600-sivuisen kirjan ja löydän yhden lauseen, joka voisi olla polku tai siemen uudelle kysymykselle. Toisinaan ei löydy sitä yhtäkään lausetta.

Turhautumisen hetkellä tulee epäilys. Ehkä minun omat alustukseni, lyhyet puheeni, ovat yhtä hedelmättömiä. Tällainen epäilys tekee epätoivoiseksi, koska toiveeni on, että todella kysyisin jotain, kyseenlaistaisin, toisin esiin näkökulman. 

Suurin toiveeni on, epätoivon keskelläkin, että löytäisimme välineitä tai työkaluja, veitsen esimerkiksi. Turhautuminen ja epätoivo pistää ajattelemaan Georg Lichtenbergin vuonna 1798 julkaisemaa artikkelia H.S:n talossa ensi viikolla huutokaupattavien esineiden luettelo. Luettelossa oli esine, joka sai André Bretonin hyppimään innosta: terätön veitsi, josta puuttuu kahva. Minua ei naurata. Jos etsin työkaluja ja aseita, tuo ei minulle kelpaa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila