Susan Sontagin esseissä Sairaus vertauskuvana (1978) ja Aids ja sen vertauskuvat (1988) on monenlaisia mielenkiintoisia ja käyttökelpoisia huomioita. Yllätyin lukiessani jälkimmäistä. En muista kovin monen nykyajattelijan tarttuneen yhtä terävästi maailmanloppupuheisiin, jotka ovat olleet osa mielenmaisemaamme viimeisten vuosikymmenien aikana.
"Ilmestyskirjan näyt ovat muuttuneet pitkäksi jatkosarjaksi", hän kirjoitti. Olemme tottuneet elämään tietoisina täysin mahdollista katastrofeista. Tapahtumat jäävät kummittelemaan mieleemme. Elämme toisenlaista aikaa kuin Ilmestyskirjan tekijä eli. Jäljentäminen (kuvat) tekevät tapahtumista toisenlaisia. Meillä on myös päteviä, esimerkiksi tilastollisia, menetelmiä tapahtumien seurausten arviointiin. Tieto todellakin lisää tuskaa.
Jonain päivänä ennen maailmanloppua täytyy puhua näistä puheista...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti