Katsoin kuningas Charlesin kruunajaisia muutaman minuutin. Ajattelin, että Monthy Python oli ohjannut seremonian. Sitten tajusin, mistä Monthy Python oli saanut inspiraation venähtäneisiin naamoihin, outoon kävelyyn, keskeyttäviin torviin jne.
Juhlallisuus ja seremoniat ovat koomisia. Niille nauraminen on ajattelun alku.
Kuninkuus on sinänsä koomista niin kuin todistaa tämä:
