Vanhoja muistiinpanoja lukiessa...

 

Vanhoja muistiinpanoja lukiessa saattaa pettyä, kun huomaa, ettei ole edennyt mihinkään, pyörittää yhä samoja ajatuksia. Joskus ne kuitenkin muistuttavat jostain, joka on lakaistu nurkkaan. Saatan yllättyä jonkin näkökulman potentiaalisesta hyödyllisyydestä.

Olen asunut yli 20 vuotta Espanjassa. Ulkomaalaisuus on osa minua. Löydin ainakin 15 vuotta vanhan muistiinpanon, jossa kirjoitin näin: “Espanja muuttaa minussa jotain, mutta en ole enemmän; olen vähemmän: vähemmän suomalainen enkä ole enää niin varma maailman järjestyksestä.”

En ollut hämmästynyt lukiessani tämän vanhan muistiinpanon. Se vain pisti miettimään, miten paljon vähemmän olen nyt, monen vuoden jälkeen…

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Outsider

Olen ulkomaalainen. Mitä se oikeastaan merkitsee? Oman maani rajojen sisällä olen myös näkymättömien rajojen sisällä, omassa paikassani, siinä mihin olen syntynyt. En ole valinnut - olen siis annetussa maailmassa. Näin on mahdotonta ajatella uudestaan, aloittaa alusta, kysyä.

Koti on suoja. Se on muuri, joka vartioi ulkopuoliselta, mutta samalla kahlitsee sisäänsä eikä mikään minusta – ei minun uteliaisuuteni eikä minun väkivaltani – pääse ulos. Ulkomailla olen irti; en ole enää ihminen, siis työntekijä, orja, vaan enkeli, vapauttaja. Eräs pakolainen, Edmond Jabes, sanoi, että ulkomaalainen vapauttaa, koska tekee toisenkin ulkomaalaiseksi. Jostain tällaisesta salaperäisestä prosessista on kyse. Siksi ulkomaalaisia usein vihataan. He ovat enkeleitä.

Virginia Woolf kirjoitti:

The outsider will say, "in fact, as a woman, I have no country. As a woman I want no country. As a woman my country is the whole world."

Ulkomailla, ulkopuolisena, voi oppia asioiden tilan sattumanvaraisuuden, nähdä ettei kaikkia ole välttämätöntä, pysyvää, Jumalan säätämää.