Post festum

Kotipaikkani Pasada de Granadillon feria on ohi. Roomalaisilla oli oma ilmaisu tunteelle, joka valtaa juhlien jälkeen: post festum. Kuvittelen (en ole tarkistanut), että käsite syntyi tästä fraasista: Post festum, pestum et post coitum, tedium (Juhlien jälkeen löyhkä ja yhdynnän jälkeen ikävä.) Ensimmäisen kerran sain tuntuman siihen Meksikossa, Veracruzin karnevaalien jälkeen. Monta viikkoa oli gradun tekeminen takkuista.

Pahinta ei  ole krapula; post festum on paljon enemmän. Se on melankolia, jota hallitsee ajatus siitä, että kaikki on ohi, elämä on takana, mahdollisuudet ovat valuneet pois. Post festum on tunne siitä, että kaikki on menneisyydessä. Nykyisyys on tyhjä ja huomista ei ole.

Tämä ei siis ole vire, jota haen, kun ryhdyn filosofoimaan. En ole niitä, jotka filosofoivat, koska ovat masentuneita, melankolisia tai ahdistuneita. Post festum saattaa silti synnyttää halun päästä ulos, etsiä särön tästä menneisyyteen valuneesta maailmasta – särön joka olisi tie ulos. Se vaatii ajattelua, valpastumista, heräytymistä kuuntelemaan. Mutta silloin post festum on jo ohi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila