Henkisten harjoitusten laboratorio

 

Pierre Hadot

Filosofiakahvila 10.1./11.1./12.1.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Vertailu on pahasta, sanotaan. Mutta joskus on hyvä vertailla, jota voisimme arvioida tai ainakin löytää erilaisia näkökulmia. Olen puhunut toistuvasti askeesista, itseensä vaikuttamisesta. Tässä yhteydessä voidaan puhua tekniikoista tai henkisistä harjoituksista. Miten meidän olisi hyvä vaikuttaa itseemme? Mikä olisi hyväksi?

Vastaus ei ole valmiina, meillä ei ole kriteerejä. Voimme vain tutkailla eri aikoina ja eri kultuureissa käytettyjä tekniikoita, niiden vaikutuksia. Ehkä voimme kokeilla niitä ja oppia, mikä sopii meille.

Olen löytänyt kaksi mielenkiintoista vertailevaa kirjaa. 1)André van der Braak: Nietzsche and Zen. Self-overcoming without a self. 2) Eske Møllgaard: An Introduction to Daoist Thought. Action, language, and ethics in Zhuangzi.

Møllgaard luettelee Zhuangziin (n. 369-290 eaa.) henkisiä harjoituksia: elämästä huolehtiminen (yansheng), vaeltelu (you), mielen ja sydämen paastoaminen (xinchai) ja istuminen unohduksen tilassa (zuowang). On kuin lukisimme Borgesin siteerausta kiinalaisesta ensyklopediasta. Kaikki tuntuu oudolta. 

Zhuangzilla on kuitenkin teksti, joka koskee erityistä harjoitusta, josta käytettiin nimitystä qiwu – se merkitsi eriyisen katsomistavan harjoittelemista; asiat yritettiin  nähdä samankaltaisinaa tekemättä eroa (englannin sana on equalizing). Møllgaard sanoo, että Zhuangzin teksti ei vain käsittele tätä harjoitusta, vaan on itsessään tätä harjoitusta. Tämä on mielenkiintoista vertailun kannalta. Pierre Hadot, antiikin Kreikan ja Rooman filosofian asiantuntija, sanoi antiikin filosofien puheen olleen usein henkistä harjoitusta, ei teoretisointia jostain aiheesta. Antiikin filosofeilta löytyy myös esimerkkejä ylhäältä, kosmisesta näkökulmasta, katsomisesta, jossa katse ei tee enää samalla tavalla eroja ja erotteluja. Zhuangzi ei ole enää niin outo tai hän ei olisi ollut outo kreikkalaiselle.

Braakin kirjan esimerkkiä käyttäen voisi puhua zenin ja Nietzschen etäisyydestä ja outoa valoa zeniin ja Nietzscheen luovasta samanhenkisyydestä. Nietzsche arvosteli tunnetusti buddhalaisuutta (samankaltaisista syistä kuin kristinuskoa), mutta buudhalaisuuden kritiikkiä on myös zenissä. Mielenkiintoinen samanhenkisyys löytyy samantapaisesta tavasta käsittää totuus. Totuus ei ollut Nietzschelle representaatiota (tai adekvaatiota). Hänen käsityksensä muistuttaa enemmän idän vanhojen ajattelijoiden lähtökohtaa: totuus ei ole lauseen ominaisuus, se on enemmän Tie (dao, Way). Sen täytyy ruumiillistua ihmisessä, ja se voi ruumiillistua vain askeesin, harjoituksen, avulla.

Tulevaisuuden instituutiossa, henkisten harjoitusten laboratoriossa, tutkitaan  näiden kahden esimerkin innoittamina muun muassa sitä, miten tärkeitä henkisiä harjoituksia ovat näkökulman vaihdokset (ja muut katsomisharjoitukset) ja millaisin erilaisin tavoin voidaan pyrkiä totuuden lihallistamiseen askeesin kautta…

 

P.S.

Jorge Luis Borgesin novellissa John Wilkinsin analyyttinen kieli on Borgesin keksimä kiinalainen kirja, jossa eläimet luokitellaan seuraavalla tavalla: ”Eläimet jakautuvat seuraaviin ryhmiin: a) Keisarille kuuluvat, b) balsamoidut, c) kesytetyt, d) siat, e) merenneidot, f) tarunomaiset, g) juoksukoirat, h) tässä luokitellut, i) ne jotka riehuvat kuin hullut, j) lukemattomat, k) hienonhienolla kamelinkarvasiveltimellä piirretyt, l) ja niin edelleen, m) juuri nahkansa luoneet, n) etäältä kärpästä muistuttavat”

Linji ja buddhan tappaminen

(Linji Yixuan)

Kiinalainen Linji Yixuan (kiinalainen filosofi, kuoli 866), kaikkein radikaalein zen-mestari, ei halunnut opettaa, ei halunnut, että joku imitoisi. Jotta tämä opetus menisi perille, huusi ja löi. Hän sanoi: ”Jos kohtaatte buddhan, tappakaa hänet.”

Luulen ja luotan, että nämä sanat ymmärretään hyvin, vaikka kehotusta harvoin noudatetaan. On helppo nähdä sanojen kytkeytyvän vapauteen ja itsenäisyyteen, tarpeeseen olla luomasta kuvia. Lausahdus on tekstistä, joka vahvistaa yleistä käsitystä lauseen merkityksestä, mutta on tekee siitä samalla vielä radikaalimman:

”Tien seuraajat, jos haluatte päästä jonkinlaiseen ymmärrykseen, joka on sopusoinnussa Dharman  kanssa, älkää koskaan antako toisten johtaa harhaan. Olette sitten sisäisen tai ulkoisen edessä, mitä sitten kohtaatkin, tappakaa se. Jos kohtaatte buddhan, tappakaa buddha. Jos kohtaatte patriarkan, tappakaa patriarka. Jos kohtaatte arhatin (valaistuneen), tappakaa arhat. Jos kohtaat vanhempasi, tapa vanhempasi. Jos kohtaatte läheisen, tappakaa läheinen. Näin saavutatte ensimmäisen kerran vapautumisen, ette ole takertuneet mihinkään, kykenette menemään minne haluatte.”

Joka tähän kykenee, on harvinaisuus, sellainen joka Linjin sanojen mukaan on wuwei zhenren.  Kysyin tämän termin merkitystä sinologi Pertti Seppälältä. Hän totesi aluksi, että buddhan tappaminen liittyy keskeisesti  buddhalaisuuden yhteen keskeisimpään periatteeseen: takertumattomuuteen. Tässä wuwei ei tarkoita taolaisten "teotonta toimintaa" tai "toimintaa ilman tekoja", vaikka se ääntyykin samoin. Linjin käyttämä wuwei tarkoittaa sananmukaisesti "vailla arvoasemaa", siis vapaana yhteiskunnallisista hierarkioista. Zhenren on taolaisen filosofi Zhuangzin usein käyttämä termi taolaisesta viisaasta, taon oivaltaneesta ihmisestä. Sananmukaisesti se tarkoittaa " todellista ihmistä". Tässä wuwei zhenren tarkoittaa siis oikeastaan "yhteiskunnallisista hierarkioista vapautunutta taolaista viisasta". Termissä on siis huomattavissa kiinalainen synkretismi ja eklektismi.

Kaikki tämä on yhteydessä ajatukseen siitä, että on oltava tosi, kykenevä manifestoimaan totuus teoissaan. Viisas, wuwei zhenren, ei jäljittele buddhaa tai opettajaa; hän on tosi, todellinen ihminen, ei joku joka imitoi. Itseäni kiinnostaa tässä hahmotetun viisaan kuva. Viisas, takertumaton, on ”vailla arvoasemaa”, vapaa hierarkioista. Hän ei anna toisten johtaa harhaan; hän on riippumaton niin kuin André van der Braak toteaa ihmisten mielipiteistä. Tätä viisaan kuvaa voisi verrata länsimaisiin viisaan hahmoihin – tietenkin tietoisena rinnastettavuuden vaikeudesta, tietystä yhteismitattomuudesta.

Erityisesti Linjin viisas, wuwei zhenren, on kuin Diogenes kyynikko: vapaa toisten mielipiteistä, välinpitämätön hierarkioiden suhteen, ihminen ilman asemaa. Diogenes Sinopelainen arvotti positiivisesti jotain, joka oli hänen maailmassaan pelkästään kielteistä: adoxia, huono maine, kunniattomuus, oli osa hänen elämäänsä. Adoxia on se mikä kuva ihmisillä on se jälkeen, kun joku on nöyryytetty, loukattu, alennettu. Se oli kuitenkin jotain, jota kyynikkofilosofi harjoitti järjestelmällisesti; sen kautta hänestä tuli vapaa, riippumaton. Jotkut ovat arvioineet, että tämä outo adoxian arvostaminen ja harjoittaminen oli hyvin epäkreikkalaista, mahdollisesti Intiasta tulevia vaikutteita.

Jos otamme tämän viisaan hahmon ja Linjin sanat tehden niistä taskulampun ja valaisemme omaa aikaamme, maailmamme tuntuu heijastuvan eteemme kuin rikkinäisestä peilistä. Tavoittelemme menestystä, emme viisautta, ja menestys merkitsee asemaa. Saadaksemme menestystä huolehdimme muun muassa maineestamme. Maine on jotain, joka on riippuvainen muiden mielipiteestä. Takerrumme kaikkeen. Voimme siis ymmärtää Linjin sanat, mutta emme osaa ottaa niitä osaksi elämäämme.

Mutta voisimmeko olla filosofeja, siis viisauden ystäviä, edes hetken? Miten se voisi ilmetä?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila