Emmanuel Fodéré
kirjoitti teoksessaan Traité du délire (1817) lääkärin edellytyksistä psykatriseen
hoitoon puhuen ulkonäkövaatimuksista. Lääkärin pitää Fodérén mukaan olla
fyysisesti kaunis, toisin sanoen jalon ja miehekkään näköinen. Tämä on hänen
mukaansa ensimmäinen edellytys sille, että voi menestyksellisesti hoitaa
tehtäväänsä. Voimakkaat piirteet, kastanjanruskeat hiukset (jotka saavat olla
iän myötä harmaantuneet), elävät silmät, voimakkaat raajat ja lihaksikas rinta
ovat ranskalaistohtorin mukaan tärkeitä, koska ne lisäävät auktoriteettia
hullujen edessä. Hän myöntää, että henki ohjaa ruumista, mutta sen voimaa ei
välittömästi huomaa. Siksi täytyy olla ulkoisia muotoja, joiden avulla saa
väkijoukot puolelleen.
Huomautukset
saattavat huvittaa tai herättää kummastusta. Ehkä tekstin tekee hiukan
ymmärrettävämmäksi se, että 1800-kuvun alussa lääkärit eivät hullujen hoidossa
olleet läheskään niin kiinnostuneita terapeuttisista tekijöistä kuin siitä,
miten potilaita ohjataan ja miten he onnistuvat luomaan ylivoimaisen
valtasuhteen heidän ylitseen. Heillä ei myöskään ollut kovin vahvaa tiedollista
tai teoreettista apparaattia, joka olisi tehnyt heistä uskottavia. Lääkäreiden
piti turvautua tietyllä tavalla primitiivisempiin tekijöihin ja keinoihin.
1800-luvun alun mielisairaalan lääkäri oli niin kuin koulupoika koulun pihalla;
ulkoinen olemus oli ensimmäinen uskottavuutta synnyttävä tekijä. Sekunnin ajan voi
ajatella, että tohtori Fodéré kirjoittaa ensimmäistä romanttista
lääkäriromaania, mutta hänen pyrkimyksensä ovat vakavampia...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti