Parmedines
Filosofiakahvila 1.10./2.10./3.10.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Jos
hyväksymme tämän, ajattelemattomuus merkitsisi sitä, että pysyttelemme liian
lähellä, pysymme tutulla polulla emmekä katso asioita toisesta näkökulmasta.
Ihminen voi helpoissa olosuhteissa olla ajattelematta eikä hänelle käy kovin
huonosti ennen kuin sitten sattuu. Ajatteleminen ei ole velvollisuus. Se voisi
olla kansalaisvelvollisuus, jos se ei olisi liikaa vaadittu.
Ironia
ei hyödytä. Se ei tee ajattelemisesta yleisempää; se vain lisää
itsetyyväisyyttämme. Olisi syytä perustella tosissaan, miksi ajatteleminen
kannattaa. Jullienia seuraten voisimme perustella väitettä, että on hyvä ajatella.
1.Ihminen astuu mielipiteiden totutulta
polulta. Tässä on ainakin kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin se, että
mielipiteet ovat jotain, josta irtaannutaan, kun ajatellaan. Myöhemmin kuin
Parmenides Platon ja kumppanit tekivät erottelun tiedon ja mielipiteen välille.
Jullienin muotoilussa mielenkiintoista on myös ajatus siitä, että mielipiteet
pitävät meidät totutulla polulla. Ajattelu vie meidät muualle. Jos haluamme
jotain oppia, kokea jotain uutta, löytää jotain erilaista, muuttaa jotain,
meidän täytyy ajatella.
2.Ottaa etäisyyttä hyväksyttyyn.Kulttuuri,
tavat ja käytännöt, jotka meitä ympäröivät ja jotka lävistävät meidät, ovat
usein näkymättömiä, koska me emme onnistu ottamaan riittävää etäisyyttä niihin
nähdäksemme ne. Kun onnistumme ne näkemään, ne eivät ole enää niin itsestään
selviä.
3. Ottaa käyttöön uusia näkökulmia. Olen
toistuvasti väittänyt, että näkökulmien luominen tai mahdollistaminen on
filosofiakahvilan (ehkä filosofian) tehtävä. Uuden näkökulman myötä saatamme
toisinaan löytää mielenrauhan, joskus se avaa eteen uusia mahdollisuuksia eli
se auttaa keksimään vapauden.
Mielenkiintoista
tässä määritelmässä (ajatteleminen on etäisyyden ottamista) ei ole vain
mahdollisuus puolustaa ajattelemista. Yhtä tärkeää on vaikeus ja kysymys, jonka
äärelle se meidät vetää. Miten ottaa
etäisyyttä? Eikö se ole vaikeaa, liian vaikeaa?
Toistaiseksi olen keksinyt vain yhden keinon:
matkustamisen. Sillä tavalla pääsee omasta keskuksestaan, itsensä viereen. Myös
menneisyyteen meneminen on matkustamista.
Filosofian tehtävä on muistuttaa ajattelun voimasta,
sanoi G.Canguilhem. Filosofiakahvilan tehtävästä en tiedä…
Siteeraten
miestä, joka halusi, että hänen nimensä unohdetaan:
“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen
arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?”
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Eikö myös matkustaessa oma itse seuraa mukana. Fyysinen etäisyys vanhaan on totta, mutta tuoko se ajatuksia vai samaa ajattelemattomuutta
VastaaPoista