Filosofiakahvilan aihe 23.4./24.4/ Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Kuningas
Lear on William Shakespearen näytelmistä kyynisin sanan alkuperäisessä
merkityksessä. Lear on Diogeneen seuraaja. Totuus on alaston ja sen on ruumiillistuttava
alastomassa kehossa.
Kaikki
tuntevat tarinan. Learilla on kolme tytärtä. Lear päättää luopua kruunusta ja
jaksaa vallan tyttärien kesken. Väärinymmärryksen takia valtaa ei saa Cordelia,
ainoa joka todellisuudessa on uskollinen isälleen. Väärinymmärrys johtuu
siiitä, että Cordelia ei käytä retoriikkaa, korusanoja.
Lear
vierailee ensin toisen, sitten toisen vallan saaneen tyttärenä luona, mutta
huomaa tulevansa torjutuksi, kylmästi kohdelluksi. Kohta hän on on tuulisella
nummella pienen seurueensa kanssa. Taivasalla, tuulessa, hylättynä, hän alkaa
menettää järkeään, siltä näyttää.
Hänen
seurassaan on narri, joka niin kuin monet Shakespearen ja aikalaisten narrit
kertovat totuuden, jota ei kuunnella. Kuningas
Learin narrin elämä oli tuskaa. Hän sanoi totuuden. Learin
korvat kuuntelivat tuulta, eivät narrin sanoja. Narri poistuu näyttämöltä ilman
mitään selityksiä tai perusteluja. Tämä on ollut monenlaisten oppineiden
spekuloinnin aiheena vuosisatojen ajan.
Ehkä hän toivoi poistuvansa näyttämöltä ja
ajatteli olevansa Learin sisällä, kun on poissa. Kun Lear on narri itse,
tapahtuu jotain, syntyy uusi herkkyys. Ehkä hän sitten kuulee, ajatteli
hullu.Tässä maailmassa totuus on koira, joka ruoskitaan ulos koirankoppiin.
Tuulet huojuttivat heitä nummella. He eivät
olleet enää kuningas ja narri, vain kaksi koiraa tuulten armoilla. Niin kuin
sanoin Kuningas Lear on William Shakespearen näytelmistä kyynisin sanan
alkuperäisessä merkityksessä. Minnekään ei pääse ilman kauhistuttavaa
harjoitusta.
Lear anoi apuun salamoita. Ei halunnut luopua
sadasta miehestään, ei tahtonut jättää kaikkea, halusi olla vielä edes
kuninkaan varjo.Hän oli enää vain ihminen eikä nähnyt sitä. Tyttäriltään hän
vaati,etteivät tekisi häntä hulluksi. Liian myöhään. Learin järki huiskutteli
omille teilleen.
Vielä kerran ja vielä enemmän hulluutta, tuulta,
kylmää. Uuteen elämään mennään myrskyn läpi. Lear saapui kukilla seppelöitynä,
ylisti lintujen lentoa ja sanoi olevansa kuningas, on siis viimeisen järjen
hipun menettänyt. Narri oli nyt hänen sisällään. Narri oli ääni hänessä,
kirkkain.
Lear huusi keihäitä, käski antamaan merkin,
menemään maaliin.
Järkeä oli Learin hulluudessa, joka näki, että
keinottelija hirtätyttää väärentäjän. Vanha mies kukkakruunu päässä arvonsa
menettäneenä, arvoonsa kurottaen ja koko maailma tanssien hänen sisällään ja
ulkona, nummella, tanssi heinä. Voiko mitään oikaista, parantaa?
Näytelmä on synkkä. Lear tajuaa asiat liian
myöhään, kun hän kantaa Cordelian ruumista. Cordelian koruton puhe, narrin totuus,
olivat ilman korvia. Retoriikka puree paremmin. Ihminen haluaa olla imarreltu.
Nämä teemat – koruton puhe, suora totuus,
alastomuus, paluu luontoon – ovat kyynisen koulukunnan teemoja. En tiedä, että
oppineet olisivat kiinnittäneet tähän huomiota. Se ei ole tärkeää. Tärkeämpää
on kokemus, joka mahdollistuu draaman kautta. Meidät hylättiin ja me hylkäämme
tämän maailman, vastaanotamme toisen sateessa ja tuulessa,alastomina, koirina.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila