Etäisyyden ottaminen

 

Parmedines

Filosofiakahvila 1.10./2.10./3.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Mitä on ajatteleminen? Parmenides (s. n. 510 eaa) sanoi: “Ajatteleminen on etäisyyden ottamista.” F. Jullien kommentoi huomiota todeten, että tämä merkitsee, että ihminen astuu mielipiteiden totulta polulta, ottaa etäisyyttä hyväksyttyyn ja ottaa käyttöön uusia näkökulmia.

Jos hyväksymme tämän, ajattelemattomuus merkitsisi sitä, että pysyttelemme liian lähellä, pysymme tutulla polulla emmekä katso asioita toisesta näkökulmasta. Ihminen voi helpoissa olosuhteissa olla ajattelematta eikä hänelle käy kovin huonosti ennen kuin sitten sattuu. Ajatteleminen ei ole velvollisuus. Se voisi olla kansalaisvelvollisuus, jos se ei olisi liikaa vaadittu.

Ironia ei hyödytä. Se ei tee ajattelemisesta yleisempää; se vain lisää itsetyyväisyyttämme. Olisi syytä perustella tosissaan, miksi ajatteleminen kannattaa. Jullienia seuraten voisimme perustella väitettä, että on hyvä ajatella.

1.Ihminen astuu mielipiteiden totutulta polulta. Tässä on ainakin kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin se, että mielipiteet ovat jotain, josta irtaannutaan, kun ajatellaan. Myöhemmin kuin Parmenides Platon ja kumppanit tekivät erottelun tiedon ja mielipiteen välille. Jullienin muotoilussa mielenkiintoista on myös ajatus siitä, että mielipiteet pitävät meidät totutulla polulla. Ajattelu vie meidät muualle. Jos haluamme jotain oppia, kokea jotain uutta, löytää jotain erilaista, muuttaa jotain, meidän täytyy ajatella.

2.Ottaa etäisyyttä hyväksyttyyn.Kulttuuri, tavat ja käytännöt, jotka meitä ympäröivät ja jotka lävistävät meidät, ovat usein näkymättömiä, koska me emme onnistu ottamaan riittävää etäisyyttä niihin nähdäksemme ne. Kun onnistumme ne näkemään, ne eivät ole enää niin itsestään selviä.

3. Ottaa käyttöön uusia näkökulmia. Olen toistuvasti väittänyt, että näkökulmien luominen tai mahdollistaminen on filosofiakahvilan (ehkä filosofian) tehtävä. Uuden näkökulman myötä saatamme toisinaan löytää mielenrauhan, joskus se avaa eteen uusia mahdollisuuksia eli se auttaa keksimään vapauden.

Mielenkiintoista tässä määritelmässä (ajatteleminen on etäisyyden ottamista) ei ole vain mahdollisuus puolustaa ajattelemista. Yhtä tärkeää on vaikeus ja kysymys, jonka äärelle se meidät vetää. Miten ottaa etäisyyttä? Eikö se ole vaikeaa, liian vaikeaa?

Toistaiseksi olen keksinyt vain yhden keinon: matkustamisen. Sillä tavalla pääsee omasta keskuksestaan, itsensä viereen. Myös menneisyyteen meneminen on matkustamista.

Filosofian tehtävä on muistuttaa ajattelun voimasta, sanoi G.Canguilhem. Filosofiakahvilan tehtävästä en tiedä…

Siteeraten miestä, joka halusi, että hänen nimensä unohdetaan:

“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila