Sanat ja mielikuvat

Jotkut filosofit sanovat, ettemme vain ajattele kielen avulla, vaan kielessä. Tällä kieltämättä olisi vaikutuksia. Emme ehkä voi luottaa ajatuksiimme, koska kieli on jo täynnä mielikuvia ja ennakkoluuloja. Ainoastaan kielitieteilijöiden tai kielifilosofien toimistoissa sanat viittaavat vain joihinkin kohteisiin ulkomaailmassa. 

Sana "koira" ei todellisuudessa, oikean maailman kielenkäytössä, viittaa vain eläinlajiin tai sen edustajaan. Ihminen sanoo toiselle ihmiselle äkäiseen sävyyn: "Koira." Melkein kaikissa ilmansuunnissa,  hyvin monissa kulttureissa, sanaan liittyy mielikuva alhaisesta ja likaisesta. Samaa vaikutusta ei olisi sanalla "kissa", vaikka monissa paikoissa ihmiset pitävät kissaa huomattavasti epäilyttävämpänä.

On ollut filosofeja, jotka ovat epäilleet tai uskoneet, että kaikki ns. filosofiset ongelmat johtuvat kielen huonosta tai epäselvästä käytöstä. Uskomatta tähän radikaaliin näkemykseen sanon itselleni, että on hyvä varoa sanoissa piileviä mielikuvia...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Olkaamme valppaita

 

Sosiaalisessa mediassa ja muuallakin törmää usein erilaisiin Freudin, Nietzschen, Kafkan jne. sitaatteihin, jotka saavat minut mietteliääksi. Vaikka kuinka kaivelen muistiani, en tiedä, mistä ne on napattu. Herää epäilys, että heidän nimiinsä saatetaan pistää viisauksia, joihin he eivät yltäneet. Olkaamme siis valppaita!

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Liian varhaisen aamun mietteitä

 

Nuoruuden kuva mummosta

Kesät Espanjassa on kuumia. Koira pitää ulkoiluttaa varhain, jos haluaa selvitä hengissä. Vanha vinttikoirani ei kiirehdi haistellessaan kasveja. Ajattelin: "Tämä on sen tapa kokea, siis elää." Tämä toi mieleeni kokemuksen tärkeyden. Elämä on kokemista. Kokemus hankitaan ja se tehdään. Se tehdään myös ajattelemalla. 

Kokemus ei ole sitä mitää kaatuu päälleni. Se on myös sitä, mitä siitä teen mitä päälleni kaatuu. Liian varhaisen aamun ajatukseni oli siis, että elämän tarkoitus on ajatteleminen...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Gombrowitczin väite

Witold Gombrowitcz

Puolalainen kirjailija Witold Gombrowitcz (1904-1969) väitti, että kaikki filosofoivat omalla tavallaan; jossain vaiheessa kaikki epäilevät ja esittävät kysymyksiä olemassaolosta tai todellisuudesta. 

Edellisessä huomautuksessani tai muistiinpanossani kysyin, mitä filosofoiminen on. Esitin luonnosmaisen määritelmän ja sanoin sen olevan kävelemistä kysymyksen perässä käsitten valaisemalla polulla. Määritelmäni sotii Gombrowitczin väitettä vastaan ainakin siinä mielessä, että kaikki tuskin käyttävät käsitteitä, luovat niitä tai käyttävät lyhtyinä.

Gombrowitczin väite on silti uskottava ja kiinnostava. Siihen sisältyy myös tervetullut ajatus, ettei filosofia synny kirjoituspöydän ääressä; se on osa elämää...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mitä on filosofoiminen?

Edmond Jabès

En tiedä, mitä on filosofoiminen. Sitäkään en tiedä. Helppo vastaus olisi, että se on filosofisten kysymysten esittämistä. En vain ole löytänyt ketään filosofia, joka olisi selittänyt, mitä ne ovat. He tekevät ikivanhan virheen vastatessaan kysymykseen esimerkeillä.

Vaikken tiedä, mitä filosofoiminen on, olen varma sen olevan jotakin muuta kuin tekstien analysoiminen (vaikka tekstit olisivat kuinka filosofisia). Minulla itselläni ei ole mitään muuta osaamista tai tietotaitoa kuin analysoida joitakin tekstejä. Voi siis olla, etten filosofoi. 

Epäilemättä filosofoiminen on ajattelua. Määrittelen aina ajattelemisen egyptiläisen runoilijan Edmond Jabèsin sanoja lainaten: "Ajatteleminen on kävelemistä kysymyksen perässä."

Jos vaikka väliaikaisesti pitäisimme kiinni Gilles Deleuze´n filosofialle antamasta määritelmästä, jonka mukaan se on käsitteiden luomista, voisimme antaa filosofoimiselle luonnosmaisen määritelmän: Filosofoiminen on kävelemistä kysymyksen perässä käsitteen valaisemalla polulla.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Elämä ja muoto

Frans Floris: Laiskuuden allegoria

Olen viime aikoina miettinyt, tuoko elämääni järjestystä tai logiikkaa jokin muukin kuin mainostamani laiskuus. Melkein kahdenkymmenen vuoden ajan olen pitänyt filosofiakahvilaa. Alustusaiheita on vuodessa keskimäärin 27. Aina yritän katsoa valittua aihetta erilaisesta näkulmasta, katsoa mihin se vie. Voisi siis sanoa, että uteliaisuus tuo muotoa elämääni.

Ehkä elämä ilman muotoa ei ole elämisen arvoista. Ehkä uteliaisuus on seurausta vetelehtimisestä tai on sen yksi ilmenemismuoto. Laiskottaa jäädä paikoilleen, valmiisiin vastauksiin...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kittyn kääntymykset

 

Leo Tolstoin Anna Kareninan (1875-1877) Katerina Aleksandrovna eli Kitty näkee, miten hänen mielitiettynsä, potentiaalinen kosija kreivi Vronski rakastuu hänen silmiensä alla Anna Kareninaan. Kitty sairastuu ja menee äitinsä kanssa lepäämään saksalaiseen kylpylään. Kitty tapaa Varenkan, madame Stahlin kamarineidin. Kitty ihastuu, näkee Varenkan olemuksessa, teoissa ja olemisen tavassa arvoja, joita hänen elämässään ei ole aikaisemmin ollut. 

Kittyn ihastuminen johtaa haaveisiin uudesta elämästä, jossa hän auttaisi vankeja, sairaita, vähäosaisia. Kun Kittyn isä vierailee kylpylässä, hän näkee madame Stahlin toisesta näkökulmasta ja tämä ainakin osaltaan johtaa toiseen kääntymykseen tai kriisiin. Kitty näkee yhä Varenkan ihailtavuuden ja arvon, mutta hän suhteellistaa madame Stahlin merkityksen, epäilee omien pyrkimystensä puhtautta ja myös kykyään toteuttaa uuden elämän arvoja. 

Lyhyen jakson aikana tapahtuu paljon asioita, jotka ovat arvoja tutkivan filosofian kannalta mielenkiintoista. Kittyn ensimmäisen kääntymyksen mielenkiintoisuus on siinä, että joku keksii, löytää uusien elämänarvojen mahdollisuuden, näkee aikaisemman elämäntapansa tyhjyyden. Mielenkiintoista ei ole vain se, että tämä arvojen löytäminen merkitsee uudenlaisen onnellisuuden mahdollisuutta, vaan myös se, että herääminen, keksiminen, tapahtuu elävän esimerkin kautta.

Kittyn toisessa kääntymyksessä Varenkan ruumiillistamien arvojen arvo ei katoa, mutta Kitty tajuaa oman kyvyttömyytensä ja epäilee myös motiivejaan. Hän päättelee, että on parempi olla paha kuin epärehellinen. Yksi arvoja koskeva kysymys on, miten kykenisimme arvoihimme. Sekä motiivimme että keinomme voivat tehdä meistä kyvyttömiä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila