Huolehtimisesta

Vaikka syksyn filofiakahviloiden aiheet pyörivät kaikki itsetuntemuksen teeman ympärillä, täytyy puhua myös huolehtimisesta. Antiikin maailmassa itsetuntemuksen periaate kytkeytyi toiseen periaatteeseen, joka käski huolehtia itsestä (epimeleia heautou). Monet filosofit ovat myöhemminkin nostaneet esiin kysymyksen huolehtimisesta, esimerkiksi Martin Heidegger tai Michel Foucault, omalla tavallaan myös Georges Canguilhem.

Olen yhä vakuuttuneempi, että ajatteleminen ei ole pelkästään älyllinen operaatio; siinä on huolehtiminen mukana. Ajattelemiseen liittyy tietynlainen etäisyyden ottaminen, jopa pidättäytyminen. Se saattaa häiritä niitä, jotka haluaisivat raivoa, polemiikkia, lopullisia kannanottoja. Olen kuitenkin nähnyt, että ajattelun hiljaisuudessa, etäisyyden ottamisessa, pidättäytymisessä ihminen huolehtii jostakin - jossei muusta niin ainakin ajattelun voimasta...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Kohti toiminnan filosofiaa

 

Alain

Filosofiakahvila28.1./29.1./30.1.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).   

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

(Otsikko on kunnianosoitus Mihail Bahtinille, josta ei puhuta mitään.)

Alain (oik. Émile-August Chartier, 1868-1951) käyttää kirjoituksessaan Lâches penseurs (Pelkumarimaiset ajattelijat) ilmaisua adorateurs des faits, jonka kirjaimellinen käännös olisi ”tosiasioiden ihailijat” (vaikka en ole varma sanasta tosiasia: ranskan sana on samantapainen kuin espanjan hecho, joka olisi kirjaimellisesti englannin done). Ilkeilevän termin maali ei kuitenkaan ole ihmiset, jotka tarttuvat tosiasioihin eivätkä mielipiteisiin tai uskomuksiin, vaan eräänlaiset fatalistit – jotka tekevät todellisuudesta kohtalon. Tosiasioiden ihailijat Alainin tarkoittamassa mielessä ovat annetun edessä antautujia.  

Alainin oppilas George Canguilhem (1904-1995) tarttui tähän käsitteeseen nuoruuden kirjoituksessaan, koska ajatteli, että ihminen ei vain sopeudu. Ihminen voi ilman tuonpuoleisen maailman postulointia kohota tilanteen yläpuolelle. Hän voi vaikuttaa ympäristöönsä, luoda arvoja, ajatella.

Ajatus ei vain yksinkertaisesti vastaanota tapahtumia. Ihmisen ei ole pakko antautua annetun edessä ja ihmisen kuvaaminen sopeutujana, antautujana, mekanisoi, esineellistää hänet.

Voisimme kuvitella, että tässä otetaan ensimmäiset askeleet kohti toiminnan filosofíaa. Tämä transendentaalisuus ilman transendenssia, ihmisen erityinen vuorovaikutus ympäristön kanssa, arvojen ja etiikan mahdollisuus, syntyy ajattelusta. Ajattelu suhtautuu todellisuuteen, mutta ei vain todeten asiantilaa.

Ajattelun työkalu on käsite. Käsite on ongelman muotoilemista, ja ongelma on tilanteen avaamista, sen tekemistä ei-annetuksi. Maailma ei ole enää vain kivettyneitä asiantiloja; se on mahdollisuuksien maailma. Ihmisessä on – ihmisen pitää rakentaa itselleen – tietynlainen ja jonkinasteinen autonomía.

Tietenkin keskustelu autonomisuudesta on ollut laajaa  ja sen mahdollisuus on kyseenalaistettu monta kertaa ja  monella tavalla. Hahmottelemissamme lähtökohdissa ei kuitenkaan  rakennella kuvaa mistään absoluuttisesta autonomiasta. Omalakisuus merkitsee tässä vain sitä, ettei ihminen ole kokonaan joidenkin itsensä ulkopuolisten voimien määräämä.

Ennen kuin kehitämme pidemmälle toiminnan filosofíaa, joudumme tekemään itsellemme periaatteita, joiden tarkoitus on kunnioittaa näitä lähtökohtia, ensimmäisiä askeleita.

1.Ihmistä ei pidä kuvata niin kuin hän olisi esine tai kone.

2.On yritettävä mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa ihmisen autonomisuutta.

3.On yritettävä käyttää kaikessa – ihmisen, ihmisen tilanteen kuvauksessa, käytännössä – mahdollisuuksien logiikkaa.

Ohi näiden hyvien periaatteiden voi todeta jotain, josta ei tietenkään voi pistää Alainia tai Canguilhemia vastuuseen. Ihminen käyttää aina tietoa ja tuottaa tietoa, joka ainakin aika ajoin on hyödyllistä. Voi kuitenkin todeta niin kuin Ralph Ellison, että tieto ei anna energiaa. Kun tiedämme jotain, olemme kiinni annetussa. Siksi tarvitsemme jazzia, rockia ja erityisesti Stravinskia.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Etäisyyden ottaminen

 

Parmedines

Filosofiakahvila 1.10./2.10./3.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Mitä on ajatteleminen? Parmenides (s. n. 510 eaa) sanoi: “Ajatteleminen on etäisyyden ottamista.” F. Jullien kommentoi huomiota todeten, että tämä merkitsee, että ihminen astuu mielipiteiden totulta polulta, ottaa etäisyyttä hyväksyttyyn ja ottaa käyttöön uusia näkökulmia.

Jos hyväksymme tämän, ajattelemattomuus merkitsisi sitä, että pysyttelemme liian lähellä, pysymme tutulla polulla emmekä katso asioita toisesta näkökulmasta. Ihminen voi helpoissa olosuhteissa olla ajattelematta eikä hänelle käy kovin huonosti ennen kuin sitten sattuu. Ajatteleminen ei ole velvollisuus. Se voisi olla kansalaisvelvollisuus, jos se ei olisi liikaa vaadittu.

Ironia ei hyödytä. Se ei tee ajattelemisesta yleisempää; se vain lisää itsetyyväisyyttämme. Olisi syytä perustella tosissaan, miksi ajatteleminen kannattaa. Jullienia seuraten voisimme perustella väitettä, että on hyvä ajatella.

1.Ihminen astuu mielipiteiden totutulta polulta. Tässä on ainakin kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin se, että mielipiteet ovat jotain, josta irtaannutaan, kun ajatellaan. Myöhemmin kuin Parmenides Platon ja kumppanit tekivät erottelun tiedon ja mielipiteen välille. Jullienin muotoilussa mielenkiintoista on myös ajatus siitä, että mielipiteet pitävät meidät totutulla polulla. Ajattelu vie meidät muualle. Jos haluamme jotain oppia, kokea jotain uutta, löytää jotain erilaista, muuttaa jotain, meidän täytyy ajatella.

2.Ottaa etäisyyttä hyväksyttyyn.Kulttuuri, tavat ja käytännöt, jotka meitä ympäröivät ja jotka lävistävät meidät, ovat usein näkymättömiä, koska me emme onnistu ottamaan riittävää etäisyyttä niihin nähdäksemme ne. Kun onnistumme ne näkemään, ne eivät ole enää niin itsestään selviä.

3. Ottaa käyttöön uusia näkökulmia. Olen toistuvasti väittänyt, että näkökulmien luominen tai mahdollistaminen on filosofiakahvilan (ehkä filosofian) tehtävä. Uuden näkökulman myötä saatamme toisinaan löytää mielenrauhan, joskus se avaa eteen uusia mahdollisuuksia eli se auttaa keksimään vapauden.

Mielenkiintoista tässä määritelmässä (ajatteleminen on etäisyyden ottamista) ei ole vain mahdollisuus puolustaa ajattelemista. Yhtä tärkeää on vaikeus ja kysymys, jonka äärelle se meidät vetää. Miten ottaa etäisyyttä? Eikö se ole vaikeaa, liian vaikeaa?

Toistaiseksi olen keksinyt vain yhden keinon: matkustamisen. Sillä tavalla pääsee omasta keskuksestaan, itsensä viereen. Myös menneisyyteen meneminen on matkustamista.

Filosofian tehtävä on muistuttaa ajattelun voimasta, sanoi G.Canguilhem. Filosofiakahvilan tehtävästä en tiedä…

Siteeraten miestä, joka halusi, että hänen nimensä unohdetaan:

“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?”

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mielipide on passiivisuutta

 

Francis Bacon

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 19. helmikuuta:

Platonin teksteissä käytetään sanaa doxa, joka käännetään yleensä mielipiteeksi. Se oli perustelematon käsitys, joka siksi erotettiin tiedosta (episteme). Mielipiteitä oli kahdenlaisia: eikasia oli otaksuma tai arvaus, pistia puolestaan uskomus. Platonilta löytyy myös sana doxoforo, jolla hän viittasi sellaisiin yksilöihin, jotka pyrkivät vaikuttamaan tai nousemaan asemaan levittäen väärää tietoa.

Englannin sana opinion ei ole ehkä hyvä käännös sanalle, koska sen merkitys on laajempi – ainakin se oli sitä 1600-luvulla, kun Francis Bacon käytti sanaa esseessään Of Seditions. Kapinan tai kansankiihotuksen estämiseksi hallitsijan piti vaikuttaa ihmisten vatsaan ja mielipiteisiin (opinions). Sana tuntuu viittaavaan laajemmin siihen mitä ihmiset ajattelevat.

Sosiologi Pierre Bourdieu (1930-2002) otti sanan doxa uudelleen käyttöön teki siitä oman käsitteensä. Hän kehitteli erityistä teoriaa kentistä, sosiaalisten suhteiden verkostoista, jotka kehittivät toiminnan kautta. Doxa oli tässä yhteydessä mielipide, uskomus tai ideologia (Bourdieu vältteli sanaa ideologia), joka oli erottamattomasti toiminnassa mukana – jotain jota ei kyseenalaisteta. Se vaikuttaa esimerkiksi sillä tavalla, että ihminen hyväksyy asioita pitäen niitä luonnollisina tai itsestään selvinä.

Terry Eagletonin kanssa vuonna 1991 käymässään keskustelussa Bourdieu antaa myös toisenlaisen esimerkin doxan vaikutuksesta. Hän viittaa kyselyyn opiskelijoiden koulumenestyksestä. Jos oman alemman, syrjityn aseman, hyväksyy, uskoo omaan tyhmyyteensä. Bourdieu toteaa, etteivät dominoidut ihmiset hyväksy kaikkea, mutta he hyväksyvät enemmän kuin yleensä uskotaan. Tämä tekee doxasta oivallisesti mekanismin ja välineen hallita.

Pelkästään näiden erilaisten esimerkkien – Platonin, Baconin ja Bourdieu´n – avulla näemme, ettei mielipide, omaksuttu käsitys, ole viaton asia. Se voi olla pyrkyryyden väline, se voi olla tapa hillitä ihmisiä ja keino manipuloida ihmiset hyväksymään alisteinen asema. Se ei ole viatonta ja se voi aiheuttaa kärsimystä. Bourdieu puhuu sopeutumisen hinnasta. Ihminen voi sopeutua tai alistua, ja kärsimyksestä tulee hiljaista. Silloin voi se ilmetä itseen kohdistuvana vihana, itsensä rankaisemisena.

Kaikissa näissä esimerkkitapauksissa näemme, että ihminen on suhteessa toisiin, mahdollisesti dominoivaan pyrkiviin ihmisiin, mutta myös itseensä. Mielipide on tarkistamaton käsitys, sitä ei ole alistettu testiin. Se voi esiintyä myös itsestään selvänä, maailman luonnollisimpana käsityksenä, jota ei kyseenalaisteta.  Doxa on merkki laiskuudesta. Se voi johtaa tuskaa aiheuttavaan alistumiseen. Siinä alistutaan vallalle, jota ei voi kontrolloida. Mielipide on passiivisuutta. Näennäisesti paradoksaalinen seuraus on, että aktiiviselta vaikuttava ihminen, joka puhuu ja toimii, esittää mielipiteitä, voi olla orjamainen tai vähintäänkin passiivinen.

Olkaamme varovaisia myös silloin, kun joku on kiinnostunut mielipiteistämme, siitä mitä ajattelemme. George Canguilhem (1904-1995) muistutti tästä luennossaan Aivot ja ajattelu (1980). Canguilhem puhui unelmasta, johon  liittyy halu voida ennakoida ja korjata erilaiset häiriöt ja poikkeamat. Ne halutaan korjata tiettyjen parametrien mukaan, ja nämä parametrit sovitaan ja säädetään sen mukaan, miten meidän pitäisi ajatella, tuntea tai toimia.

Doxa toimii kahdella vaarallisella tavalla. Sillä on merkitystä meidän hallitsemisesta ja se tekee meistä ihan liian kiinnostavia vallanpitäjille. He haluavat tietää, mitä ajattelemme. He haluvat tietää sen enimmäkseen siksi, että haluavat korjata meitä. Toinen vaara piilee siinä, että se ilmenee itsestään selvyytenä; se on jotain kyseenalaistamatonta. Doxa meissä sanoo: ”Näin asiat nyt vaan ovat.”   

Jos mielipide on passiivisuutta ja laiskuutta suhteessa itseen, suhde omaan itseen on poliittinen kysymys. Tarvitsemme enemmän oman itsen politiikkaa kuin hermeneutiikkaa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Harjoittelukierros: Kaksi johtotähteä

 

Canguilhem

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina TÄRKEÄÄ: Jos olet kiinnostunut, ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Ehdottamani päivät/ajat ovat:

Keskiviikkoisin Espanjan aikaa klo 11.00 (Suomessa tunti enemmän)

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00.

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Seuraava muistiinpano voi olla keskiviikkona 16. syyskuuta ja perjantaina 18. syyskuuta pidettävän harjoittelukierroksen aiheena. 

Minulla on kaksi johtotähteä tai ohjenuoraa, joiden toivon ja uskon suuntaavan minua. En tiedä, pääsenkö maaliin tai osunko tauluun, mutta minulla on suunta.

Ensimmäinen johtotähteni on Friedrich Nietzschen (1844-1900) Iloisen tieteen fragmentti 328, jolla on vaarallisen tuntuinen otsikko: Tehdä vahinkoa tyhmyydelle. Nietzsche viittaa saarnaajiin, jotka puhuvat egoismia vastaan. Hän toteaa, että jatkuvat saarnat ovat tehneet vahinkoa egoismille ja ottaneen siltä hyvän omantunnon ja hyväntuulisuuden. Tämä tuhansia vuosia kestänyt puhe on - vaikka Nietzsche ei sitä kohteliaisuuttaan sanokaan - kristillistä ajattelua, jonka perusidea on tämä: "Egoismisi on onnettomuutesi."

Nietzsche vertaa tätä saarnaa aikaisempaan, Kreikassa Sokrateen myötä käynnistyneeseen saarnaan. Sen sisältö on ollut tämä: "Teidän ajattelemattomuutenne ja tyhmyytenne, eläminen normin mukaan, teidän alistuminen naapurienne mielipiteisiin on syy miksi te hyvin harvoin saavutatte onnellisuutta, kun me ajattelijat olemme - nimenomaan ajattelijoina - onnellisempia."

Nietzsche ei varsinaisesti ota kantaa, oliko filosofien saarnan perusteet paremmat kuin egoismin vastaisten puheet, mutta hän toteaa, että ne kuitenkin ottivat tyhmyydeltä pois hyvän omantunnon, tekivät vahinkoa tyhmyydelle.

Tämä fragmentti on johtotähteni, koska en ole keksinyt vielä parempaa syytä jatkaa, filosofoida huomennakin. Ehkä kyse on vain unelmasta ja liioittelusta, mutta pelkkä ajatus siitä, että voi vahingoittaa tyhmyyttä, auttaa jatkamaan.

Toinen johtotähteni on ajatus ja asenne, jonka George Canguilhem (1904-1995) ilmaisi luennossaan Aivot ja ajattelu (1980). Canguilhem kommentoi varsin teknisiä, aivotutkimukseen liittyviä asioita ja puhui unelmasta paikantaa erilaiset inhimilliset toiminnot aivojen eri osiin. Tähän unelmaan liittyy halu voida ennakoida ja korjata erilaiset häiriöt ja poikkeamat. Ne halutaan korjata tiettyjen parametrien mukaan, ja nämä parametrit sovitaan ja säädetään sen mukaan, miten meidän pitäisi ajatella, tuntea tai toimia. 

Canguilhem toteaa, että filosofinen ajattelu, joka pyrkii ymmärtämään, miten ajattelemme, tavoittelee jotain hyvin erilaista, jopa päinvastaista. Tavoitteena ei ole yllyttää meitä ajattelemaan niin kuin meidän halutaan ajattelevan. Filosofisen pohdiskelun tarkoitus on puolustaa meitä tällaisia julkilausuttaja tai salattuja  pyrkimyksiä vastaan. 

Canguilhemin huomio on johtotähteni, koska se auttaa minut näkemään, että ajattelu on tai se voi olla itsepuolustuslaji. Me tarvitsemme itsepuolustuslajia...

  https://www.facebook.com/Filosofiakahvila