Filosofiakahvila28.1./29.1./30.1.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
(Otsikko on kunnianosoitus
Mihail Bahtinille, josta ei puhuta mitään.)
Alain (oik. Émile-August Chartier, 1868-1951) käyttää
kirjoituksessaan Lâches penseurs (Pelkumarimaiset
ajattelijat) ilmaisua adorateurs des
faits, jonka kirjaimellinen käännös olisi ”tosiasioiden ihailijat” (vaikka
en ole varma sanasta tosiasia: ranskan sana on samantapainen kuin espanjan hecho, joka olisi kirjaimellisesti
englannin done). Ilkeilevän termin
maali ei kuitenkaan ole ihmiset, jotka tarttuvat tosiasioihin eivätkä
mielipiteisiin tai uskomuksiin, vaan eräänlaiset fatalistit – jotka tekevät
todellisuudesta kohtalon. Tosiasioiden ihailijat Alainin tarkoittamassa
mielessä ovat annetun edessä antautujia.
Alainin oppilas George Canguilhem (1904-1995) tarttui tähän
käsitteeseen nuoruuden kirjoituksessaan, koska ajatteli, että ihminen ei vain
sopeudu. Ihminen voi ilman tuonpuoleisen maailman postulointia kohota tilanteen
yläpuolelle. Hän voi vaikuttaa ympäristöönsä, luoda arvoja, ajatella.
Ajatus ei vain yksinkertaisesti vastaanota tapahtumia. Ihmisen ei
ole pakko antautua annetun edessä ja ihmisen kuvaaminen sopeutujana,
antautujana, mekanisoi, esineellistää hänet.
Voisimme kuvitella, että tässä otetaan ensimmäiset askeleet kohti
toiminnan filosofíaa. Tämä transendentaalisuus ilman transendenssia, ihmisen
erityinen vuorovaikutus ympäristön kanssa, arvojen ja etiikan mahdollisuus,
syntyy ajattelusta. Ajattelu suhtautuu todellisuuteen, mutta ei vain todeten
asiantilaa.
Ajattelun työkalu on käsite. Käsite on ongelman muotoilemista, ja
ongelma on tilanteen avaamista, sen tekemistä ei-annetuksi. Maailma ei ole enää
vain kivettyneitä asiantiloja; se on mahdollisuuksien maailma. Ihmisessä on –
ihmisen pitää rakentaa itselleen – tietynlainen ja jonkinasteinen autonomía.
Tietenkin keskustelu autonomisuudesta on ollut laajaa ja sen mahdollisuus on kyseenalaistettu monta
kertaa ja monella tavalla.
Hahmottelemissamme lähtökohdissa ei kuitenkaan
rakennella kuvaa mistään absoluuttisesta autonomiasta. Omalakisuus
merkitsee tässä vain sitä, ettei ihminen ole kokonaan joidenkin itsensä
ulkopuolisten voimien määräämä.
Ennen kuin kehitämme pidemmälle toiminnan filosofíaa, joudumme
tekemään itsellemme periaatteita, joiden tarkoitus on kunnioittaa näitä
lähtökohtia, ensimmäisiä askeleita.
1.Ihmistä ei pidä kuvata niin kuin hän olisi esine tai kone.
2.On yritettävä mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa ihmisen
autonomisuutta.
3.On yritettävä käyttää kaikessa – ihmisen, ihmisen tilanteen kuvauksessa, käytännössä – mahdollisuuksien logiikkaa.
Ohi näiden hyvien periaatteiden voi todeta jotain, josta ei
tietenkään voi pistää Alainia tai Canguilhemia vastuuseen. Ihminen käyttää aina
tietoa ja tuottaa tietoa, joka ainakin aika ajoin on hyödyllistä. Voi kuitenkin
todeta niin kuin Ralph Ellison, että tieto ei anna energiaa. Kun tiedämme
jotain, olemme kiinni annetussa. Siksi tarvitsemme jazzia, rockia ja
erityisesti Stravinskia.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti