Foucault
Filosofiakahvila 31.1./1.2./2.2.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Michel Foucault kirjoittaa Seksuaalisuuden historian toisen osan (L'Usage des plaisirs, 1984) johdannossa, että joskus elämässä on tärkeää kysyä, voiko ajatella toisin, nähdä toisin. Intohimoa tietoon motivoi uteliaisuus, mahdollisuus irtaantua itsestä tai ainakin ottaa etäisyyttä omaan itseen. Tämä toisinajatteleminen (penseer autrement) on ollut lukemattomien kommentaarien aiheena. Kunnioituksesta kuollutta ranskalaista filosofia kohtaan en tee kommentaaria, vaan otan tämän lähtökohdaksi, jopa tehtäväksi. Tavoite on melkein mahdoton, vaikka siihen on uskottava: tahdomme ajatella toisin. Jos ajattelemme toisin, myös tunnemme toisella tavalla. Ne eivät ole välttämättä eri tunteita, mutta ne eletään eri tavalla.
Olen
oppinut ajattelemaan toisin omasta itsestä. Se nähdään yleensä jonain, jota
tulkitaan ja ymmärretään. Oma itse löydetään tai se toteutetaan. Ajattelen
toisin: sitä ei ole annettuna, se rakennetaan, luodaan, sitä muokataan. Kun
ajattelee toisin, tuntee toisin. Tunne voi olla sama, mutta sen tuntee eri
tavalla, koska ei etsi syytä eikä syyllistä.
Viime
vuosina – osittain varmaan filosofiakahvilan ja siihen liittyvän treenaamisen
ansiosta – näen, että vaikka ei uskoisi tarkoitukseen ja lopullisiin
päämääriin, on hyvä ottaa itselleen jokin päämäärä tai maali, tähdätä siihen.
Jos jo aikaisemminkin ajattelin, että filosofia voi olla valmistautumista
tapahtumiin, olen oppinut näkemään, että harjoitus merkitsee sitä, että
tapahtumasta voi tehdä itselleen jotain, esimerkiksi testin, kokeen. Filosofin
päämäärä voi olla – tai se saattoi olla menneisyydessä – mielenrauha. Tapahtuma
on silloin koe, joka mittaa, missä määrin hän on edennyt kohti tavoitettaan.
Mutta miksi ajatella toisin tai edes tuntea
toisin tai tehdä toisella tavalla? Tekee mieli vastata brutaalisti: Jotta
voisimme ottaa enemmän irti jäljellä olevasta ajasta emmekä olisi muumioita. Brutaali muotoilu vaatii kehittelyä, jos ei
filosofista muotoilua.
Jos yhteiskunnassa tai itsessä valmisteltu muutos
on vain retoriikan, sanaston, muutosta, ei muutosta ajattelussa, meidän tuleva
toiminta ja tulevat käytännöt tulevat synnyttämään samanlaisia vaikutuksia.
Nykyisin rasistit eivät ole rasisteja. He eivät aina esitä rotuopillisia
teorioita, vaan puhuvat kulttuurista, etnisestä nationalismista tms. Politiikka
voi olla täysin samanlaista kuin puhtaasti rotuopillisessa politiikassa.
Ajattelun muutos olisi irtaantumista essentialismista.
Vaikka ajattelu olisi muuttunut joiltakin osin,
mutta instituutio tai käytäntö, jonka kautta vaikuttaa asioihin, on sama tai samantapainen,
olemme kiinni entisessä tai saamme aikaan samanlaisia vaikutuksia. Kun
rippi-isä pisti syntisen tunnustamaan, hän ei kaivanut esiin vain totuutta
ihmisen synneistä. Hän teki riippuvaiseksi itsestään, omista tulkinnoistaan ja
resepteistään. Vaikka tunnustan nyt lääkärille tai psykoterapeutille eikä esiin
kaivettu totuus koske syntejä, minua sidotaan auktoriteettiin,
mestaritulkitsijaan ja omaan identiteettiini.
Jos ajattelen, että tämä tai tuo käytäntö on
välttämätön, en koe omaa vapauttani, jatkan sokeasti…