Uusi harrastus

Roberto Bolaño

Sanotaan, että on terveellistä aloittaa uusi harrastus. Päätin elää terveellisesti ja aloitin lukemisen. Lähipiiriäni tämä huvittaa. Minulla on aina ollut kirjoja hyllyissä, pöydillä ja lattioilla. Minun oletettiin olevan lukija. Mutta olen viime vuosina kuitenkin lukenut esim. romaaneja lähinnä sattumanvaraisesti. Nyt olen lukenut Roberto Bolañoa, Leo Tolstoita, Alfred Döbliniä, José Saramagoa, Hannu Salamaa etc.

En tiedä, tekeekö lukeminen minusta terveempää tai parempaa, mutta myös se pistää minut ajattelemaan. Se ruokkii minussa jotain, jota sanoisin filosofiseksi mielikuvitukseksi...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Tohtorin kastanjanruskeat hiukset liehuivat tuulessa...

 

Emmanuel Fodéré kirjoitti teoksessaan Traité du délire (1817) lääkärin edellytyksistä psykatriseen hoitoon puhuen ulkonäkövaatimuksista. Lääkärin pitää Fodérén mukaan olla fyysisesti kaunis, toisin sanoen jalon ja miehekkään näköinen. Tämä on hänen mukaansa ensimmäinen edellytys sille, että voi menestyksellisesti hoitaa tehtäväänsä. Voimakkaat piirteet, kastanjanruskeat hiukset (jotka saavat olla iän myötä harmaantuneet), elävät silmät, voimakkaat raajat ja lihaksikas rinta ovat ranskalaistohtorin mukaan tärkeitä, koska ne lisäävät auktoriteettia hullujen edessä. Hän myöntää, että henki ohjaa ruumista, mutta sen voimaa ei välittömästi huomaa. Siksi täytyy olla ulkoisia muotoja, joiden avulla saa väkijoukot puolelleen. 

Huomautukset saattavat huvittaa tai herättää kummastusta. Ehkä tekstin tekee hiukan ymmärrettävämmäksi se, että 1800-kuvun alussa lääkärit eivät hullujen hoidossa olleet läheskään niin kiinnostuneita terapeuttisista tekijöistä kuin siitä, miten potilaita ohjataan ja miten he onnistuvat luomaan ylivoimaisen valtasuhteen heidän ylitseen. Heillä ei myöskään ollut kovin vahvaa tiedollista tai teoreettista apparaattia, joka olisi tehnyt heistä uskottavia. Lääkäreiden piti turvautua tietyllä tavalla primitiivisempiin tekijöihin ja keinoihin. 1800-luvun alun mielisairaalan lääkäri oli niin kuin koulupoika koulun pihalla; ulkoinen olemus oli ensimmäinen uskottavuutta synnyttävä tekijä. Sekunnin ajan voi ajatella, että tohtori Fodéré kirjoittaa ensimmäistä romanttista lääkäriromaania, mutta hänen pyrkimyksensä ovat vakavampia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Miekkaan hukut

 

Hän sanoi: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Siinähän puhui. Eivät ole sanat estäneet ihmistä tarttumasta miekkaan, puukkoon, kirveeseen tai muuhun sellaiseen.

1970-luvulla Pelle Miljoona lauloi: ”Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta.” Tämä tietysti tarkoitti, että se on selvää;  se johtuu yhteiskunnasta, televisiosta ja tyhmistä vanhemmista. Laulun säe voisi silti olla hyvä neuvo humanisteille ja psykologeille, koska myös kysymyksiin hukutaan.

Huittisten seinähullu tappoi viisi ihmistä kirveellä, kun pääsi jotenkin seinästä irti. Häneltä kysyttiin, miksi näin meni tekemään. Mies, joka kutsui itseään Hulluksi Kuninkaaksi, vastasi: ”Olin haaveillut siitä jo pitkään.”

Kysyn itseltäni, eikö väkivallan pohtimisen lähtökohta voisi olla jokin muu kuin ihmisluonto tai hypoteesi ihmisen sisäisestä aggressiosta. Eikö se voi olla tuo huomautus hukkumisesta miekkaan?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kadonneen muistiinpanon arvoitus

 

Löysin muistiinpanon, joka oli tarkoitettu alustukseksi filosofiakahvilaan. Ilmeisesti muistiinpano on kirjoitettu vuonna 2019. Otsikko on Hitlerismin filosofia, ruumis ja sielu. Lähtökohta on Emmanuel Lévinasin (1906-1995), liettualaissyntyisen ranskalaisen filosofin vuonna 1934 julkaisema  lyhyt essee Quelques reflexions sur la philosophie de l´hitlerism. Vuoden 2020 alussa filosofiakahvilan aiheena oli Nostalgian vaara ja viittasin Lévinasin tekstiin, mutta lähtökohta, näkökulma, oli hyvin erilainen.

En tiedä, miksi Hitlerismin filosofia jäi unholaan. Se on arvoitus. Jonain päivänä se voi tulla aiheeksi, koska varsinaisesti se ei ole vanhentunut...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Koulupojan fantasiasta tuli totta

 

Ranskalainen koulupoika suuttui jesuittaopettajalleen ja kirjoitti häntä pilkatakseen näytelmän vuonna 1888. Farssin päähenkilö on itsekeskeinen, ahne ja murhanhimoinen pelkuri. Alfred Jarryn (1873-1907) Kuningas Ubu esitettiin ensimmäisen kerran 1896. William Shakespearen Macbethia parodioiva hahmo on groteskin tyrannin ruumillistuma.

Sattuneesta syystä minä ja monet muutkin ovat viime vuosina ajatelleet Ubua. Olemme nähneet hänet edessämme ja unissamme. Yhteiskuntatieteilijät ovat kirjoittaneet groteskista vallasta, tuoneet esiin muistumia Nerosta ja Caligulasta. Koulupojan fantasiasta tuli totta.

Viime vuosikymmeninä absurdit, irvokkaat ja naurettavat johtajat ovat tehneet paluun näyttämölle. Mikään ei tunnu estävän, jarruttavan tai kaatavan heitä. Meillä saattaa silti olla vielä toivoa, jos Jarryn fantasia toteutuu kokonaan. Lopussa Ubu paskantaa housuunsa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Just A Girl

Määrittelemme muutakin kuin sanoja. Määrittelemme toisia ja itsemme. Sillä on monenmoisia vaikutuksia. Kun yritän ajatella tätä, ajattelen tietysti esim. Erving Goffmanin teosta Stigma. Mutta ajattelen aina myös No Doubt-bändin laulua Just A Girl:

'Cause I'm just a girl, oh, little old me
Well, don't let me out of your sight
Oh, I'm just a girl, all pretty and petite
So don't let me have any rights

Jonain päivän on puhuttava tästä, määritelmien voimasta...

No Doubtin video:

https://www.youtube.com/watch?v=PHzOOQfhPFg&list=RDPHzOOQfhPFg&start_radio=1

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Syyt, seuraukset ja jänikset

Ambroce Biercen (1842-1914) The Devil´s Dictionary sisältää monia filosofisesti mielenkiintoisia, ts. häiritseviä huomautuksia. Puhuessaan syistä ja seurauksista hän toteaa, että syyn ajatellaan olevan aina ennen seurausta. Bierce huomauttaa, että tämä on yhtä järkevä ajatuskulku kuin ajatella näkiessä koiran ajavan takaa jänistä, että jänis on koiran syy.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila