tiistai 30. elokuuta 2016
Kaksi mottoa
Minulla on kaksi mottoa syyskauden ohjelmaa varten:
Ihmisen elämä on mitä hänen ajatuksensa siitä tekevät. (Marcus Aurelius)
Uneksin keinojen ja päämäärien symmetriasta. (Pasi Färm)
Aiheet löytyvät osoitteesta:
http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/07/filosofiakahvilan-aiheet-syksylla-2016.html
Syksyn aikataulu löytyy osoitteesta:
http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/08/filosofiakahvilan-aikataulusta.html
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
tiistai 23. elokuuta 2016
Filosofiakahvilan aikataulusta
Filosofiakahvila alkaa Torre del Marissa 14.syyskuuta. Paikka on tuttu eli Mesón Las Niñas, samalla kadulla kuin Torre del Marin länsipäässä oleva Mercadona. Aika klo 11.00-12.30.
Filosofiakahvila alkaa Fuengirolassa tiistaina 4.lokakuuta. Paikka Los Bolichesin kunnantalon kahvila. Aika klo 11.15-12.45. Torstain ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran 6.lokakuuta klo 16.00-17.30. Paikka on ERI: La Leona, saman aukion kupeessa kuin ennenkin eli "Rafaelin aukiolla".
Aiheet löytyvät osoitteesta:
http://koetinkivet.blogspot.com.es/2016/07/filosofiakahvilan-aiheet-syksylla-2016.html
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
tiistai 16. elokuuta 2016
Lääkäri, auta itseäsi
Vanessa Lemm
kirjoittaa kirjassaan Nietzsche´s Animal: Culture, Politics and
the Human Being Nietzschestä
tai tarkemmin ottaen hänen hahmostaan, alter egostaan, Zarathustrasta sanoen,
että päämäärä tai tarkoitus ei ole lähettää
viestiä suoraan. Nietzsche – tai Zarathustra – tyytyy tarjoamaan kuvan
ihailtavasta elämäntavasta. Tämä on totta. Nietzsche näki filosofian
elämäntapana ja totuuden singulaarisena totuutena, joka ilmenee esimerkissä,
ajattelijan elämässä. Tästä todistaa jo hänen varhainen esseensä
Schopenhauerista.
Ajatus
esimerkillisestä elämästä, elämästä esimerkkinä, idea kuvasta joka korvaa
suoran viestin, liittyy ajatukseen siitä, miten ajattelija opettaa tai miten
ajattelija auttaa toista. Hän auttaa auttaen itseään; hän huolehtii toisesta
huolehtien itsestään. Nietzschen Zarathustra sanoo:
”Lääkäri, auta itseäsi: Näin autat myös potilastasi. Paras apusi on se, että hän
näkee omin silmin jonkun, joka parantaa itsensä.”
https://www.facebook.com/Filosofiakahvilatiistai 9. elokuuta 2016
Sokeat auringonkukat
Alberto Méndezin
(1941-2004) kirja Los girasoles ciegos
(2004), suomeksi Sokeat auringonkukat, on kirja tappiosta, häviämisestä; se
sijoittuu Espanjan sisällisodan loppuun ja sen jälkeiseen aikaan.
(Alberto Méndez)
Kirjassa on
kohtaus, jossa sairaanhoitajana toimineelle vangille annetaan tehtävä: Hänen täytyy
pitää hengissä haavoittunut sotilas aamuun, haavoittuneen teloitushetkeen
saakka. Jos sairaanhoitaja ei onnistu tehtävässään, hänet teloitetaan
teloitettavan puolesta.
Vangit puhuvat
toisilleen. Yhdessä kohdassa he sanovat:
-
Me
olemme kirottu kansa, etkö usko?
-
Ei.
En usko, että olemme kirottu kansa. Se olisi syyn heittämistä muiden niskoille.
Tässä on
paikallaan hiljaisuus.
(José Luis Cuerdan vuonna 2008 ohjaama samanniminen
elokuva on myös vaikuttava, suositeltava, vaikka se on monilta osin erilainen
kuin kirja. Elokuvan on käsikirjoittanut Rafael Azcona yhdessä ohjaajan kanssa.
Pääosissa muun muassa Maribel Verdú ja Javier Cámara)
https://www.facebook.com/Filosofiakahvilatorstai 4. elokuuta 2016
Aiheista
(Giovanni Domenio Tiepoli 1773)
Monet syksyn
aiheista ovat toivottuja, esimerkiksi Anaksimandro, anarkismi ja uutismaailma.
Mielenkiintoista ehkä, että monet näistä toivotuista aiheista vaativat ”akateemista”
perehtymistä, jopa pedanttisuutta; ne liittyvät monesti filosofian ja ajattelun
historiaan. Toiset toivotut aiheet – terrorismi ja tiedotusvälineet
(journalismi) – ovat voimallisesti yhteiskunnallisia tai poliittisia.
Ulkoisesti
erilaisista lähtökohdista huolimatta syksyn aiheet kytkeytyvät kysymykseen
arvoista. Toivon, ettei käsittelytapa olisi liian abstrakti tai ylimalkainen –
että voisin irrottautua ns.arvokeskustelun tyhjänpäiväisyydestä.
Tarkoitukseni ei
ole – turha kai sanoakaan – opettaa kenellekään mitään arvoja. Tarkoitukseni on
yksinkertaisesti vain stimuloida, käynnistää keskustelua.
Ohjelman
valmistelussa on mukana aina sama paradoksi, sama vaikeus. Haluan, että ohjelma
olisi mielenkiintoinen ja käsittelisi jollakin tavalla, esimerkiksi
ajankohtaisuuden ansiosta, tärkeitä, relevantteja aiheita. Mutta samalla olen
estynyt, sillä olen itseäni estänyt. En voi tietää mikä on tärkeää, en voi sitä
myöskään muiden puolesta päättää. Tämän vaikeuden edessä lohduttaudun
sanomalla, että keskustelu kulkee kuitenkin muualle, mahdollisesti siihen mikä
oikeasti muiden mielestä on mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)