Musil
Filosofiakahvila 6.10./7.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa (ei vielä) torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio). /Alkaa aikaisintaan 15.10.
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Jotkut ajattelevat, että itsensätunteminen merkitsee,
että osaa luetella oman itsensä ominaisuuksia ta parhaassa tapauksessa kaikki
ominaisuudet. Yhtä monet haluavat tehdä itsestään määritelmän, löytää
identiteettinsä. Kaikkea tätä pidetään arvokkaana ja merkityksellisenä, vaikkei
osattaisi sanoa miksi. Robert Musil (1880-1041 ) loi mielenkiintoisen henkilöhahmon (Ulrich) romaaniinsa
Mies vailla ominaisuuksia. Ulrich kokeilee, mitä tapahtuu, jos yrittää elää
miehenä ilman ominaisuuksia. Ainakin romaanissa välähtelee idea tästä.
Ehkä Ulrichilla on ominaisuuksia, ehkä ei. Jos on, ne
eivät ole pysyviä eikä hän halua niiden olevan pysyviä, koska ajattelee
todellisuuden epävakaana ja tahtoo kohdata sen avoimin mielin. Mielenkiintoista
on, että Musilin kirjallisen hahmon idea elää ja toteutuu usein kirjallisen tai
ainakin älyllisen työn kautta. Monet sekä taiteelliseen tavoitteeseen pyrkineet
(Gustave Flaubert) että filosofisia teoksia kirjoittaneet (Michel Foucault) ovat
rakentaneet itseään persoonattomina.
Paul Veyne kirjoittaa, että tämä oli Foucault´lle eräänlainen uskonto:
Kirjoittaja saavuttaa persoonattomuuden, jossa kirjoittajan itse katoaa ja
syntyy itse, jolla ei ole ominaisuuksia.
Sekä Musilin Ulrichin että Foucault´n pyrkimykset ovat
mielenkiintoisia monesta syystä. 1.)
Omaa itseä ei ymmärretä annettuna, vaan rakennettuna. 2.) Herää kysymys,
mitä itsensä tunteminen merkitsee, jos itsellä ei (ainakaan potentiaalisesti)
ole ominaisuuksia. 3.) Voimme myös kysyä: Mitä kukaan voittaa, jos hän
saavuttaa tällaisen tilan, oman itsen vailla ominaisuuksia?
Buddhalainen, joka etsii omaa tyhjyyttään, vapautuu
illuusiosta. Jotkut kristitytkin ovat pyrkineet samantapaiseen tyhjyyteen, oman
itsen katoamiseen. Heille tyhjyys, minättömyys, on paikka, tila, jonka kautta
Jumalan tahto toteutuu. En usko, että Ulrich oli oli buddhalainen tai kristitty.
Foucault oli ehkä enemmän molempia.
Ulrich ajatteli kohtaavansa paremmin todellisuuden, kun
hänen mielensä on avoin, ei lukkoonlyödyn minän ominaisuuksien rajoittama. Luulen,
että tämä strategia liittyy Musilin romaanin keskeiseen ajatukseen, että
todellisuuden tajuaminen on muutakin kuin olemassaolevan tajuamista, tietämistä
tai tiedostamista; siihen liittyy kokemus todellisuudesta mahdollisuuksina. Jos
kiinnityn ominaisuuksiin, vähennän mahdollisuuksia, en ehkä edes tajua niitä.
Foucault vastusti identiteettiä samantapaisista syistä. Identiteetistä voi
tulla laki; se saattaa rajoittaa toimintaamme ja kokemuksen mahdollisuuksia.
Tuskin Musil tai Foucault olivat ahkeria Plotinoksen (n.2047205-270)
lukijoita, eivät ainakaan seuraajia. Häneltä löytyy kuitenkin oma versio
samasta tavoitteesta, itsestä ilman ominaisuuksia.
Pierre Hadot kertoo teoksessaan Que est-ce que la philosophie
antique? Plotinoksen halusta elää Hengen mukaan, Ymmärryksen tai Älyn mukaan,
muuttua tuoksi Ymmärrykseksi. Se on kääntymistä transendentaalisen puoleen,
irtaantumista omista intohimoista ja mielikuvituksesta. Tämä merkitsee ainakin
kahta asiaa: 1)Ihminen katsoo asioita toisesta näkökulmasta, Kaiken
näkökulmasta. 2)Se merkitsee itsetuntemusta, ymmärrystä siitä, että ihmisen
todellinen minä on henki.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
