torstai 19. marraskuuta 2026

Epokhe

 

Husserl

Filosofiakahvila 24.11./25.11./26.11.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio). 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09


Kreikan sana epokhe merkitsee keskeyttämistä tai lakkauttamista. Skeptisen koulukunnan edustajat, esimerkiksi Pyrrhon (360 eaa-270 eaa) ja Sekstos Empeirikos (ensimmäisen vuosisadan lopusta) käyttivät käsitettä viitaten arvoarvostelmasta pidättäytymiseen. Skeptikot epäilivät tietoa tai uskoivat, ettemme voi saada sitä. Siksi he katsoivat parhaaksi olla väittämättä mitään.

Edmund Husserl (1859-1938  ) otti sanan uudestaan käyttöön ja laajensi sen merkitystä. Epokhe ei merkinnyt hänelle vain pidättäytymistä arvoarvostelmista tai väitteistä; se oli maailman pistämistä paranteesiin (Einkammerung). Eli tietyssä mielessä Husserlin tarkoitus oli radikalisoida skeptikkojen idea. Voi tietysti kysyä, mitä tämä irtaantuminen todellisuudesta tai maailmasta merkitsee.

Husserlille epokheen harjoittaminen oli merkittävä askel itsetuntemuksessa. Ihminen ”menettää maailman” tullakseen tietoiseksi itsestään. Husserl jopa siteeraa Augustinusta, joka kehottaa kääntymään pois ulkopuolesta, koska totuus asuu sisäisessä ihmisessä: “Noli foras ire, in te redi, in interiore homini habitat veritas.”

Sekä skeptikoille että Husserlille käsitteellä oli merkitystä tieto-opillisesti. Skeptikoille sillä oli tiettyä eettistä merkitystä, koska se helpotti ataraksian (mielenrauhan) saavuttamisessa. Husserlille sillä laajempi, mahdollisesti moraalinen, merkitys, koska sen avulla ihminen saavutti itsetuntemuksen ja ”puhtaan tietoisuutensa” (Husserlin tekstit ovat välillä kuin kristillisiltä mystikoilta, vaikka sitä hän ei ollut.) Joku – esimerkiksi minä itse – voisi alleviivata merkitystä, jota eivät skeptikot eikä Husserl alleviivaa. Epokhe voisi olla ennen kaikkea pidättäytymistä tuomitsemasta.  

Vaikka meitä on kehotettu olemaan tuomitsematta, olemme sitä usein tekemässä. Välillä se vaikuttaa keskeisimmältä aktiviteetiltamme. Epäilemättä tällaisella kieltäytymisellä on – tai voisi olla – moraalinen merkitys: ainakaan ei tekisi vääriä tai hätiköityjä tuomioita. Epokhe voisi kehittyä lähtökohdaksi työskennellä itsensä kanssa päämääränä se, että välttää varmuuden. Viimeistään Descartesista lähtien filosofit ovat tahtoneet varmuutta, mutta siitä on syytä varoa. Mitä muuta dogmaattisuus on kuin varmuutta? Varmat ihmiset heittävät kiven, myös sen ensimmäisen.

Jos antaisimme epokhelle tällaisen merkityksen ja tekisimme siitä tällaisen käytännön, kohtaisimme uudestaan, ainakin tietyllä tavalla erilaisella tavalla, kysymyksen uskosta, sen merkityksestä. Mitä on uskominen? Onko se vaarallista? Onko uskominen yhteen tai toiseen entiteettiin tai ideaan vähemmän vaarallista kuin johonkin toiseen?

Kysymykset voivat olla vaarallisia kysyjille. Tiettyjä ideoita, periaatteista ja uskomuksia puolustetaan kynsin ja hampain. Joillakin vartijoilla on puoliautomaattiset aseet, mahdollisesti jotain raskaampaakin aseistusta. Kysymykset ovat vaarallisia myös niiden kuulijalle. Hän saattaa kohdata silmästä silmään oman ideansa kestämättömyyden tai ehkä jopa sen kauhistuttavuuden.

Vaikka tieto ja usko ovat eri asioita, myös tietoon voi olla uskoa; se on luottamusta, jopa varmuutta. Epokhe, skeptikkojen työkalu, voisi tehdä meistä epäileväisiä kaikessa, kaikkialla. Tarpeeksi kauan kun harjoittaa jotain, tulee paremmaksi, sukeltaa syvemmälle. Ehkä epokheen harjoittaja oppii elämään ilman kestävää pohjaa, varmuutta, uskoa, ilman myyttiä ja ilman ideologiaa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti