skip to main |
skip to sidebar
Kardinaali Richelieu
Toivon voivani valmistaa pidemmän esityksen informaatiosta, disinformaatiosta, propagandasta jne. Se voisi olla puistofilosofiatapahtuma tai filosofiset pidot -tapahtuma, en tiedä vielä.
En tiedä, pystynkö valmistelemaan sen syyskaudelle, vaikka syyskausi voitaisiin pitää. Pelkästään pinnallisen ja luonnosmaisen kuvan synnyttäminen vaatii paljon opiskelua. Ja olen opinnoissani vasta 1600-luvulla, kardinaali Richelieun ajassa...
Tarvitseeko selittää tai vääntää rautalangasta, miksi pidän aihetta relevanttina ja ajankohtaisena?
Syksyllä puhun yhden ja toisen aiheen yhteydessä tahdon ja vapauden teemasta. Yritän lähestyä aihetta toisenlaisista näkökulmista kuin yleensä, kun puhutaan vapaasta tahdosta. Kun puhutaan vapaasta tahdosta, puhutaan aina tietoisuudesta, kiinnitytään tietoisuuden teemaan.
Aina kun puhutaan tietoisuudesta, yliherkkä nenäni nyrpistelee. Tietoisuuden teemassa haiskahtaa metafysiikka ja filosofinen antropologia - joista molemmista ainakin jossain määrin yritän parantua. Syy on selvä. Se on sanottu: olen antiessentialisti.
Juan José Millásin vuonna 1999 ilmestyneessä romaanissa No mires debajo de la cama (Älä katso sängyn alle) on kohtaus, jossa kenkäparit keskustelevat. Kenkäparit keskustelevat, mutta yhdellä kengällä ei ole paria, koska sen pari haudattiin amputoidun jalan kanssa.
Joku kenkäpari kysyy hansikkaista. Toiset vastaavat: "Emme koskaan kuule hansikasparien keskustelevan toisten hansikasparien kanssa. Emme ole varmoja, onko niillä tietoisuutta, vaikka ne ovatkin niin syviä."
Näin minä parannan itseäni metafysiikasta ja filosofisesta antropologiasta. Luen Juan José Millásia.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ralph Waldo Emerson
Ralph Waldo Emerson sanoi: "Ilman innostusta ei ole koskaan luotu mitään."
Mutta mitä jos innostus katoaa? Mihin se katoaa? Vai kuoleeko se vain pois niin kuin kaikki? Innostuksen kuoleman jättämä tyhjiö on kauhea. Silloin kysymys ei ole enää siitä, miten pitää innostus elossa. Se on myöhäistä silloin.
Emerson saattaa olla oikeassa. Luominen vaatii innostusta. Innostuksen kuoleman jättämä tyhjiö pakottaa ihmisen kysymään kysymyksiä, selventämään asioita. Parhaassa tapauksessa ihminen muistaa, miksi oli innostunut. Vaikka se ei herättäisi innostusta eloon, se voi olla jo melkein uuden innostuksen alku...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Kuva: Julia Welp
Filosofiakahvila on keskustelua. Pidän lyhyen alustuksen valikoituneesta aiheesta ja tarkoitus on käynnistää keskustelu. Puheeni on siis tosiaan alustus, ei esitelmä eikä luento. Kohtaamme monta kertaa tilanteen, jossa emme ymmärrä toisen keskustelijan puheita tai ymmärrämme sen väärin. Yleensä pieni kysymys auttaa eteenpäin. Väärinkäsityksestä päästään. Mutta toisinaan keskustelu liikkuu syvissä vesissä, ja syvyys tekee myös väärinymmärtämisestä syvää.
Eniten yllätyn, kun minut ymmärretään päinvastoin. Hyvin tavallista on, että siteeraan jotain ajattelijaa käyttäen sitä esimerkkinä tai jopa eräänlaisena historiallisena todisteena, ja ihmiset luulevat, että allekirjoitan ajattelijan sanat.
Syvä väärinymmärtäminen ja syvä ymmärtämättömyys vaatii enemmän kuin tarkennuksia. Keskustelu kulkee ja polveilee. Väärinkäsitykset jäävät usein korjaamatta. Kaikkia asioita ei ehditä selventää.
Väärinymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä ei tarvitse pelätä, vaikka seuraukset voivat olla joskus vakavia. Yritän parhaani, että pahimmat väärinkäsitykset vältettäisiin. En tahdo silti antaa käsitystä, että väärinymmärtäminen olisi pahinta mitä voi tapahtua. Ainakin itse olen järkyttynyt ja kärsinyt, kun jossain vaiheessa todella ymmärrän mitä toinen sanoo. Sellaisella hetkellä en vain ajattele, että täytyy palata alkuun, selvittää x ja y. Sellaisella hetkellä tunnen itseni täysin neuvottomaksi. En tiedä mitä tehdä. Jatkan ilman toivoa. Mitä kohti jatkan? Kohti ajattelua...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Stanley Cavell
Englannin kielessä on ilmaisu "it goes without saying". Se merkitsee suunnilleen samaa kuin suomenkielinen ilmaisu "on sanomattakin selvää". Se siis sanoo ja väittää, että jokin on itsestään selvää.
Tätä vastaan ajattelemme, teemme töitä. Motto on: "Nothing goes without saying."
Stanley Cavell (1926-2018) oli sympaattinen amerikkalainen filosofi, joka julkaisi vuonna 1994 esseen, jolla oli tämä otsikko: Nothing goes without saying.
Esseen aihe ei ole vähäpätöinen. Se käsittelee Marxin veljesten elokuvia.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Rekola
Jos pääni tuntuu reiältä, jos innostus laantuu, aina on käsillä Mirkka Rekolan kirja, tässä tapauksessa Muistikirja. Muutama rivi päivässä pitää kuoleman loitolla. Tänään silmille hyppäsivät nämä rivit:
"Olen muutaman kerran huomannut tulevani ulos ovesta, jossa lukee Pääsy kielletty tai Hengenvaarallista. Mistä minä tiedän, lappu on voitu lyödä siihen silloin kun olin sisällä."
Jotenkin tuttu tunne.
