lauantai 1. elokuuta 2026

Gombrowitczin väite


Witold Gombrowitcz

Puolalainen kirjailija Witold Gombrowitcz (1904-1969) väitti, että kaikki filosofoivat omalla tavallaan; jossain vaiheessa kaikki epäilevät ja esittävät kysymyksiä olemassaolosta tai todellisuudesta. 

Edellisessä huomautuksessani tai muistiinpanossani kysyin, mitä filosofoiminen on. Esitin luonnosmaisen määritelmän ja sanoin sen olevan kävelemistä kysymyksen perässä käsitten valaisemalla polulla. Määritelmäni sotii Gombrowitczin väitettä vastaan ainakin siinä mielessä, että kaikki tuskin käyttävät käsitteitä, luovat niitä tai käyttävät lyhtyinä.

Gombrowitczin väite on silti uskottava ja kiinnostava. Siihen sisältyy myös tervetullut ajatus, ettei filosofia synny kirjoituspöydän ääressä; se on osa elämää...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Mitä on filosofoiminen?


Edmond Jabès

En tiedä, mitä on filosofoiminen. Sitäkään en tiedä. Helppo vastaus olisi, että se on filosofisten kysymysten esittämistä. En vain ole löytänyt ketään filosofia, joka olisi selittänyt, mitä ne ovat. He tekevät ikivanhan virheen vastatessaan kysymykseen esimerkeillä.

Vaikken tiedä, mitä filosofoiminen on, olen varma sen olevan jotakin muuta kuin tekstien analysoiminen (vaikka tekstit olisivat kuinka filosofisia). Minulla itselläni ei ole mitään muuta osaamista tai tietotaitoa kuin analysoida joitakin tekstejä. Voi siis olla, etten filosofoi. 

Epäilemättä filosofoiminen on ajattelua. Määrittelen aina ajattelemisen egyptiläisen runoilijan Edmond Jabèsin sanoja lainaten: "Ajatteleminen on kävelemistä kysymyksen perässä."

Jos vaikka väliaikaisesti pitäisimme kiinni Gilles Deleuze´n filosofialle antamasta määritelmästä, jonka mukaan se on käsitteiden luomista, voisimme antaa filosofoimiselle luonnosmaisen määritelmän: Filosofoiminen on kävelemistä kysymyksen perässä käsitteen valaisemalla polulla.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


tiistai 21. heinäkuuta 2026

Elämä ja muoto


Frans Floris: Laiskuuden allegoria

Olen viime aikoina miettinyt, tuoko elämääni järjestystä tai logiikkaa jokin muukin kuin mainostamani laiskuus. Melkein kahdenkymmenen vuoden ajan olen pitänyt filosofiakahvilaa. Alustusaiheita on vuodessa keskimäärin 27. Aina yritän katsoa valittua aihetta erilaisesta näkulmasta, katsoa mihin se vie. Voisi siis sanoa, että uteliaisuus tuo muotoa elämääni.

Ehkä elämä ilman muotoa ei ole elämisen arvoista. Ehkä uteliaisuus on seurausta vetelehtimisestä tai on sen yksi ilmenemismuoto. Laiskottaa jäädä paikoilleen, valmiisiin vastauksiin...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

perjantai 17. heinäkuuta 2026

Kittyn kääntymykset


 

Leo Tolstoin Anna Kareninan (1875-1877) Katerina Aleksandrovna eli Kitty näkee, miten hänen mielitiettynsä, potentiaalinen kosija kreivi Vronski rakastuu hänen silmiensä alla Anna Kareninaan. Kitty sairastuu ja menee äitinsä kanssa lepäämään saksalaiseen kylpylään. Kitty tapaa Varenkan, madame Stahlin kamarineidin. Kitty ihastuu, näkee Varenkan olemuksessa, teoissa ja olemisen tavassa arvoja, joita hänen elämässään ei ole aikaisemmin ollut. 

Kittyn ihastuminen johtaa haaveisiin uudesta elämästä, jossa hän auttaisi vankeja, sairaita, vähäosaisia. Kun Kittyn isä vierailee kylpylässä, hän näkee madame Stahlin toisesta näkökulmasta ja tämä ainakin osaltaan johtaa toiseen kääntymykseen tai kriisiin. Kitty näkee yhä Varenkan ihailtavuuden ja arvon, mutta hän suhteellistaa madame Stahlin merkityksen, epäilee omien pyrkimystensä puhtautta ja myös kykyään toteuttaa uuden elämän arvoja. 

Lyhyen jakson aikana tapahtuu paljon asioita, jotka ovat arvoja tutkivan filosofian kannalta mielenkiintoista. Kittyn ensimmäisen kääntymyksen mielenkiintoisuus on siinä, että joku keksii, löytää uusien elämänarvojen mahdollisuuden, näkee aikaisemman elämäntapansa tyhjyyden. Mielenkiintoista ei ole vain se, että tämä arvojen löytäminen merkitsee uudenlaisen onnellisuuden mahdollisuutta, vaan myös se, että herääminen, keksiminen, tapahtuu elävän esimerkin kautta.

Kittyn toisessa kääntymyksessä Varenkan ruumiillistamien arvojen arvo ei katoa, mutta Kitty tajuaa oman kyvyttömyytensä ja epäilee myös motiivejaan. Hän päättelee, että on parempi olla paha kuin epärehellinen. Yksi arvoja koskeva kysymys on, miten kykenisimme arvoihimme. Sekä motiivimme että keinomme voivat tehdä meistä kyvyttömiä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


maanantai 13. heinäkuuta 2026

Silmät ja jalat




Alfred Döblinin romaanin Berlin Alexanderlplatzin (1929) ensimmäisillä sivuilla punapartainen juutalainen yrittää auttaa Franz Biberkopfia. Hän kertoo tarinaa ja suodattaa siitä opetuksen. Hän toteaa, etteivät tarinan päähenkilöt menestyneet järkensä tai viisautensa ansiosta. Punapartainen toteaa: "Mutta tärkeintä ihmisesssä ovat hänen silmänsä ja jalkansa. Täytyy pystyä näkemään maailma ja mennä sen tykö."

Olennaista ei ole arvioida, kuinka universaali totuus tämä on. On hyvä nähdä huomioon sisältyvän näkökulman mahdollisuudet. Länsimainen ajattelu - myös filosofia - on korostanut aina järkeä, puhunut viisaudesta (varsinkin aikaisemmin, kun ei oltu niin ujoja). Punapartaisen mielestä silmät ja jalat ovat tärkeämpiä. Millaista olisi filosofia, joka yrittää nähdä maailman ja mennä sen luokse? 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

keskiviikko 8. heinäkuuta 2026

Mitä meidän pitäisi kysyä?




Erään koulusurman jälkeen toimittajalla oli tv-studiossa ns. asiantuntijoita. Asiantuntijat eivät osanneet vastata mihinkään kysymykseen. Oli liian aikaista. He eivät tienneet mitään. Epätoivoinen toimittaja kysyi: "Mitä meidän pitäisi kysyä?"

Toimittaja esitti vahingossa hyvän kysymyksen, jonka pitäisi pysäyttää ja ohjata meitä. Hän esitti kysymyksen, joka aloittaa ajattemisen, poistaa meidät poluilta, joihin automaattisesti astumme...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila



torstai 2. heinäkuuta 2026

Uusi harrastus


Roberto Bolaño

Sanotaan, että on terveellistä aloittaa uusi harrastus. Päätin elää terveellisesti ja aloitin lukemisen. Lähipiiriäni tämä huvittaa. Minulla on aina ollut kirjoja hyllyissä, pöydillä ja lattioilla. Minun oletettiin olevan lukija. Mutta olen viime vuosina kuitenkin lukenut esim. romaaneja lähinnä sattumanvaraisesti. Nyt olen lukenut Roberto Bolañoa, Leo Tolstoita, Alfred Döbliniä, José Saramagoa, Hannu Salamaa etc.

En tiedä, tekeekö lukeminen minusta terveempää tai parempaa, mutta myös se pistää minut ajattelemaan. Se ruokkii minussa jotain, jota sanoisin filosofiseksi mielikuvitukseksi...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila