Kiitos kahvittelijoille

Kiitos kaikille filosofiakahvilaan syyskaudella osallistuneille! Filosofiakahvila menee tauolle ja palaa tammikuussa. Ensimmäiset kerrat 6.1./7.1./8.1.

Julkaisen piakkoin kevään ohjelman...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Entä jos olen hirviö?

 

Filosofiakahvila viimeisen kerran syksyllä 10.12./10.12./11.12. Zoomin kautta poikkeuksellisesti keskiviikkona. 

Filosofiakahvila zoomin kautta keskiviikkona (!) klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkona klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaina klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Minulle sanotaan: ”Tunne itsesi.” Mutta entä jos opin tuntemaan itseni ja joudun toteamaan, että olen hirviö? Entä jos opin oman keskinkertaisuuteni tai ilkeyteni? Sanotaan, että  itsetuntemus on hyödyllistä esimerkiksi siksi, että tietää omat rajoituksensa ja omat kykynsä. Entä jos opin vain rajoitukseni ja oman kyvyttömyyteni?  Eikö se lannista? Kysymys, johon usein ei vastata: Mitä hyötyä itsetuntemuksesta on?

Jostain syystä ajatellaan, että siitä on terapeuttista hyötyä, vaikka näin ajattelevat eivät ehkä ajattele hirviön tapausta. Antiikissa epäilemättä ajateltiin, että itsensä tunteminen auttaa toimimaan oikein. Viime vuonna oli ranskalainen kirurgi oikeudessa syytettynä lähes kolmensadan lapsen raiskaamisesta. Voi sanoa, että syytetty tunsi itsensä, kun hän sanoi: ”Olen pedofiili ja sadisti.” Sanoisimmeko, että itsetuntemuksella oli hänen tapauksessaan  terapeuttinen vaikutus, koska hän sanoi olevansa onnellinen? Hän siis sanoi.

Jos ajattelemme tai haluamme ajatella, että itsetuntemus auttaa meitä kehittymään moraalisina olentoina, emme voi pysähtyä toteamaan, että olemme itsekkäitä tai vihamielisiä. Itsetuntemuksen lisäksi tarvitaan ponnistusta, työtä, joka auttaa vähentämään itsekkyyttä tai vihamielisyyttä. Toisin sanoen tilanne on samantapainen kuin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri tekee diagnoosin ja lähettää sen jälkeen potilaan leikkaukseen. Jos ei totea, että kyseessä on toivoton tapaus. On kuviteltavissa tilanteita, joissa myös itsetuntemuksen saavuttanut joutuu toteamaan: ”Olen hirviö ja toivoton tapaus.”

On muitakin kysymyksiä, jotka liittyvät mahdollisesti löydettyyn hirviömäisyyteen. Mikä on hirviö? Se ei ole välttämättä selvärajainen ja määriteltävissä oleva asia niin kuin ranskalaisen kirurgin tapauksessa. Jos hirviö on muodoton ja liian monesta aineksesta kokoonpantu olio, josta on vaikea muodostaa kuvaa, olion etuoikeus, onni ja vapaus on olla ilman kuvaa. Hän ei voi joutua kuvansa vangiksi niin kuin Narkissos. Hän voi tehdä muuta, jotakin jota liiaksi identiteettiään lakina pitävä ei voi.

Jos hirviömäisyys johtuu tosiaan moniaineksisuudesta, hänessä on monta mahdollisuutta. Kun joku, jonka nimi ironisesti on Pessoa (persoona) ei voi olla yksi persoona, hänessä, tässä moninaisuudessa, on suuruuden mahdollisuus. Hän voi esittää provokatiivisen kysymyksen kaikille, jotka etsivät ja ymmärtävät itseään ja sanovat ”minä”. Kysymys kuuluu: ”Kuka minä? Entä me?”

Hirviömäisyys tuo esiin myös kysymyksen, onko itsensä tuntemiseen pyrkivän ainoa mahdollinen kysymys, kuka minä olen. Eikö kysymys, voisi olla myös, mikä minä olen. Mitä tämä tarkoittaisi? Hänen ei olisi pakko vastata sanomalla nimensä: ”Pessoa.” Jos vanha iskulause Gnōthi seauton,  tunne itsesi, tarkoitti, ettei ihmisen pitäisi kuvitella olevansa jumala, kehotus ei koskenut minua tai sinua, vaan meitä. Meidän kaikkien, jotka opimme tuntemaan itsemme, täytyisi sanoa itsestään: “Olen ihminen.”  

Vaikka en voi muodostaa koherenttia teoriaa itsetuntemuksesta enkä voi sanoa, mistä itseä pitää etsiä, on selvää, että itsetuntemuksenkin historia näyttää, että ajattelussa on voimaa; se vaikuttaa siihen, miten ihminen elää. Vaikka itsetutkiskelun tuloksena toteaisin, että olen ilkeä, keskinkertainen tai hirviö, minun on on ehkä syytä astua taaksepäin, hypättävä ilmaan, katsottava etäisyyden päästä ja kysyttävä: ”Mistä nämä sanat tulevat, mitä ne tekevät?”

Minulle sanoi kerran jostakin idästä tullut munkki: ”The secret of the human mind is that you are what you think you are.” Vuosia olen miettinyt näiden sanojen merkitystä. Nyt ne näyttäytyvät minulle varoituksena...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila