Köyhyys

Serres

Fuengirolassa POIKKEUKSELLISESTI PERJANTAINA

Filosofiakahvila 6.12./7.12./9.12.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaina 6.12. klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkona 7.12. klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa poikkeuksellisesti perjantaina 9.12. klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Aiheen antoi eräs espanjalainen konservatiivipoliitikko, jolta kysyttiin uudesta selvityksestä, jonka mukaan köyhien määrä oli lisääntynyt Madridissa. Hän katseli ympärilleen, lähinnä lattialle ja sanoi: “Missä ne ovat ne köyhät? Minä en näe köyhiä.”

Michel Serres (1930-2019) ei syntynyt etuoikeutettuun perheeseen. Hän oli merimies, josta tuli filosofi ja tiedehistorioitsija, Ranskan Akatemian jäsen ja muun muassa professori Stanfordin yliopistoon. Hän oli välillä niin köyhä, että joutui lainaamaan rahaa ostaakseen ruokaa perheelleen. Serres puhuu monissa teksteissään köyhyydestä ja köyhistä (Huumeet, Hermes IV etc.). Köyhät ilmaantuvat hänen teksteihinsä moninaisilla tavoilla. He ovat haavottuvaisia olentoja, joihin vallankäyttäjät kohdistavat julman ja murhaavan politiikkansa. Serres puhuu myös toistuvasti siitä, miten puritaanit pelkäävät köyhiä.

Poliitikko ei näe köyhiä. Hän väistää näin vastuuta, mutta ehkä hän ei näe heitä, koska pelkää heitä, elää muurien suojassa. Poliitikon puhe sisältää kohdan, jossa hän toteaa kuitenkin köyhyien olevan heidän huomion kohde. Herää kaksi kymystä: 1) Miten köyhistä tuli poliittisen huomion kohde? 2) Miksi köyhiä pelätään?

Historioitsija, myöhäisantiikkiin erikoistunut Peter Brown on yrittänyt vastata ensimmäiseen kysymykseen. Ennen kristinuskoa köyhiä varten oli hyväntekeväisyyttä Roomassa, mutta köyhiä ei nähty omana luokkana. Kristinuskon myötä heistä tuli huolenpidon ja rakkauden kohde sekä oma luokkansa, joka johtajien piti ottaa huomioon. Pelko näkyy uudella ajalla esimerkiksi Francis Baconin tekstissä Of Sedition and Troubles. Siinä hallitsijoiden pelon ja huolen aiheeksi nostetaan se, onko ihmisillä ruokaa ja millaisia mielipiteitä heillä on. Molemmat voivat aiheuttaa kapinointia.

Köyhyys on kuitenkin ollut myös haluttu asia – sekä antiikin aikana että kristinuskon aikana, tosin kirkko on joutunut ojentamaan tiettyjä piirejä, esimerkiksi fransiskaaneja, jotka ovat vieneet köyhyysvelvoitteen joskus liian pitkälle. Jotkut antiikin filosofit kuten kyynikot sanoivat, että köyhyys on itsenäisyyden tae. Tämä saattaa tuntua paradoksaaliselta nykypäivänä, mutta kuuluisa andekdootti Platonista Diogeneestä valaisee asiaa.

Anekdootista liikkui antiikin maailmassa monenlaisia versioita. Yksi on tämä: Platon kohtasi Diogeneen kadulla syömässä salaatinlehtiä. Platon sanoi: “Jos palvelisit Dionysiosta (Dionysios II, Sisilian Syrakusan johtaja), sinun ei ehkä tarvitsi syödä pelkkää salaattia.” Diogenes vastasi: “Jos sinä tottuisit syömään salaattia, sinun ei ehkä tarvitsisi imarrella häntä.”

Tarina valaisee köyhyyden merkitystä Diogeneneelle, sillä riippumattomuus, joka oli tavoiteltavia asioita, liittyi valtasuhtesiin ja tässä tapauksessa siihen, ettei ollut pakotettu imartelemaan ketään, toisin sanoen mukautumaan toisen tahtoon sen takia että toinen oli mahtavampi tai voimakkaampi.

Emme tietenkään tiedä,  onko tarina totta. Platon ja Diogenes olivat aikalaisia, joiden välillä oli kaikesta päätellen jännitteitä. Olisi hauska kuvitella, että tarina on totta, ja Platon tästä intoutuneena ja todistaakseen itselleen olevansa muuta kuin lörpöttelijä ja huijari, meni sanomaan tyrannille suorat sanat. Hän nimittäin meni.

Poliitikko, joka ei näe köyhiä, kieltää oman historiansa ja pelkää ehkä kapinaa. Hänellä voi olla hyvä syy kääntää katse pois. Köyhä voi olla joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Itse en ole koskaan mennyt pitkälle, varsinkaan niin pitkälle kuin Diogenes meni. Olen kuitenkin pysähtynyt ajattelemaan. Minulla ei ole mitään rikkautta vastaan, mutta en halua tulla rikkaaksi hinnalla millä hyvänsä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Huumeet

 

Serres

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 30. syyskuuta ja 2. lokakuuta:

Huumeista puhutaan paljon. Ennen kaikkea niistä puhutaan terveydellisenä kysymyksenä. Saatetaan sitä hetkittäin pitää jopa yhteiskunnallisena ongelmana. Mutta jopa yhteiskunnallisena ongelmana näkökulma on melkein aina lääketieteellinen. Valistus ei kuitenkaan ole koskaan pelkkää informaatiota, ainakaan virallinen valistus ja kouluissa harrastettu huumeiden vastainen kampanjointi. Kyse ei ole siitä, että joku sanoisi tanssiklubille menevälle nuorelle, mitä pillerissä on.

Kun asiasta keskustellaan esimerkiksi siksi, että suunnitellaan uudenlaista lainsäädäntöä, sekoitetaan asioita, ja sekoitus on leikattu muullakin kuin informaatiolla; siinä on monta grammaa moralismia. Siksi olisi terveellistä katsoa toisesta näkökulmasta.

Michel Serres (1930-2019), joka oli tieteiden historian professori Sorbonnessa ja filosofian professori Stanfordissa, julkaisi pedagogiaan erikoistuneessa Enfant d´Abord –lehdessä (joulukuu1989-tammikuu 1990)  lyhyen kirjoituksen nimeltään Huumeet. Hän aloitti kirjoituksensa toteamalla, että eläimet eivät käytä huumeita; vaistot suojelevat niitä. Vuosisatojen ajan ihmiset,  varsinkin ajattelijat, ovat yrittäneet keksiä mikä erottaisi ihmisen muista eläimistä – mieluummin jotain, joka todistaisi jotain erinomaisuudestamme.

Serresin mukaan ihminen on rauhaton olento ja universaalisti huumeiden käyttäjä. Toiset polttavat tupakkaa tai oopiumia, toiset taistelevat päästäkseen valtaan, toiset juoksevat menestyksen tai rahan perässä. Serres kirjoittI: ”Voisimme jopa kysyä, eikö huumeriippuvuus (toxicomanie) ole se mikä meitä määrittelee, ainakin biologisella tasolla. Ihminen on addiktiivinen olento.”

Kirjoituksen alku ei vielä herätä kauhua ja lukija voi hymähdellä: ”Tässä on sitä ironiaa, se on sivistynyttä se.” Lukijan hymy hyytyy, kun kirjoitus etenee puhumaan huumeisiin liittyvästä ongelmasta kytkeytyneenä enemmän rikkaiden ja köyhien maiden välisiin suhteisiin kuin huumekuolemiin. Serres ei sano, ettei narkomaani olisi onneton tai sairas. Serres sanoo, ettei hän ole enemmän toksikomaani kuin sinä tai minä. Kurjuus, köyhyys ja huono onni johtaa käyttämään nopeammin tappavia huumeita. Huumeisiin liittyvä ongelma ei ole siis huumeet sinänsä tai se että ihminen on addiktiivinen olento. Ongelma on puritanismi.

Puritanismi on Serresin mukaan asenne, johon liettyy tietynlainen illuusio. Puritaani kuvittelee, että pahat asiat voi leikata irti ja heittää tuleen. Sen jälkeen hallitsee pelkkä hyvyys. Serresin mukaan tällainen irrottaminen ja hävittäminen on mahdotonta. Sietävämpi ja suvaitsevaisempi asenne voisi sen sijaan tehdä pahasta hyveen, luoda mahdollisuuden luoda siitä kulttuuria. Se ei sovi puritaanille, joka Serresin mukaan pelkää kulttuuria.

Serres oli hyväntuulinen ja hyvin optimistinen ihminen. Tässä vuonna 1989 julkaistussa kirjoituksessa hän on surullinen ja ennustaa sotaa köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välille. Hän ei puhu yliannostukseen kuolevasta nuoresta. Osana ennustettua sotaa on teollistuneiden maiden sota köyhistä maista peräisin olevia huumeita vastaan. Ensin rikkaiden maiden spekulaatio romahduttaa kahvin ja kaakaon hinnan. Sitten soditaan kokalehden kasvattajia vastaan.

Vuonna 1989 jännite idän ja lännen välillä oli hälvenemässä. Serres ei ollut silti toiveikas; hän näki, että länsi käynnistää uuden konfliktin toisten kurjien kanssa. Hän päättää kirjoituksen sanoihin: ”Puritaanit tuntevat kauhua köyhiä kohtaan.”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila