Nautinto

 

Filosofiakahvilan aihe 6.2./7.2./8.2. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

En osaa puolustaa hedonismia, jolla tarkoitetaan oppia, jonka mukaan hyvää on se mikä synnyttää nautintoa tai mielihyvää. Voisimme tuntea houkutusta hedonistiseen filosofiaan, jos ajattelisimme, että se lupaa nautintoa. Jos opiskelemme yhtä antiikin kuuluisinta hedonistista koulukuntaa, epikurolaisuutta, saatamme pettyä. Epikuros oli erittäin askeettinen, yritti nauttia yksinkertaisista aterioista.

Olen epäluuloinen, myönnän. En ajattele pelkästään vaikeuksia, joita tämä oppi kohtaa moraalifilosofisella kentällä. Suhtaudun epäluuloisesti ideaan, että voisi sanoa, mikä on hyvää aina, kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa. Hedonistiset ajattelijat ovat silti tärkeitä, koska he nostavat esiin kysymyksen nautinnosta, sen luonteesta.

Kukaan ei oikein tiedä, mitä nautinto on. Se tekee siitä mielenkiintoisen. Ei siksi, että meillä on edessämme selvitettävä arvoitus. Yksi aikamme ongelmista on se, että monet asiat ovat olleet tieteellisen ja pseudotieteellisen puheen aiheina; meille on syntynyt liikaa kuvia välttämättömyyksistä ja fatalistisia kuvia olemuksista. Nautinto on ikään kuin villi maasto, jossa kokeilulle ja luovuudelle on yhä tilaa, koska emme tiedä etukäteen mikä kaikki on mahdollista.

Olematta dogmaattinen hedonisti voi ajatella ja etsiä nautintoa, myös sen merkitystä. Minulla on kolme näkökulmaa.

1)Nautinto merkkinä. Niin kuin pahoinvointi ja tuska voi olla merkki jostain ja merkki siitä, että on pysähdyttävä, kysyttävä kysymyksiä, myös nautinto voi olla merkki. Jos jossain on nautintoa tai saamme jostain nautintoa, se voi olla merkki siitä, että käsityskykymme ei ole herkkyytemme tasolla. En tarkoita, että meidän on ainakaan pelkästään lääketieteellisestä syystä pohdittava, miksi nautimme kahvista. Tarkoitan, että nautinto avaa meille ikkunan nähdä uusia elämisen mahdollisuuksia. Kevään herääminen eli seksuaalisuuden herääminen kuvataan usein sekavuutta aiheuttavana. Mutta se avaa nuorelle aivan uudenlaisen kosketuspinnan maailmaan. Hän näkee, että ihmisten kanssa voi tehdä muitakin asioita kuin mitä hän on siihen saakka tehnyt.

2) Nautinto tarkoituksena. Tämä voi olla mielenkiintoinen näkökulma elämän tarkoituksen pohtijoille. Elämän tarkoitus ei välttämättä ole kansalaisvelvollisuuden toteuttaminen (kuoleminen sodassa, lasten tekeminen ja kasvattaminen). Sen voi ajatella olevan se, että elää ja nauttii elämästä (myös kansalaisvelvollisuuksia toteuttaessa).

3)Nautinto moraalina. Hedonistinen oppi on ajatus hyvästä, myös moraalisesta hyvästä. Hyväksymättä tätä ajatusta nautinnolla voi olla moraalinen sisältö. Sen ei tarvitse olla pelkästään egoistinen nautinnon haku. Moraalinen imperatiivi voi olla: ”Tuota nautintoa.” Tämän käskyn toteuttaminen ei välttämättä merkitse, että tuottaisin sitä vain itselleni.   

Voimme ajatella, että filosofian yksi funktio on tehdä diagnoosia kulttuurista. Kulttuurin köyhyys saattaa näyttäytyä nautintojen vähäisyytenä ja mitätöivänä asenteena. Meillä on tieteellisen asenne. Joku nauttii juoksemisesta. Selitämme sen elimistössä erittyvillä endorfiineilla. Se on varmasti hyvä selitys, mutta selitys melkein mitätöi nautinnon eikä missään tapauksessa tavoita merkitystä, joka juoksemisella on nauttijalle.

Emme voi halveksia nautintoa. Sillä on ollut tärkeämpi osa ihmiskunnan historiassa kuin ajattelemme. Wolfgang Schivelbusch (1941-2023) julkaisi teoksen Nautintoaineiden kulttuurihistoria. Se  kertoo muun muassa siitä, että uusi maailma löydettiin (ja uusi aika alkoi), koska eurooppalaiset etsivät merireittejä mausteiden äärelle.

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Nautinto näkökulmana

(Rafael: Epikuros, yksityiskohta freskosta Ateenan koulu)

En yritä rakentaa hedonistista oppia. Kysyn, missä määrin nautinto voisi olla näkökulma. Nautinto voi olla jotain, joka johtaa etsimään ja keksimään asioita.

Nautinnon käsite ei ollut täysin vieras filosofialle varsinkaan antiikissa. Epikurokselle nautinto oli monien tulkintojen mukaan ennen kaikkea kivun ja tuskan puutetta, helpotusta, jotain varsin  pehmeää, neutraalia tai triviaalia. Puutarhasta ja ystävyydestä sekä yksinkertaisesta elämästä pitänyt filosofi pyrki välttämään fyysistä kipua, väsymystä ja häiriöitä.

Antiikista ainakin ajateltiin nautintoa ja pidettiin sitä tärkeänä. Nykyisin korostetaan halun merkitystä. Vielä vähän aikaa sitten kuppataudin aikaan holtittomuus samastettiin sairauteen, ja nautinnon nähtiin johtavan koko yhteiskuntajärjestyksen romahtamiseen. Vakiintuneiden moraaliluokitusten mukaan nautinto vie kärsimykseen.

Kreikassa ja Roomassa viisaiden sekä lääkäreiden huoli tuntui usein olevan, että nautinto on niin hetkellistä. He etsivät keinoja nautinnon pysyvyyteen ja määrittelivät katoavan nautinnon epäaidoksi ja todellisen nautinnon pysyväksi.

Etiikka on vapauden ajateltua käyttöä, harkintaa ja tutkintaa; se tutkii sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Jos etiikan määrittelee näin, hyöty on siinä, että asetamme kysymyksen, johon ei voi vastata teorian avulla. Elämää ei tee elämisen arvoiseksi abstraktio, vaan tietyllä tavalla eletty elämä. Meidän täytyy kysyä jatkokysymys: Miten elää? Näin elämästä tulee ajattelun lähtökohta ja toimintakenttä. Tästä näkökulmasta katsottuna olisi mieletöntä väittää, että nautinto olisi epäeettistä, jotakin tuomittavaa. Nautinto tekee monta kertaa elämän elämisen arvoiseksi ja ongelma on pikemminkin se, miten voisimme lisätä nautintoa, luoda nautintoja, moninkertaistaa ne.

Jos itseään ei halua naulata identiteettiin, vaan antaa itselleen vapauden elää identiteetin lain ulkopuolella, se sisältää asenteen myös toista kohtaan. Nautinnollinen – eroottinen tai filosofinen - suhde toiseen ei merkitse sitä, että määrittelisi toisen. Ei ole syytä vahvistaa toisen identiteettiä eikä etsiä yhteistä identiteettiä.

Ja eikö nautintokin voisi olla näkökulma? Eikö olisi hyvä, että nautinnosta voisi tehdä näkökulman maailmaan? Jos maailmaa katsoo kärsimyksen näkökulmasta, se tyhjentää kaiken arvoista ja merkityksistä; se johtaa vääränlaiseen, hedelmättömään nihilismiin. Nautinto on luovuutta ja mahdollisuutta luovuuteen.

En tiedä, mitä kaikkea merkitsee ajatella nautinnosta käsin ja katsoa nautinnon läpi. Ainakin sen kautta arvioi ruumista ja ruumiillisuutta toisin. Sen kautta arvioi ruumiillisuutta toisin ja sen kautta elää ruumiillisemmin. Nautinnon kautta ajatteleminen mahdollistaa sen, että kysymyksen voi asettaa positiivisesti ja elämään suhtautuu aktiivisesti. Monesti suru lamaannuttaa eikä synkkyys synnytä mitään. Se pysäyttää. Sinulla ei ole enää voimia tehdä vastarintaa eli et osallistu kaikkeen tapahtuvaan, et muuta tilannetta.

Nautinto voi olla – parhaimmillaan – tapa olla maailmassa ja vielä enemmän: tapa palata maailmaan, sen konkretiaan, yhteyteen maan kanssa. Kerran tarjosin Suomeen joutuneelle kuubalaiselle cordobalaista vino finoa. Hänen nautinnollaan ei tuntunut olevan rajoja. ”Tässä maistuu aurinko”, hän sanoi onnellisena niin kuin  vain voi olla ihminen, joka on taas yhteydessä maahan ja aurinkoon, elämän lähteisiin.

(Filosofiakahvila tiistaisin Fuengirolassa tulee olemaan tästä lähtien klo11.00-12.30. Tänään 5.2 vielä alkaen 11.30. Helmikuun viimeisellä viikolla, kun 28.2. on pyhä, Torre del Marissa 27.2. ja Fuengirolassa 26.2. aiheena tulee olemaan "käveleminen ja ajattelu")