torstai 12. marraskuuta 2026

Kun A ei ole enää A

 


Dostojevski

Filosofiakahvila 17.11./18.11./19.11.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio). 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09


Mihail Bahtin (1805-1975) kirjoittaa F.Dostojevskin poetiikkaa käsittelevässä teoksessaan (1929, 1963):”Ihminen ei koskaan sulaudu yhteen itsensä kanssa. Häneen ei voi soveltaa identiteetin kaavaa A on A. Dostojevskin taideajattelun mukaan persoona tavallaan elää aidosti siinä pisteessä, jossa ihminen ei sulaudu itseensä; siinä hän ylittää kaikki ne rajat, joissa hän on esineellien olio jota voi tarkkailla, määritellä...”

Bahtin puhuu kuvitteellisista hahmoista. Ehkä ajatusta ei voi soveltaa meihin, mutta se mahdollistaa silti näkökulman. Ei välttämättä olisi haluttavaa olla Dostojevskin henkilö, Raskolnikov tai Ivan Karamazov. Bahtin tuntuu silti sanovan, että heissä, vaikka he olivat kauheita, on jotain arvokasta; he elävät todella. Todellinen elämä mahdollistuu, kun ihminen ei sulaudu yhteen itsensä kanssa, kun identiteetin kaava ei enää päde.

Bahtinin fragmentti väittää, että joskus A ei enää ole A. Se sanoo myös, että ihminen elää aidosti, kun A ei ole A. Itseensä sulautumattomuuden teema tulee Bahtinilla esiin myös muissa teksteissä, toisenlaisissa yhteyksissä. Rabelais-tutkimuksessaan Bahtin puhuu naamioiden muinaisesta merkityksestä karnevalistisessa maailmankuvassa: ”Naamio liittyy muutoksen ja uuden ruumiillistumisen iloon, iloiseen suhteellisuuteen, se kieltää iloisesti samuuden ja yksimerkityksisyyden, tylsän itsensä kanssa yksiin käymisen.”

Bahtinin teksti sanoo jotain muutakin mielenkiintoista. Kun ihminen ei sulaudu itseensä eikä häneen voi soveltaa identiteetin kaavaa, häntä ei voi esineellistää ja määritellä. Koska ihmisiä faktisesti sekä esineellistetään että määritellään, voimme pohtia identiteetin kaavan funktiota. Ihminen esineellistetään, jotta häneen voisi soveltaa identiteetin kaavaa – ja näin, koska hänet halutaan määritellä, häntä halutaan tarkkailla. Toisin sanoen identiteetti, mahdollisuus puhua siitä, on tärkeää, jotta ihmistä voisi kontrolloida.

Voimme pohtia myös identiteetin kaavaan hajottamisen, itseensä sulautumattomuuden, strategista merkitystä. Kun en sulaudu itseeni, minua ei voi niin helposti tarkkailla, määritellä, valvoa. Dostojevskilainen hahmo antaa siis vihjeitä vastarinnan mahdollisuudesta.

Emme voi ryhtyä dostojevskilaisiksi hahmoiksi – ja niin kuin sanottu se ei ehkä ole toivottavaa tai haluttavaa. Emme saa takaisin  kadonnutta karnevalistista kulttuuria tai naamioiden merkitystä. Meidän täytyy siis keksiä uusia keinoja paeta identiteetin kaavaa.

Sanotaan, että minä itse ja muut määrittelevät minut varkaaksi. Minulla on siis varkaan identiteetti. En ehkä sulaudu itseeni niin hyvin, jos etsin, mitä muuta voin olla. Jos en anna itseni olla muuta tai muut eivät minun anna olle muuta, identiteetistäni on tullut laki tai vankila. Paetakseen identiteetin kaavaa, täytyy paeta identiteettiä lakina. Sitä ei voi välttämättä paeta, jos sitä ei kyseenalaista.

Monta kertaa ei asioita kyseenalaista ennen kuin on epäillyt. Ihminen ei osaa välttämättä epäillä, jos meille kerrotaan kaikkialla kertomusta, jonka mukaan meidän tulee löytää identiteettimme. Toteuttaakseen hullun tavoitteen, hajottaakseen identiteetin kaavan ja lain, täytyy käydä omaa kulttuuriaan vastaan. Monta kertaa tällainen taistelu vaatii paljon kulttuuria, sen tuntemusta. Voi olla, että se on liikaa vaadittu...   

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti