Mottoni on kaikesta huolimatta yhä tämä:
“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen
arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?” - Markiisi de Sade
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ajatuksia, filosofiaa, aivojen kuperkeikkaa, kysymyksiä, lisää kysymyksiä, päähänpistoja
Mottoni on kaikesta huolimatta yhä tämä:
“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen
arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?” - Markiisi de Sade
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Hegel
Haluan ensi syksynä tehdä filosofiakahvilassa selvennöksiä
ja lisähuomautuksia jo käsiteltyihin aiheisiin ja kysymyksiin, jotka ovat
nousseet esiin keskusteluissa. Joskus ne ovat tulleet esiin vain sivulauseissa
tai ohimennen tehdyissä huomautuksissa.
Tahdon esimerkiksi puhua vaikeasta sanasta tahto, jota
tahtoen ja tahtomattani käytän. Haluan sanoa jotain tapahtuman käsitteestä,
jonka sanon olevan keskeisessä roolissa omassa ajattelussani.
Minulle esitettiin jossain kevään filosofiakahvilan keskustelussa kysymys
ihmiskunnan edistyksestä tai kehityksestä. En varmaankaan voi antaa tyydyttävää
vastausta; pikemminkin selitän, miksen voi sitä antaa. Yritän lähestyä aihetta
sivupolkuja pitkin (menneisyys, tulevaisuus, tapahtuma, humanismi, historian
kuolema). Sivupolku on toinen nimeni...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Suunnittelen filosofiakahvilan ohjelmaa syksylle. Huomaan maksavani jotain velkaa. Teen selvennöksiä, lisähuomautuksia ja/tai jälkipuheita. Aiheluttelo on ainakin toistaiseksi tällainen:
Etäisyyden
ottaminen
Ajattelu
ja toiminta
Mikä
oli sanottava
Eräänlaista
kielifilosofiaa
Tahdosta
Suhde
itseen, suhde toiseen
Puhe
historian lopusta
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus
Selviämmekö ilman humanismia?
Tapahtuma,
tapahtumallistaminen ja tapahtumallisuus
Jälkipuhe
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
María Zambrano (1904-1991) piti tunnetusti kissoista. Yhdessä kirjeessään meksikolaiselle ystävälleen hän kysyy: ”Mikä on kissa?” Filosofi oli varmaankin hyvin tietoinen, että kysymys ei ollut se tavallinen. Espanjalainen ajattelija oli varma, että jos joku tietäisi, mikä on kissa, hän tietäisi kaiken...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Filosofiakahvila menee tauolle! Kiitos vielä kerran kaikille filosofiakahvilaan osallistuneille! Palaamme lokakuun alussa.
Julkaisen blogissa kuitenkin hajanaisia mietteitä ja valmistelun sivutuotteita. Piakkoin - niin uskon - julkaisen ainakin alustavan suunnitelman syksyn aiheista.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Kiitokset filosofiakahvilan osallistujille Fuengirolassa ja Torre del Marissa! Zoomin kautta pidetään vielä yksi ylimääräinen istunto tiistaina 30.4. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18.00 Suomen aikaa).
Linkki:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Bernard Russell (1872-1970),
brittiläinen matemaatikko ja filosofi, matkusti vuonna 1948 lentokoneessa, joka
putosi Pohjanmereen. Onnettomuudessa kuoli 19 ihmistä. 76-vuotias Russell ui
pitkän aikaa ennen kuin hänet pelastettiin. Toimittajat kysyivät häneltä, mitä
tunnettu filosofi ajatteli uidessaan. Russell vastasi: ”Sitä vaan, että on
kylmää tämä vesi.”
Kaikki tarinat voivat olla
opettavaisia, jos niitä ajattelee. Otan esiin muutamia asioita, joita minä
keksin.
1.Filosofi on ihminen,
ruumiillinen olento. Hän ei leijaile ylemmissä sfääreissä. Lentokone voi
pudota. Myös hänen kannattaa osata uida. Eikä hän uidessaan kylmässä vedessä
ajattele kielen, logiikan ja matematiikan salaisuuksia, vaan veden kylmyyttä,
omaa selviytymistään.
2.Toimittajat ovat aina
kysyneet tyhmiä kysymyksiä.
3.Russelilta ei kysytty hänen tunteistaan,
esimerkiksi siitä, oliko hän järkyttynyt muiden matkustajien kohtalosta. Hän
saattoi olla järkyttynyt. Russellin vastaus kertoo silti asenteesta, joka
vaikuttaa välinpitämättömältä. Moni muukin olisi kyennyt kylmässä vedessä
vastaavanlaiseen kylmyyteen – mahdollisesti hyvinkin tarpeelliseen kylmyyteen.
4.Filosofi on ihminen, ruumiillinen olento. Hänkin joutuu koko ajan erilaisiin tilanteisiin. Ehkä hänen filosofisuutensa mitataan silloin. Olisi hauskaa ja opettavaista tutkia, miten hyvin nykypäivän filosofit selviävät erilaisissa tilanteissa ja voiko heistä kertoa tarinoita. Esikuva voisi olla Diogenes Laertios, kreikkalainen historioitsija 200-luvulta.
(Puhuin Diogenes Laertioksen esimerkeistä, kun aiheena oli filosofinen elämä. Hänen teoksensa Merkittävien filosofien elämät ja opit puhuu filosofien ideoista ja opeista, mutta kertoo myös pieniä tarinoita, anekdootteja, joissa filosofit reagoivat johonkin tilanteeseen.)
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Filosofiakahvilan aihe 23.4./24.4/ Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Kaikki tuntevat tarinan. Learilla on kolme tytärtä. Lear päättää luopua kruunusta ja jaksaa vallan tyttärien kesken. Väärinymmärryksen takia valtaa ei saa Cordelia, ainoa joka todellisuudessa on uskollinen isälleen. Väärinymmärrys johtuu siiitä, että Cordelia ei käytä retoriikkaa, korusanoja.
Lear vierailee ensin toisen, sitten toisen vallan saaneen tyttärenä luona, mutta huomaa tulevansa torjutuksi, kylmästi kohdelluksi. Kohta hän on on tuulisella nummella pienen seurueensa kanssa. Taivasalla, tuulessa, hylättynä, hän alkaa menettää järkeään, siltä näyttää.
Hänen seurassaan on narri, joka niin kuin monet Shakespearen ja aikalaisten narrit kertovat totuuden, jota ei kuunnella. Kuningas Learin narrin elämä oli tuskaa. Hän sanoi totuuden. Learin korvat kuuntelivat tuulta, eivät narrin sanoja. Narri poistuu näyttämöltä ilman mitään selityksiä tai perusteluja. Tämä on ollut monenlaisten oppineiden spekuloinnin aiheena vuosisatojen ajan.
Ehkä hän toivoi poistuvansa näyttämöltä ja ajatteli olevansa Learin sisällä, kun on poissa. Kun Lear on narri itse, tapahtuu jotain, syntyy uusi herkkyys. Ehkä hän sitten kuulee, ajatteli hullu.Tässä maailmassa totuus on koira, joka ruoskitaan ulos koirankoppiin.
Tuulet huojuttivat heitä nummella. He eivät olleet enää kuningas ja narri, vain kaksi koiraa tuulten armoilla. Niin kuin sanoin Kuningas Lear on William Shakespearen näytelmistä kyynisin sanan alkuperäisessä merkityksessä. Minnekään ei pääse ilman kauhistuttavaa harjoitusta.
Lear anoi apuun salamoita. Ei halunnut luopua sadasta miehestään, ei tahtonut jättää kaikkea, halusi olla vielä edes kuninkaan varjo.Hän oli enää vain ihminen eikä nähnyt sitä. Tyttäriltään hän vaati,etteivät tekisi häntä hulluksi. Liian myöhään. Learin järki huiskutteli omille teilleen.
Vielä kerran ja vielä enemmän hulluutta, tuulta, kylmää. Uuteen elämään mennään myrskyn läpi. Lear saapui kukilla seppelöitynä, ylisti lintujen lentoa ja sanoi olevansa kuningas, on siis viimeisen järjen hipun menettänyt. Narri oli nyt hänen sisällään. Narri oli ääni hänessä, kirkkain.
Lear huusi keihäitä, käski antamaan merkin, menemään maaliin.
Järkeä oli Learin hulluudessa, joka näki, että
keinottelija hirtätyttää väärentäjän. Vanha mies kukkakruunu päässä arvonsa
menettäneenä, arvoonsa kurottaen ja koko maailma tanssien hänen sisällään ja
ulkona, nummella, tanssi heinä. Voiko mitään oikaista, parantaa?
Näytelmä on synkkä. Lear tajuaa asiat liian
myöhään, kun hän kantaa Cordelian ruumista. Cordelian koruton puhe, narrin totuus,
olivat ilman korvia. Retoriikka puree paremmin. Ihminen haluaa olla imarreltu.
Nämä teemat – koruton puhe, suora totuus, alastomuus, paluu luontoon – ovat kyynisen koulukunnan teemoja. En tiedä, että oppineet olisivat kiinnittäneet tähän huomiota. Se ei ole tärkeää. Tärkeämpää on kokemus, joka mahdollistuu draaman kautta. Meidät hylättiin ja me hylkäämme tämän maailman, vastaanotamme toisen sateessa ja tuulessa,alastomina, koirina.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila