Tarinoita filosofeista

 

Zambrano

Filosofiakahvila 1.4./2.4./3.4

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Välinäytös kevennyksen vuoksi. Voi tietysti olla, että näissä tarinoissa on enemmän filosofiaa kuin koko kevään ohjelmassa. Esikuva on tietysti  Diogenes Laertios, kreikkalainen historioitsija 200-luvulta. Hänen teoksensa Merkittävien filosofien elämät ja opit puhuu filosofien ideoista ja opeista, mutta kertoo myös pieniä tarinoita, anekdootteja, joissa filosofit reagoivat johonkin tilanteeseen.

 

1

Vaikka monet ihailivat Sokratesta, tarinoiden mukaan hänen vaimonsa Ksantiphe motkotti hänelle toistuvasti. Se tuskin oli ihme. Sokrates pyöri kaduilla nuorten komeiden miesten seurassa. Kerran Sokrates väsyi huutoon ja moitteeseen, meni ulos istumaan. Ksantiphe tyhjensi lika-astian Sokrateen päälle. Sokrates totesi: ”Eihän se ole ihme, että ukkosen jyrinän jälkeen sataa.”

Tarinaa kerrotaan esimerkkinä filosofin rauhallisuudesta ja tyyneydestä. Voisimme suodattaa siitä ehkä muitakin opetuksia, en tiedä.

2

Naurava ja hullu filosofi Demokritos (460 eaa-370 eaa) on pääosissa ns. Hippokraattinen kokoelma. Yhdessä kokoelman tarinassa Hippokrates tulee tapaamaan Demokritosta Abderaan. Hippokrates löytää Demokritoksen tutkimassa kirjaa. Ruohikolla hänen ympärillään oli lintuja vatsat auki ja sisälmykset pihalla. Demokritos kertoi kirjoittavansa kirjaa hulluudesta. Hän teki linnuille ruumiinavauksia paikantaaksen sapen, jonka ylituotantoa hän piti hulluuden syynä.

3

Khyrisippos (279-207 eaa.) oli kreikkalainen, stoalaisen koulukunnan filosofi. Kukaan ei tiedä varmasti, miten hän kuoli. Yhden version mukaan hän kuoli nauruun – tarkalleen ottaen omalle vitsilleen nauraen. En tiedä, oliko vitsi niin hyvä. Hän näki aasin syömässä viikunoita ja käski tuoda sille laimentamatonta viiniä palan painikkeeksi. Minä en olisi nauranut. Olisin hakenut viiniä.

 4

Alankomaalaiset valtiomiehet, de Wittin veljekset, murhattiin Hayassa vuonna 1672. Kerrotaan, että Baruch Spinoza, erityisen rauhallinen filosofi, suuttui ja kiinnitti kaupungin muuriin kirjoituksen, jossa luki: Ultimi barbarorum – viimeinen barbaareista.

5

Bernard Russell matkusti vuonna 1948 lentokoneessa, joka putosi Pohjanmereen. Onnettomuudessa kuoli 19 ihmistä. 76-vuotias Russell ui pitkän aikaa ennen kuin hänet pelastettiin. Toimittajat kysyivät häneltä, mitä tunnettu filosofi ajatteli uidessaan. Russell vastasi: ”Sitä vaan, että on kylmää tämä vesi.”

6

Fernando Savater teki väitöskirjansa Emil Cioranista (1911-1995). Kun Savater teki tutkimustaan 1970-luvulla, Cioran oli niin tuntematon Espanjassa, että yliopiston käytävillä alkoi liikkua huhu, ettei Ciorania ole olemassakaan, vaan on Savaterin mielikuvituksen tuotetta. Savater kirjoitti Cioranille kirjeen, että Madridissa puhuttiin tällaista. Cioran vastasi: ”Ole hyvä, älä korjaa heidän käsitystään.”

 

7

María Zambrano (1904-1991) eli monta vuosikymmentä maanpaossa. Roomassa hän eli asunnossa via della Mercedellä sisarensa Aracelin kanssa. He olivat molemmat kissojen ystäviä ja ruokkivat alueen katukissoja. Tämä johti ristiriitoihin naapureiden kanssa ja heidät käytännöllisesti katsoen häädettiin. Zambrano on haudattu synnyinkaupunkinsa Vélez-Málagan hautausmaalle. Muutamia vuosia sitten kerrottiin, että hänen hautansa ympärillä pyörii kissoja. Kaupungin viranomaiset hävittivät ne.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Suut auki...

 

Lenny Bruce

Filosofiakahvila 25.3./26.3./27.3.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tietenkin tyrannit ovat tukkineet suita. Vallanpitäjät ovat myös pistäneet puhumaan. Eivät vain kiduttajat, myös papit ja tuomarit. Olen puhunut tunnustuksista, jotka sitovat ihmisen omaan identiteettiinsä ja monesti myös tekevät riippuvaiseksi siitä, kenelle tunnustetaan. Joskus ruokitaan puheliaisuutta, koska puhe hämmentää niin kuin propaganda. Joskus halutaan puhetta, koska puheet estävät katsomasta ja näkemästä.

Vaikka meitä ympäröivät tilanteet ovat tällä tavalla epäilyttäviä ja voimme epäillä, vapauttaako puhe, emme silti voi aina vaieta. Jotkut tuntevat velvollisuudekseen sanoa jotain. Jopa jotkut filosofit (niin kuin Sokrates). Velvollisuus pistää heidät puhumaan, vaikka se olisi vaarallista. On olemassa ihmisiä, jotka eivät vain puolusta sanavapautta ja käytä sitä miten sattuu. On ollut ihmisiä, jotka puhuvat vapaasti ja kriittisesti, vaikkei sitä sallittaisi: Bernard Russell, Lenny Bruce, Jan Patočka…

Mistä tämä velvollisuus tulee? Miten voimme sen selittää? Voisimme yrittää olla sillä tavalla epäileväisiä ja pahapäisiä, että yrittäisimme keksiä jonkin likaisen syyn, pohjimmaisen itsekkyyden, vihan isää kohtaan. En kuitenkaan ole varma, mitä voittaisimme. Jos yritämme olla tieteellisiä ja objektiivisia, huomaamme nopeasti, että joudumme heikoille jäille ihan pelkästään siksi, että joudumme hyvin vanhaan aikaan. Olemme dokumenttipulassa.

Tyydyn tästä syystä selittämään velvollisuuden vapaudella. Vaikka jollekin on sanottu, että hänen pitäisi olla hiljaa, vaikka kaikki muut olisivat hiljaa ja itsesuojelusvaisto neuvoisi olemaan hiljaa, ihminen voi avata suunsa, sanoa sanottavansa. Jossakin tilanteessa ihmiset reagoivat eri tavoilla, toisin sanoen sama ärsyke herättää erilaisia toimintoja. Voimme yksinkertaisesti sanoa, että ihmiset ovat erilaisia. Voimme myös epäillä, ettei ihmisen toiminta ole täydellisesti determinoitua. Ihmisen vapaus tekee hänestä selittämättömän, jopa mainosmiehet tietävät tämän.

Olimme tyytyväisiä tai emme tähän vapaushypoteesiin, voimme yrittää myös oikeuttaa sen, että jotkut kulkevat suut auki elämän läpi, vaikka he eivät metsästä kärpäsiä eikä kukaan ole heitä pyytänyt puhumaan. Tarvitsemme tietoa, tarvitsemme ajattelua. Eri insituutiot jähmettyvät, jos niitä ei ajatella. Niiden sisällä alkaa voittaa itsetyytäväisyys. Mukautumisesta tulee hyve. On hyvä, että joku ravistelee ihmisiä hereille. On hyvä, jos joku katsoo maailmaa kriittisesti.

Jos katsomme enemmän oikeutusta kuin selitystä, joudumme katsomaan arvoja. Niiden tutkiminen on vaikeaa. Meistä tulee ehkä liian filosofisia, kun yritämme tehdä sitä. Alamme pohtia esimerkiksi, onko absoluuttisia arvoja vai ei. Koska uskomme omien arvojemme olevan parhaita, meissä käynnistyy tuomari. Monet, jotka kulkevat suut auki, tekevät niin saarnatakseen tai tuomitakseen.

Jos ajattelemme, että arvo on sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, meillä voisi olla työkalu, käsite, josta ei ole pakko tehdä tuomarin nuijaa tai miekkaa. Voisimme katsoa, miten elämme. Nykypäivän maailmassa siihen voi olla jopa enemmän syitä kuin joinakin toisina aikoina. Niin kuin Jan Patočkaa sanoi kerran: “Tänään ihmiset oppivat taas, että on asioita, jotka ovat kärsimyksen arvoisia ja että asiat, joiden takia kärsii, ovat niitä, joiden ansiosta elämä on elämisen arvoista.” 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Russell, uimari

 Russell

Kiitokset filosofiakahvilan osallistujille Fuengirolassa ja Torre del Marissa! Zoomin kautta pidetään vielä yksi ylimääräinen istunto tiistaina 30.4. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18.00 Suomen aikaa).

Linkki:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Joku muistutti minua tästä tarinasta.

Bernard Russell (1872-1970), brittiläinen matemaatikko ja filosofi, matkusti vuonna 1948 lentokoneessa, joka putosi Pohjanmereen. Onnettomuudessa kuoli 19 ihmistä. 76-vuotias Russell ui pitkän aikaa ennen kuin hänet pelastettiin. Toimittajat kysyivät häneltä, mitä tunnettu filosofi ajatteli uidessaan. Russell vastasi: ”Sitä vaan, että on kylmää tämä vesi.”

Kaikki tarinat voivat olla opettavaisia, jos niitä ajattelee. Otan esiin muutamia asioita, joita minä keksin.

1.Filosofi on ihminen, ruumiillinen olento. Hän ei leijaile ylemmissä sfääreissä. Lentokone voi pudota. Myös hänen kannattaa osata uida. Eikä hän uidessaan kylmässä vedessä ajattele kielen, logiikan ja matematiikan salaisuuksia, vaan veden kylmyyttä, omaa selviytymistään.

2.Toimittajat ovat aina kysyneet tyhmiä kysymyksiä.

3.Russelilta ei kysytty hänen tunteistaan, esimerkiksi siitä, oliko hän järkyttynyt muiden matkustajien kohtalosta. Hän saattoi olla järkyttynyt. Russellin vastaus kertoo silti asenteesta, joka vaikuttaa välinpitämättömältä. Moni muukin olisi kyennyt kylmässä vedessä vastaavanlaiseen kylmyyteen – mahdollisesti hyvinkin tarpeelliseen kylmyyteen.

4.Filosofi on ihminen, ruumiillinen olento. Hänkin joutuu koko ajan erilaisiin tilanteisiin. Ehkä hänen filosofisuutensa mitataan silloin. Olisi hauskaa ja opettavaista tutkia, miten hyvin nykypäivän filosofit selviävät erilaisissa tilanteissa ja voiko heistä kertoa tarinoita. Esikuva voisi olla Diogenes Laertios, kreikkalainen historioitsija 200-luvulta. 

(Puhuin Diogenes Laertioksen esimerkeistä, kun aiheena oli filosofinen elämä. Hänen teoksensa Merkittävien filosofien elämät ja opit puhuu filosofien ideoista ja opeista, mutta kertoo myös pieniä tarinoita, anekdootteja, joissa filosofit reagoivat johonkin tilanteeseen.)  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila