Idios rythmos - Oma rytmi

(Roland Barthes)

Miten elää yhdessä? Tämä oli kysymys, jonka Roland Barthes esitti Collège de Francessa pitämässään luentosarjassa 1977 ja yhdeksi tärkeäksi käsitteeksi – tai ainakin jonkinlaiseksi apuvälineeksi – muodostui ”oma rytmi” – muinainen kreikkalainen termi idios rythmos (englanninkielisissä teksteissä käytetään sanaa idiorrythmic, espanjanlaisissa idiorritmia). Barthes puhui Athosvuorella 900-luvulla olleista luostareista, joissa ihmiset eivät enää eläneet erakkoina, yksinäisinä, mutteivat myöskään myöhempien aikojen ankaran järjestyneessä muodossa. Barthes löytää siis toteutuneen utopian ja ajattelee käsitteen kautta utopiaa, kysyy kymystä, miten elää yhdessä. Miksi utopia? Vaikeasti, kiemurrellen, etsi tämä sympaattinen herra tietä väkivallattomuuteen - yhteisöön, joka ei tappaisi tai tukahduttaisi.

Barthes ei jäljittänyt käsitteen historiaa eikä selvittänyt siihen liittyvää kiistelyä.  Käsite ei merkinnyt aina onnellista yhteiseloa ja toisen sielun rytmin kunnioittamista. 500-600-luvuilla elänyt, Syyriassa syntynyt, kirkkoisä ja pyhimys, Tikkaiden Johannes (Clímaco) ajatteli, että idios rythmos on pahe. Kirkollinen valta ei voinut kuitenkaan estää ihmisiä elämästä oman rytminsä mukaisesti ja pyrki sitten tekemään siitä hyveen.

Miksi käsite oli niin tärkeä luostarielämässä ja sen järjestämisessä? Koska luostarielämä ei merkinnyt vain yhdessä elämistä, vaan myös elämistä järjestyksessä, joka oli yhteinen, kaikille sama. Kreikkalaisethan toivat kristilliseen ja länsimaiseen ajatteluun näkemyksen kosmisesta järjestyksestä, maailman järjestyksestä, jossa ilmenee jumalainen tahto. Munkkien elämän järjestys tavallaan ilmensi sitä ja kunnioitti sitä. (Hebrealaisessa maailmassa jumalainen tahto ilmeni ennen kaikkea historiassa, juutalaisten tarinassa, ei kosmoksessa. Tämäkin visio tietenkin on vaikuttanut länsimaisessa ajattelussa, myös filosofiassa, esimerkiksi Hegelin ajattelussa ja – anteeksi vain – Marxin ajattelussa.)

Yksi asia mitä munkkien tuli tehdä yhdessä ja yhtäaikaisesti oli rukoileminen. Samarytmisyys on vaikeaa; on vaikeaa hengittää samaan tahtiin. Idios rythmos merkitsi sitä, että ihminen voi elää oman spontaanin rytmin mukaisesti, vapaasti, pakottamatta itseään toisten tahtiin. Tämän idean kunnioittaminen ei merkinnyt vain toisen kunnioittamista, vaan myös rukoilemisen yksinäisyyttä – sitä ei harjoiteta vain aika ajoin kuorossa, sitä tehdään koko ajan.

Idios rythmos oli siis pahe, jota ei osattu kitkeä ja siksi siitä tehtiin hyve tai ainakin sallittu tapa elää. Tämän kaiken valossa ei voi esittää kysymystä, oliko idios rythmos mahdollinen. Se ei ollut vain mahdollinen; se oli jotain väistämätöntä. Kuitenkin luostarit ensimmäisinä ovat olleet järjestämässä asioita niin, että kaikki ovat samassa paikassa samaan aikaan tekemässä samoja tai erilaisia asioita, mutta koko ajan koordinoituneina toisten toimiin ja liikkeisiin. Siksi luostareissa oltiin kiinnostuneita mekaanisten kellojen kehittämisestä.

Idios rythmos ilmaantui Barthesin sanastoon, kun hän yritti kuvitella, millaisessa tilassa haluaisi olla, elää, asua. Tämä utooppisuus ei merkitse, ettei sitä olisi olemassa tai ettei koskaan kukaan olisi voinut elää oman rytminsä mukaisesti. Silti monet asiat järjestetään – työpaikoilla, kouluissa, kotona – niin, että olemme pakotettuja toisten rytmiin. Sillä on omat seurauksensa; yhteinen tahti säätelee miten eletään yhdessä. Kun harjaannumme olemaan samassa tahdissa, teemme usein väärin, yleensä liian nopeasti.

Oma rytmi voisi olla tärkeä elementti, johon on syytä kiinnittää huomiota elämässään ja se voi olla olennainen tapa järjestää se miten elämme yhdessä. Kysymys omasta rytmistä nostaa esiin myös toisen kysymyksen – kysymyksen nopeudesta ja hitaudesta. Tämä on konkreettinen asia. Jos syö liian nopeasti, se on epäterveellistä, mutta vähentää myös nautintoa.

Omatahtisuus, oikean hitauden tai oikean nopeuden löytäminen, voivat olla tärkeitä oppimisessa. Ei pahinta ole se, että jää muista jälkeen; paljon pahempaa on, jos kiirehtii: silloin luo usein pinnallisen kuvan, tyytyy yleisesti hyväksyttyyn uskomukseen, ei keksi uusia näkökulmia, ei tajua vivahteita.

TORRE DEL MARIN FILOSOFIAKAHVILAPAIKKA VAIHTUNUT: Uusi paikka on BARÓN DE CUTAR, C/Los Prados (Urheilukeskus La Vegaa vastapäätä). (Entinen paikka ollut kiinni päivien ajan tuntemattomasta syystä)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila