Keskustelemisesta

En tahdo ryhtyä tässä vaiheessa rakentamaan idealisoivaa kuvaa keskustelemisesta tai ryhtyä ylväästi puhumaan keskustelemisen taidosta. Sanon silti jotain keskustelemisen puolustukseksi; se ei ole aina niin idioottimaista kuin voisi kuvitella, kun katsoo televisiota.

Parhaimmillaan keskusteluun sisältyy tärkeä mahdollisuus. Voimme ainakin jossain määrin astua valmiiden puheiden kahleista, omasta liian kiinnittyneestä asemastamme, ottaa etäisyyttä vakaumuksiin ja konventioihin. Tämä mahdollisuus on tärkeä, sillä vakaumukset ja konventiot ovat suojelemassa meitä avoimelta, mahdollisuuksilta, siltä mikä ei vielä ole. Jos riisumme tämän suojan, olemme siis alastomampia, aseettomampia, ehkä haavoittuvaisempia, mutta myös enemmän syttyviä, valmiimpia elämään, kykeneväisempiä nauttimaan odottamattomasta.

Siksi jo odotan pian alkavia filosofiakahvilan istuntoja. Parasta ei ole se että pääsen sanomaan minun ”hienoja ajatuksiani”, vaan se että pääsen kuulemaan, oppimaan.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila