Tekniikka merkitsee taitoa. Usein sana samastetaan
koneisiin tai laitteisiin, mutta tällainen assosiaatio kadottaa näkyvistä
jotain olennaista. Sanaa teknologia käytetään hiukan epämääräisesti, jopa
monimielisesti. Joskus sitä käytetään tekniikan synonyyminä ja joskus sanalla
tahdotaan ilmaista, että kyse on kehittyneemmästä tekniikasta. Selkeimmillään
sanalla teknologia tarkoitetaan erilaisten tekniikoiden kokonaisuutta.
On monenlaisia tekniikoita, monenlaisia toisistaan
erotettavissa olevia tekniikoiden lajeja. On esimerkiksi tuotannollista
tekniikkaa, jonka avulla tuotamme, kehitämme asioita tai käsittelemme asioita
tai materiaaleja. On myös – esimerkiksi – dominoimisen tekniikoita. Laitteita
tai välineitä, joita näissä tekniikoissa käytetään, ei pitäisi samastaa
tekniikkaan; ne ovat sananmukaisesti vain välineitä, ei tekniikka tai
tekniikoiden kokonaisuus. Esimerkiksi jotain laitetta käytetään metallinjalostuksessa,
mutta se ei tietenkään ole sama asia kuin metallinjalostusteknologia. Käsiraudat
ovat väline, ei sama asia kuin dominoinnin tekniikka ja taito hallita tai
kontrolloida.
Voitaisiin puhua myös sellaisesta tekniikan lajista,
jonka tarkoitus ei ole käsitellä jotain materiaalia, kehittää tai tuottaa
mitään tai jonka tarkoitus ei ole kontrolloida joitakin ihmisiä, vaan tekniikan
käyttäjä pyrkii vaikuttamaan itseensä. Jotkut historioitsijat, filosofit ja
ajattelijat ovat kiinnittäneet näihin tekniikoihin huomiota viimeisten
vuosikymmenien aikana. Voitaisiin puhua ”minätekniikoista”, vaikka sana on
kömpelö ja joissakin tapauksissa hyvin harhaanjohtava.
On väitetty, että nämä ”minätekniikat” ovat jotain
unohdettua tai jopa kadonnutta; annetaan vaikutelma, että niitä oli ennen
olemassa eikä enää ole. Epäilemättä niihin kiinnitetään vähemmän huomiota kuin
niin sanottuun huipputeknologiaan. Silti niitä on ja niitä käytetään ja niille
on suuri tilaus. Kiinasta on saatu tai chi, Intiasta jooga jne. Vanhastaan
länsimaissa on ollut erilaisia meditaation ja itsetutkiskelun muotoja, joista
osaa käytetään vieläkin tai joiden jälkiä on nähtävissä nykyaikaisissakin
tavoissa vaikuttaa itseensä.
”Minätekniikat” eivät ole kadonneet; ne ovat
lisääntyneet. Mutta ne ovat sillä tavalla laiminlyötyjä, että niiden historiasta
on kirjoitettu vähemmän kuin muista tekniikoista. Ne eivät ole arvioinnin
kohteena – niitä saatetaan harjoittaa, mutta niitä ei ajatella. Myös muut
tekniikat ovat tietyllä tavalla laiminlyötyjä; niitä kehitetään, mutta niiden
yhteyksiä muihin tekniikan lajeihin ei ajatella eikä varsinkaan
kyseenalaisteta. Erilaiset tekniikan lajit ovat suhteessa toisiinsa, joskus ne
tarvitsevat toisiaan. Tuotannollinen tekniikka saattaa tarvita
kontrollitekniikkaa. Tuotantolinja on ollut varsinkin sen primitiivisissä
muodoissa yksi esimerkki kuritekniikan soveltamisesta.
Nykyaikainen työelämä vaatii usein sitä, että työntekijä
omaksuu tietynlaisen asenteen – esimerkiksi joustavan tai sitten positiivisen.
Siksi työntekijän ohjaaja, hänen ”hallitsijansa” pyrkii itse asiassa siihen,
että hän käyttäisi tietynlaisia minätekniikoita itseensä. Ja niin edelleen. Esimerkkejä
ja aiheita voisi löytää monia. Huomautukseni on vain tämä: Tekniikat ovat usein
laiminlyötyjä, niiden välisiä suhteita ei tutkita, niitä ei ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti