Kittyn kääntymykset

 

Leo Tolstoin Anna Kareninan (1875-1877) Katerina Aleksandrovna eli Kitty näkee, miten hänen mielitiettynsä, potentiaalinen kosija kreivi Vronski rakastuu hänen silmiensä alla Anna Kareninaan. Kitty sairastuu ja menee äitinsä kanssa lepäämään saksalaiseen kylpylään. Kitty tapaa Varenkan, madame Stahlin kamarineidin. Kitty ihastuu, näkee Varenkan olemuksessa, teoissa ja olemisen tavassa arvoja, joita hänen elämässään ei ole aikaisemmin ollut. 

Kittyn ihastuminen johtaa haaveisiin uudesta elämästä, jossa hän auttaisi vankeja, sairaita, vähäosaisia. Kun Kittyn isä vierailee kylpylässä, hän näkee madame Stahlin toisesta näkökulmasta ja tämä ainakin osaltaan johtaa toiseen kääntymykseen tai kriisiin. Kitty näkee yhä Varenkan ihailtavuuden ja arvon, mutta hän suhteellistaa madame Stahlin merkityksen, epäilee omien pyrkimystensä puhtautta ja myös kykyään toteuttaa uuden elämän arvoja. 

Lyhyen jakson aikana tapahtuu paljon asioita, jotka ovat arvoja tutkivan filosofian kannalta mielenkiintoista. Kittyn ensimmäisen kääntymyksen mielenkiintoisuus on siinä, että joku keksii, löytää uusien elämänarvojen mahdollisuuden, näkee aikaisemman elämäntapansa tyhjyyden. Mielenkiintoista ei ole vain se, että tämä arvojen löytäminen merkitsee uudenlaisen onnellisuuden mahdollisuutta, vaan myös se, että herääminen, keksiminen, tapahtuu elävän esimerkin kautta.

Kittyn toisessa kääntymyksessä Varenkan ruumiillistamien arvojen arvo ei katoa, mutta Kitty tajuaa oman kyvyttömyytensä ja epäilee myös motiivejaan. Hän päättelee, että on parempi olla paha kuin epärehellinen. Yksi arvoja koskeva kysymys on, miten kykenisimme arvoihimme. Sekä motiivimme että keinomme voivat tehdä meistä kyvyttömiä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Silmät ja jalat

Alfred Döblinin romaanin Berlin Alexanderlplatzin (1929) ensimmäisillä sivuilla punapartainen juutalainen yrittää auttaa Franz Biberkopfia. Hän kertoo tarinaa ja suodattaa siitä opetuksen. Hän toteaa, etteivät tarinan päähenkilöt menestyneet järkensä tai viisautensa ansiosta. Punapartainen toteaa: "Mutta tärkeintä ihmisesssä ovat hänen silmänsä ja jalkansa. Täytyy pystyä näkemään maailma ja mennä sen tykö."

Olennaista ei ole arvioida, kuinka universaali totuus tämä on. On hyvä nähdä huomioon sisältyvän näkökulman mahdollisuudet. Länsimainen ajattelu - myös filosofia - on korostanut aina järkeä, puhunut viisaudesta (varsinkin aikaisemmin, kun ei oltu niin ujoja). Punapartaisen mielestä silmät ja jalat ovat tärkeämpiä. Millaista olisi filosofia, joka yrittää nähdä maailman ja mennä sen luokse? 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä meidän pitäisi kysyä?

Erään koulusurman jälkeen toimittajalla oli tv-studiossa ns. asiantuntijoita. Asiantuntijat eivät osanneet vastata mihinkään kysymykseen. Oli liian aikaista. He eivät tienneet mitään. Epätoivoinen toimittaja kysyi: "Mitä meidän pitäisi kysyä?"

Toimittaja esitti vahingossa hyvän kysymyksen, jonka pitäisi pysäyttää ja ohjata meitä. Hän esitti kysymyksen, joka aloittaa ajattemisen, poistaa meidät poluilta, joihin automaattisesti astumme...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Uusi harrastus

Roberto Bolaño

Sanotaan, että on terveellistä aloittaa uusi harrastus. Päätin elää terveellisesti ja aloitin lukemisen. Lähipiiriäni tämä huvittaa. Minulla on aina ollut kirjoja hyllyissä, pöydillä ja lattioilla. Minun oletettiin olevan lukija. Mutta olen viime vuosina kuitenkin lukenut esim. romaaneja lähinnä sattumanvaraisesti. Nyt olen lukenut Roberto Bolañoa, Leo Tolstoita, Alfred Döbliniä, José Saramagoa, Hannu Salamaa etc.

En tiedä, tekeekö lukeminen minusta terveempää tai parempaa, mutta myös se pistää minut ajattelemaan. Se ruokkii minussa jotain, jota sanoisin filosofiseksi mielikuvitukseksi...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tohtorin kastanjanruskeat hiukset liehuivat tuulessa...

 

Emmanuel Fodéré kirjoitti teoksessaan Traité du délire (1817) lääkärin edellytyksistä psykatriseen hoitoon puhuen ulkonäkövaatimuksista. Lääkärin pitää Fodérén mukaan olla fyysisesti kaunis, toisin sanoen jalon ja miehekkään näköinen. Tämä on hänen mukaansa ensimmäinen edellytys sille, että voi menestyksellisesti hoitaa tehtäväänsä. Voimakkaat piirteet, kastanjanruskeat hiukset (jotka saavat olla iän myötä harmaantuneet), elävät silmät, voimakkaat raajat ja lihaksikas rinta ovat ranskalaistohtorin mukaan tärkeitä, koska ne lisäävät auktoriteettia hullujen edessä. Hän myöntää, että henki ohjaa ruumista, mutta sen voimaa ei välittömästi huomaa. Siksi täytyy olla ulkoisia muotoja, joiden avulla saa väkijoukot puolelleen. 

Huomautukset saattavat huvittaa tai herättää kummastusta. Ehkä tekstin tekee hiukan ymmärrettävämmäksi se, että 1800-kuvun alussa lääkärit eivät hullujen hoidossa olleet läheskään niin kiinnostuneita terapeuttisista tekijöistä kuin siitä, miten potilaita ohjataan ja miten he onnistuvat luomaan ylivoimaisen valtasuhteen heidän ylitseen. Heillä ei myöskään ollut kovin vahvaa tiedollista tai teoreettista apparaattia, joka olisi tehnyt heistä uskottavia. Lääkäreiden piti turvautua tietyllä tavalla primitiivisempiin tekijöihin ja keinoihin. 1800-luvun alun mielisairaalan lääkäri oli niin kuin koulupoika koulun pihalla; ulkoinen olemus oli ensimmäinen uskottavuutta synnyttävä tekijä. Sekunnin ajan voi ajatella, että tohtori Fodéré kirjoittaa ensimmäistä romanttista lääkäriromaania, mutta hänen pyrkimyksensä ovat vakavampia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miekkaan hukut

 

Hän sanoi: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Siinähän puhui. Eivät ole sanat estäneet ihmistä tarttumasta miekkaan, puukkoon, kirveeseen tai muuhun sellaiseen.

1970-luvulla Pelle Miljoona lauloi: ”Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta.” Tämä tietysti tarkoitti, että se on selvää;  se johtuu yhteiskunnasta, televisiosta ja tyhmistä vanhemmista. Laulun säe voisi silti olla hyvä neuvo humanisteille ja psykologeille, koska myös kysymyksiin hukutaan.

Huittisten seinähullu tappoi viisi ihmistä kirveellä, kun pääsi jotenkin seinästä irti. Häneltä kysyttiin, miksi näin meni tekemään. Mies, joka kutsui itseään Hulluksi Kuninkaaksi, vastasi: ”Olin haaveillut siitä jo pitkään.”

Kysyn itseltäni, eikö väkivallan pohtimisen lähtökohta voisi olla jokin muu kuin ihmisluonto tai hypoteesi ihmisen sisäisestä aggressiosta. Eikö se voi olla tuo huomautus hukkumisesta miekkaan?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kadonneen muistiinpanon arvoitus

 

Löysin muistiinpanon, joka oli tarkoitettu alustukseksi filosofiakahvilaan. Ilmeisesti muistiinpano on kirjoitettu vuonna 2019. Otsikko on Hitlerismin filosofia, ruumis ja sielu. Lähtökohta on Emmanuel Lévinasin (1906-1995), liettualaissyntyisen ranskalaisen filosofin vuonna 1934 julkaisema  lyhyt essee Quelques reflexions sur la philosophie de l´hitlerism. Vuoden 2020 alussa filosofiakahvilan aiheena oli Nostalgian vaara ja viittasin Lévinasin tekstiin, mutta lähtökohta, näkökulma, oli hyvin erilainen.

En tiedä, miksi Hitlerismin filosofia jäi unholaan. Se on arvoitus. Jonain päivänä se voi tulla aiheeksi, koska varsinaisesti se ei ole vanhentunut...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila