Laotseen (老子) uskotaan kirjoittaneen teoksen nimeltä Daodejing (Tao te ching, Taon kirja, joka on suomennettu nimellä Salaisuuksien tie). Kirjoittaja puhuu olkikoirista teoksen luvussa V (tai luvussa XLIX riippuen laitoksesta). Olkikoirat olivat muinaisessa Kiinassa oljesta tehtyjä koiria, joita käytettiin uhraamiseen (ne poltettiin) oikeiden koirien korvikkeena.
Laotseen fragmentissa sanotaan, ettei taivas eikä maa ole hyväntahtoisia; niille olennot ovat vain olkikoiria. Metafora on suhteellisen selvä. Taivas ja maa ovat välinpitämättömiä. Teksti jatkuu sanoen, ettei viisaallakaan ole hyväntahtoisuutta (joissakin käännöksissä puhutaan hyvyydestä, kilteydestä). Tämä on syy, josta katkelma ei ole kaikkein siteeratuimpia yhdessä maailmankirjallisuuden käännetyimmässä teoksessa. Oppineet selittävät, että Laotse arvostelee konfutselaisuutta, joka arvosti hyvyyttä.
Laotseen kauheus on tässä. Hänelle viisas oli niin kuin kosmos, taivas ja maa: välinpitämätön. Hän sanoo, että maailmalle me olemme vain olkikoiria...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Huh, kauhea näkemys . Mutta moni maan mahtava taitaa allekirjoittaa tuon. Avaan lehden aamulla ja vakuutun asiasta. - Ohi aiheen, niin tuo ukkelin kuva tekstin alussa on lumoava. Ikävästi kyllä irvistää.
VastaaPoistaEn hoksannut, että sanani menevät TMMR:n otsikon alle. Omissa nimissäni Kerttulina fundeeraan.
VastaaPoista