John William Waterhouse: Diogenes
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Peña el Bujío (uusi nimi La Casa Juan de Antiguo), Av. Toré Toré 22
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.
Olen kuvannut filosofiaa askeesina,
harjoituksena. Samanaikaisesti olen puhunut filosofiasta diagnoosina. Sanat näyttäisivät
vievän meitä eri suuntiin. Mikä yhdistää diagnoosin ja askeesin?
1.Termit
Askesis merkitsi harjoitusta, ei kieltäytymistä lihan nautinnoista. Se ei ollut
(ainakaan pelkästään) joidenkin osien tai ominaisuuksien leikkaamista itsestä,
vaan varustautumista, valmistautumista. Siksi tärkeä sana oli paraskeia, latinaksi instructio,
ainakin Senecan käännöksen mukaan. Termin käytön yhteydessä antiikin teksteissä
puhutaan usein atleetista. Kyse on siitä, että ihminen valmistautuu
tapahtumiin, ei estä niitä, vaan tekee itsestään valmiin kohtaamaan ne, olemaan
tapahtumien tasalla, niiden mittainen.
Toinen sana, johon askesis yhdistyy, on ethos,
olemisen tapa. Askeesi, harjoitus, tekee jostakin totuudesta tai periaatteesta
ethoksen. Tarkoitus harjoittaa itseään, muokata itseään tietynlaiseksi,
jaloksi, erinomaiseksi tai kykeneväiseksi. Askeesin kysymys on: ”Mitä voin
tehdä itsestäni?”
Kreikan kielen sana dia-gnosis
merkitsee erottamista. Lääkäri katsoo ja tunnistaa tiettyjä merkkejä, oireita,
yhdistää ne toisiinsa ja tekee – jos pystyy – taudinmäärityksen. Filosofia on
diagnoosia silloin kun se kysyy, mitä tapahtuu; se lukee merkkejä ja oireita
omasta ajastaan, analysoi nykyisyyttä, tilannetta jossa olemme. Väitän silti,
ettei diagnoosia tekevä ajattelija vain sano, mikä on aikamme sairaus.
Uteliaisuus ei kohdistu vain siihen mitä on. Se kohdistuu myös siihen, mitä
voisi olla. Diagnoosin tekijä esittää myös kysymyksen, mikä voisi olla toisin, miten se voisi olla toisin.
2.Kytkös
On suhteellisen helppo nähdä, että sana, joka
yhdistää askeesia ja diagnoosia, on tapahtuma. Askeesi valmistaa, varustaa,
tapahtumaa varten. Diagnoosi kysyy, mitä tapahtuu.
Yksinkertainen ja primitiivinen esimerkki: Diogenes
Sinopelainen (412 eea-323 eea). Diogenes, kyynikko, suhtautui kriittisesti
yhteiskuntaan, vallitseviin uskomuksiin ja tapoihin. Hän teki diagnoosia
maailmasta, joka häntä ympäröi; hän testasi mitkä kaikki tavat ja uskomukset
voi heittää pois. Diogenes oli tunnettu siitä, että hänen koko elämänsä oli
askeesia, koetta. Hän valmentautui ja katsoi, mittasi, missä määrin voi tehdä
vastarintaa yleisille mielipiteille. Diagnoosi ja askeesi yhdistyi hänessä,
koska harjoitus teki mahdolliseksi diagnoosin ja koska diagnoosi,
taudinmääritys, oli samalla harjoitusta; se oli koe.
Diagnoosin tekijä lähtee liikkeelle oireista,
mutta kysyy: ”Mistä oireet johtuvat? Mistä ihminen kärsii?” Filosofin,
esimerkiksi Diogeneen, vastaus: ”Luonteen lujuuden puutteesta.” Lääkkeeksi
määrätään harjoituksia, jotka lisäävät lujuutta.
3. Esimerkki
Joku joka tekee diagnoosia, sanoo:
”Demokratia on kriisissä.” Filosofille, diagnostikolle ja askeetikolle, tämä
nostaa esiin kaksi ongelmaa.
Se on ongelma jo siksi, että lause tuntuu
epämääräiseltä – jo sana ”kriisi” on epämääräinen, inflaatiosta kärsivä.
Todellinen diagnostikko kääntää katseensa johonkin esimerkkiin, mahdollisesti
dramaattiseen, mahdollisesti äärimmäiseen, mahdollisesti Romaniaan. Näin
päästään kiinni konkreettiseen ja pystytään hahmottamaan tilannetta
käsitteellisesti selkeämmin. Romanian tapauksessa voimme nähdä, että ihmisten
ja hallituksen välillä on kuilu; hallitsijoiden ja hallittujen välinen suhde
on vääristynyt. Hallitut kärsivät tavasta, jolla heihin suhtaudutaan.
Toisaalta lause on myös askeetikon ongelma.
Miten valmentautua tätä tilannetta varten? Miten voi itseään muokata, kehittää,
jotta vastaisi paremmin tilanteeseen? Mitä kykyä pitäisi itsessään vahvistaa?
4.Lopuksi
Diagnostikko analysoi tilannetta, tapahtumaa.
Askeetikko valmentautuu sitä varten, tekee itsestään vahvempaa, jotta voisi
käsitellä tilannetta paremmin, vastata siihen tehokkaammin. Kriittinen
filosofia ei ole vain sitä, että arvostellaan väitelausetta tai kumotaan väärä
oppi. Siinä valmennetaan tahtoa niin, että on valmis näkemään jotain, jota
ihmiset eivät tahdo nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti