Filosofiakahvila 24.3./25.3./26.3.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Clarice Lispectorin (1920-1977) vuonna
1964 ilmestyneen romaanin A paixão segundo G. H. (käännetty suomeksi Passio – rakkaus G.H:n
mukaan, 2014) päähenkilö menee työnsä lopettaneen palvelijanhuoneeseen ja
kohtaa torakan. Torakka synnyttää epifanian – käyttääkseni James Joycelta
varastettua sanaa (jota Lispectoria tulkinneet usein käyttävät). Nainen kohtaa
torakan myötä elämänsä. Hän joutuu kriisiin. Tämä on toistuva kuvio Lispectorin
teksteissä. Eläimet –(härkä, kana, hyönteinen) pistävät ihmisen selkä seinää
vasten, kasvokkain elämänsä – tai kaiken elämän kanssa.
Nainen inhoaa torakkaa, samastuu siihen,
tunnistaa siinä jotain mitä hän on hävennyt. Tämä jokin saa nimen: neutri. Se
on persoonaton elementti, joka yhdistää kaikkea elävää; se on jotain esi-inhimlllistä. Neutri on
elämä itse, elämän elävyys, vitaalisuus.
Lispectorin teos Água Viva ilmestyi 1973
(suomeksi se ilmestyi nimellä Água Viva – ajatuksen takana vuonna 2000). Joku
kirjoittaa jollekin kirjettä tai päiväkirjaa. Yksinpuhelija puhuu jostakin samantapaisesta
kuin aikaisemman teoksen neutri. Tässä kirjassa se saa englanninkielisen nimen it;
sitä sanotaan ”persoonattoman mysteeriksi”.
Lispectorin henkilöiden kokemukset ovat
uskonnollisia – tai ainakin melkein. Ne eivät ole moraalisia, vaan mystisiä
kokemuksia. A paixão on
todellakin passio, kärsimysnäytelmä, mutta teoksessa käytetään sanaa
tarkoittaen intohimoa. Romaanin nimen ”segundo G. H” tarkoittaa ”G.H:n
mukaan” eli teoksen nimi viittaa evankeliumeihin. Neutrin yhteydessä puhutaan demonisesta. Água
Viva on suorempi, avoimemmin ”teologinen”. ”Elävä it on Jumala”, Lispectorin
henkilöhahmo sanoo.
Passion mottona on Bernard Berensonin (1865-1959)
lause, joka puhuu elämästä, jossa itse samastuu ei-itseen (non-self) niin ettei
ole enää itseä, joka voisi kuolla. Tämä on mitä tarinan puhujalle tapahtuu, se
on hänen spirituaalinen tiensä. Tätä kaikkea voi todellakin katsoa teologisesta
tai uskonnollisesta näkökulmasta.
Filosofian – varsinkin nykyfilosofian –
näkökulmasta Lispectorin visioissa on tuttuja teemoja. Yhteys persoonattomaan,
neutriin, itiin, on yhteys epäinhimilliseen – siihen mikä ei pysy ihmisen
rajojen, ihmisen käsitteen, sisällä. Subjekti – se mitä sanotaan subjektiksi –
hajoaa. Lispectorin teksteissä voi nähdä myös vastakohtaparien katoamisen. Eli
siinä voi nähdä Nietzschen ja Derridan huomioita. Ainakin osa 1900-luvun filosofiasta
pähkinänkuoressa.
G.H. kohtaa torakan ja kulkee ahdistuksen läpi,
mutta kirja päätyy katarsikseen. Neutrin ja minättömyyden kautta ihminen
muuttuu, tulee rajattomammaksi. G.H. sanoo: ”Olin nyt niin suuri, etten nähnyt
itseäni. Niin suuri kuin etäinen maisema.” Água Vivan yksinpuhelija puhuu jo
aluksi ilosta. Itin sisällä on ilo. ”Ainoa pelastukseni on ilo”, hän sanoo. Ilo,
melkein jumalallinen, joka liittyy persoonattomaan elementtiin (it), eläimellisyys,
neutri sivilaation naamioiden takana ovat Lispectorin maailmassa tie todelliseen elämään.
Näen Lispectorin intuitiossa ja visiossa siis
myös hyvin vanhoja filosofian teemoja, en vain 1900-luvun pakkomielteitä.
Kysymys todellisesta elämästä nousi esiin jo antiikin Ateenassa. Voisimme
heittää tietenkin kysymyksen
roskakoppaan, mutta Lispectorin kirjoitus pakottaa meidät uudestaan sen eteen.
Näen tässä – jos en kulttuurikritiikkiä –
vallitsevasta käsityksestä poikkeavan tien. Água Vivan puhuja toteaakin
olevansa harhaoppinen. Yhdellä ja toisella tavalla meille sanotaan: ”Ole
persoona, ole persoonallisuus.” Lispector sanoo: ”Löydä neutri, it ja olet
enemmän, elät enemmän.”
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti