Filosofiakahvila21.1./22.1./23.1. Huom. Torre del Marin paikka eri
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Perinteinen paikka Massai Mara Beach Club ON KIINNI, uusi paikka (kokeilu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Vaikka
en ole erityisen heideggerilainen, totean Martin Heideggerin hengessä, että
ajattelu voi olla meditatiivisuutta. Saksalaisajattelija erotti meditatiivisen
ajattelun kalkuloivasta, laskevasta, ajattelusta ja totesi, että meditaation
harjoittajan vaikuttavan itseensä. Päämäärä ei ole esimerkiksi jokin käsitys
käsillä olevasta asiasta, vaan vaikutus subjektissa. Ihminen tavoittaa
esimerkiksi mielenrauhan (tai rauhattomuuden).
Puhun meditaatiosta sanan alkuperäisessä
merkityksessä. Sana on latinaa. Roomalaiset filosofit, esimerkiksi stoalaiset,
harjoittivat meditaatiota, joka oli yksi itseensä vaikuttamisen tekniikka.
Harjoittaja kuvittelee itsensä johonkin tilanteeseen kysyäkseen, testatakseen,
miten reagoisi.
Voisi ajatella, että tällainen
ajattelu on pelkkää Heideggerin fantasiointia. Länsimainen filosofía tuntuu
tähtäävän varmaan käsitykseen maailmasta, teoriaan, metafyysiseen rakennelmaan,
ei vaikutukseen ajattelijassa. On kuitenkin löydettävissä varsin klassisia
esimerkkejä, jotka puhuvat muuta.
René Descartes, joka julkaisi 1641 kirjan nimeltä Meditationes
de prima philosophia, in qua Dei existentia et animæ immortalitas demonstrantur.
Kirjan nimessä oleva sana meditationes, meditaatioita, ei ole turha
sana; se on ilmaiseva. Vaikka teos haluaa demonstroida, osoittaa
jotain (Jumalan olemassaolon ja sielun kuolemattomuuden), sillä on myös
meditatiivinen ulottuvuus: ajattelija vaikuttaa itseensä.
On olemassa tunnettu tekstikatkelma, jossa Ludvig Wittgenstein (kirjoitettu
13.lokakuuta 1931) vertaa filosofia arkkitehtiin. Molemmat tekevät työtä
itsensä kanssa. Filosofi vaikuttaa itseensä, muuttaa itseään muuttaen
tulkintojaan. Olen aikaisemmin todennut,
että Wittgensteinin Filosofisia tutkimuksia voisi lukea meditaatioina,
harjoituksina, jopa sanan stoalaisessa mielessä. Kiinnitin huomiota esimerkiksi
siihen, miten usein Wittgenstein kehottaa lukijaansa kuvittelemaan jotain; hän
piirtää esiin jonkun tilanteen, näyttämön.
Wittgensteinin ehdottamat
”mediataatiot” vievät meidät outoihin tilanteisiin ja paikkoihin, jossa oudot
olennot puhuvat käsittämätöntä kieltä. Hän vie meidät ikään kuin
avaruusseikkailuun, jonka jälkeen katsomme omaa toimintaamme, omia tekemisiämme
toisin. Wittgenstein esimerkiksi pyytää kuvittelemaan, että muutut kiveksi. Jos
muutut kiveksi, tunnetko sitten aistimuksia?
Jos ja kun
hyväksymme, että filosofointiin liittyy meditatiivisuus, itseensä
vaikuttaminen, voimme kysyä: Kuuntelemmeko tai luemmeko filosofista tekstiä ”oikein”,
jos kysymme, millaiseen teoriaan se tähtää? Entä jos kysyisimme, mitä puhuja
yrittää itselleen tehdä? Voisimme myös pohtia, miksi hän puhuu ääneen tai on
kirjoittanut sanansa paperille. Ehkä hän kutsuu
meitä johonkin.
Esimerkiksi
voisimme katsoa yllä olevia sanoja tästä näkökulmasta. Ehkä kyseessä ei ole pelkästään
oppinut käsitys tai sivistynyt puhe meditatiivuudesta. Samalla kun puhun
muille, puhun myös itselleni. Jos ei muuta, muistutan itseäni siitä, että
itselleen voi puhua, itseäänkin voi kutsua...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti