Filosofiakahvila 31.3./1.4./2.4.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
1.Johdanto
Rakennamme uljasta uutta maailmaa,
joka on tietysti entistä turvallisempi. Olen puhunut tästä vuosia sitten ja
vuosia.
Kirjoitin: Sekä
oikeiden pommien että uutispommien maailmaa, niiden sisäistä logiikkaa,
säätelee meidän yhteiskuntiemme yksi suuri kysymys tai pakkomielle:
turvallisuus. Pitäisi puhua turvallisuusmekanismeista, niihin liittyvistä
strategioista, käytännöistä ja instituutioista: turvallisuusmääräyksistä,
eläkejärjestelmistä, sosiaaliturvasta, poliisista, terrorismin vastaisesta
sodasta.
Niin kuin aina, viittasin historiaan:
Turvallisuutta
koskevat tekniikat ja taktiikat olivat jo 1700-luvulla suuren huomion kohteena.
Tärkeää oli ottaa huomioon mahdollinen tapahtuma ennen kuin se todella
tapahtuu, tulee todelliseksi. Annettiin esimerkiksi sarja määräyksiä,
ohjeistuksia ja velvoitteita, joiden tarkoitus oli estää puute tai niukkuus –
viljasatojen ja –varastojen niukkuus. Se
on vaara sinänsä, mutta siihen liitettiin myös suuri kapinan vaara. Lisäksi
siihen liittyi pitkälle vietyä taloudellista laskelmointia. Hintoja pyrittiin
kontrolloimaan. Idea oli se, että viljasta maksettiin mahdollisimman vähän
tuottajalle, jotta kaupunkilaiset saivat ostettua sitä mahdollisimman halvalla.
Tämän seurauksena taas pidettiin palkat kurissa.
Toinen
esimerkki, myös 1700-luvulta, on
sairaudet, epidemiat ja niiden ympärille kehittyneet strategiat.
Isorokko ja rokotusohjelmat, jotka käynnistyivät mittavasti 1800-luvun
puolella. Sairauksien estämiseen ja kontrolloimiseen liittyi myös uudenlainen
kaupunkisuunnittelu. Kaupunkia koskeva pohdiskelu oli aktiivista ja
mielenkiintoista jo 1600-luvulla, mutta silloin keskustelu oli paljon enemmän
juridishallinnollinen kuin väestön liikkeitä ja hygieniaa koskeva.
Taloudellinen kehitys edellytti muurien poistamista ja se synnytti uudenlaisen
valvonnan, vartioinnin, tarpeen. Sekä yöllä että päivällä pääsi paremmin
kaupunkeihin ja se merkitsi, että kaupunkeihin tuli enemmän kiertolaisia,
varkaita ja murhamiehiä. Kaupungit kehittyivät ja muuttuivat koko ajan ja tämä
nosti esiin samantapaisen kysymyksen kuin kysymys mahdollisesta niukkuudesta:
Miten valmistautua tuleviin muutoksiin, tuleviin tapahtumiin, joista ei ollut
selvää ja tarkkaa kuvaa?
Merkantilismista
siirryttiin fysiokratiaan ja sitten liberalismiin. Siirtymät eivät merkinneet
kuitenkaan tulevan tai mahdollisen tapahtuman katoamista ajattelusta ja
suunnittelusta. Epävarmuus saa pelon muodon. Epävarmuutta on työttömyyden pelko
tai sairauden pelko. Yhteiskunta järjestää – tavalla tai toisella – turvan,
suojan. Samalla kun lisätään turvallisuutta, tehdään yhä parempia järjestelyjä,
puhe varoittaa uusista vaaroista. Epävarmuudesta tulee psykoosi.
Ajatus potentiaalisista
vaaroista on monien yhteiskunnallisten strategioiden ydin, niiden selkäranka.
Hallituksen ja hallitun välillä on vakuutussopimus.
2.Esimerkki
Suomen hallitus esitti vuoden 2024 lopussa muutoksia
Suomen Akatemiasta annettuun lakiin. Mediatutkija Anu Koivunen kiinnitti
huomiota esityksessä olevaan kohtaan: ”...
lakiin lisätään säännös, jonka mukaan Akatemian tehtävien hoitaminen ei saa
olla ristiriidassa Suomen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvotteiden
taI Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.”
Perustuslakiin on kirjattu tieteen vapaus, mutta
kukaan ei protestoinut eikä esittänyt kysymyksiä. Oli sanottu taikasana:
turvallisuus.
3.Loppukaneetti
Tulemme kyvyttömiksi arvoillemme ilman että meidän
tahto nujerretaan. Turvallisuudenkin rakentamiseen sisältyy vaaroja...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti