Maurice Blanchot´lla on teoksessaan Le Pas au-delà seuraavanlainen
rivi:
”Minä tiedän.” –
”Minä tiedän.” – ”Me emme tiedä.”
Yksi ainoa rivi, mutta se tuntuu pudottavan meidät
pohjattomuuteen. Mistä tässä on kyse? Yksi tietää, ja toinen tietää, mutta he
eivät yhdessä tiedä. Tietämisen ehto vaikuttaa olevan, että se on ”minä”, joka
tietää. Tietäminen on sidottu siihen, mikä on tietämisen subjekti. Voi olla
myös, että kaksi ensimmäistä repliikkiä ovat saman ”minän” lausumia, ja ”me” on
menneisyyden ja nykyisyyden minuudet. Voi olla myös, että mieletön rivi
merkitsee, että tietämisen subjektin muuttuessa tietämisen kohde ei ole enää
sama – ja siitä syystä ”me emme tiedä”.
Tietenkin jää myös mahdollisuus, että rivi on pelkkä
vitsi, ansa.
Kirjahan on kaunokirjallisuutta eikä filosofiaa...
VastaaPoistaKirjahan on kaunokirjallisuutta eikä filosofiaa...
VastaaPoistaEi se mitään, vaikka kaunokirjallisuutta. Ajattelua se on silti ja nostaa esiin monia filosofisesti mielenkiintoisia kysymyksiä.
VastaaPoista