Teknologia osa 1: Musta peili

1900-luvun alkupuolella oli taiteilijoita ja ajattelijoita, jotka varoittivat teknologiasta. Huudettiin sitä, että ihmisen elämä mekanisoituu. Joku kuvitteli ja nimesi sellaisen kauhistuttavan hahmon kuin robotti. Puhuttiin ajattelun muuttumisesta pelkästään kalkyloivaksi. Tekniikan ja teknologian kehityksessä aavistettiin ihmisen vallanhimo, halu tulla kaiken herraksi. Naiivia tai ei, tässä kaikessa on jotain huomionarvoista, sillä me tiedämme, mihin ollaan tultu ja tiedämme teknologian olevan merkityksellinen osa maailmaamme myös tulevaisuudessa. Robotti on totta.

Kukaan ei halua kiistää teknologian vaikutusta ja vaikuttavuutta, varsinkaan alan ihmiset. Toisaalta teknisten saavutusten herättämä euforia muistuttaa ihmisen naurettavuudesta: ihan kuin ihminen olisi valloittanut avaruuden, kun on onnistuttu pääsemään kuuhun tai jollekin läheiselle planeetalle. Perusideologia (perustelu, oikeutus ja myyntipuhe) on sellainen, että teknologia helpottaa elämää. Kaikki tiedämme silti, että se synnyttää muutakin; se synnyttää uuden elämänmuodon. Tekniikka on läsnä kaikessa. Voi olla, ettei se ole robotisoinut minua, mutta se on aina minun ja asioiden, minun ja muiden ihmisten välissä, muuntaa suhdetta maailmaan.

Yksinkertainen esimerkki: valokuvakamera. Katja Ketun Kätilö-romaani keskeisen hahmossa, SS-upseeri Johannissa, on olennaista, että hän on valokuvaaja. Johann itse kertoo: ”Tahdon kameran taakse, tahdon pois tästä läsnäolosta. Minä kestän maailman silloin kun se on ylösalaisin kameran okulaarissa.” Mielenkiintoista on, että Villisilmää, todellista rakkauttaan, hän ei halua kuvata.

Ihmisten välissä voi olla jokin muukin tekniikan saavutus, jokin vaatimattomampi tuote, esimerkiksi pöytä. Pöytää ja muita huonekaluja käytetään koko ajan strategisesti suhteessa alamaisiin tai alaisiin, ei pelkästään pitämään sen päällä papereita tai PC:tä.

Black Mirror – Musta peili – on brittiläinen televisiosarja (Channel 4), jonka ensimmäinen tuotantokausi alkoi joulukuussa 2011. Sarjan jaksot ovat erillisiä episodeja, jotka käsittelevät teknologiaa, sen vaikutusta siihen, miten ihmiset rakentavat suhteita toisiinsa. Voisi sanoa, että sarjaa leimaa teknoparanoia. Näkemäni jaksot (olen nähnyt vain kolme ensimmäistä jaksoa) nostavat esiin kysymyksiä ja mielenkiintoisella tavalla. Sarjan luojan, Charlie Brookerin sanoin: ”Jos teknologia on huume – ja se tuntuu huumeelta – niin mitkä ovat sivuvaikutukset?”

Toinen jakso – 15 Million Merits – sijoittuu oudon tutulta ja silti painajaismaiselta vaikuttavaan tulevaisuuteen. Joukko miehiä ja naisia osallistuu eräänlaiseen reality show –ohjelmaan tai keräävät pisteitä päästäkseen sinne. He keräävät niitä ajamalla kuntopyörää. Ajaessaan ja asuessaan kapselihuoneissaan heidän täytyy koko ajan katsoa mainoksia. Niitä ei voi keskeyttää menettämättä pisteitä. Jaksossa on monia satiirisia oivalluksia: kaikki haluavat olla kuuluisia, hinnalla millä hyvänsä. Kaikki on pisteiden keruuta ja televisiolähetyksen keskeyttäminen maksaa. Jopa kapinasta ja protestista tulee lopulta vain show, televisio-ohjelma.

Ehkä vieläkin arkipäiväisempi on kolmannen jakson – The Entire History of You – lähtökohta. Jakson henkilöillä on kehossaan chip, mikrosiru, joka mahdollistaa kaiken nähdyn taltioimisen ja uudellenkatsomisen. Episodi tutkii tämän teknologian vaikutusta ihmissuhteisiin. Ihmiset vaativat toisiaan näyttämään, mitä toinen on elänyt ja kokenut. He myös käyttävät aikaisempia, parempia, kokemuksia lisämausteena, artefaktisena elementtinä tehdessään tai kokiessaan jotain – esimerkiksi rakastellessaan.

Molemmissa näissä esimerkeissä mielenkiintoista on se, että ne eivät ole utopistisia, vaikkei meillä ole aivan samanlaista teknologiaa. Haluamme tuollaista teknologiaa. Me jo käytämme olemassaolevaa samantapaisesti. Taltioimme koko ajan elämäämme, kuvaamme kaikkea, koko ajan ja välitämme näitä taltiointeja muille ihmisille monenlaisista syistä ja monenlaisiin vaikutuksiin pyrkien. Me olemme sarjan maailmasta vain kymmenen minuutin päässä niin kuin tekijät ovat sanoneet.

Joskus on hyvä katsoa mustaan peiliin ja katsoa, millaisena se näyttää maailmamme ja meidät itsemme. Tässä tapauksessa – ironisesti – peili näytetään meille televisiosta. Ironisuus ei silti poista sitä, että on mielenkiintoista ja tärkeää tutkia, miten teknologia vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin.