Onnellisuuden tuolla puolen

 

Filosofiakahvila 14.4./15.4./Fuengirolassa ei ole enää tänä keväänä 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. Sabana Beach, Paseo Maritimo Poniente S/N. Entinen Massai Mara.   

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Palaan kysymykseen onnellisuudesta, vaikka sana onkin monimerkityksellinen ja pyrkimys onnellisuuteen on välillä jopa epäilyttävää. Palaan kysymykseen, mutta yritän hypätä onnellisuuden tuolle puolen.

François Jullienin teoksen Nourrir sa vie. A l´ecart du bonheur lähtökohta on kiinalainen ilmaus yang sheng ja sen käyttö Zhuangzin (n.369-290 eaa.)  teksteissä. Ilmaisu merkitsee elämän ruokkimista. Jullienin kirjan espanjankielisen käännöksen nimi on Nutrir la vida. Más allá de la felicidad. Alkuperäisen otsikon l´ecart ei tietenkään ole sama kuin más allá, tuolla puolen. Olen aikaisemmin tuonut esiin tämän Jullienin muissakin yhteyksissä käyttämän sanan: écart voisi kääntyä aukoksi tai etäisyydeksi. Kirja yrittää todellakin päästä onnellisuuden tuolla puolen, ja Jullien käyttää kiinalaista termiä kyseenalaistakseen onnellisuuden käsitteen tai ainakin luoda toisenlainen näkökulman: Tärkeintä on vitaalisuuden säilyttäminen eikä se onnistu, jos pyrkii johonkin päämäärään (vaikka se olisi onnellisuus).

Antiikin Kreikassa itseään harjoittava ihminen pyrki hyveeseen ja sen kautta onnellisuuteen, vaikka kreikkalaiset epäilemättä tarkoittivat sanalla erilaista asiaa kuin me. Jullienin  kuvaamat muinaiset kiinalaiset pyrkivät pikemminkin vitaalisuuden, elinvoiman, lisäämiseen. Kiinalaisen ajattelun ydin ei ole eettinen (ainakaan samalla tavalla kuin kreikkalaisten), vaan strateginen. Tajuamme, ettei pakonomainen pyrkimyksemme ole niin pakollinen.

Toinen teos, joka puhuu onnellisuudesta epäsuoremmin, mutta voisi olla esimerkki tuolle puolen menemisestä: Marina Garcésin essee La pasión de los extraños. Una filosofía de la amistad. Barcelonalainen ajattelija ottaa etäisyyttä vanhaan filosofiseen perinteeseen, joka on pohtinut ystävyyttä puhuen todellisesta ystävyydestä, joka samastuu hyveeseen tai niiden harjoittamiseen ja sitä kautta ymmärretään onnellisuuden takeeksi. Garcés ei sano, että ystävyys ei voi tuoda onnellisuutta. Hän vain yksinkertaisesti kiinnittää huomiota eri asiaan kuin Aristoteles ja muut. Ei välttämättä tarvita uutta, vallankumouksellista metodia, vaan pieniä, erilaisia tekoja, poikkeamaa totutulta polulta.

Garcés ei puhu vapaiden ja jalojen miesten ideaalisesta ystävyydestä, vaan kääntymisestä vieraan (extraño) puoleen. Ystävyys voi olla elämäntapa. Garcés siteeraa Aristotelestä, joka totesi, ettei elämä ilman ystäviä ole siedettävää, mutta antaa sille uuden merkityksen. Ystäviä ei liitetä elämään, jotta elämä olisi parempaa. Ystävyyden mahdollisuuden merkitys on siinä, että se on ehto sille, ettei elämä ole pelkästään biologista. Jos tietynlainen vallankäyttö, jota Giorgio Agamben kuvaa, tekee elämästä alastonta (nuda vita), irrottaa sen elämästä elämäntapana, ystävyys, joka on elämäntapa, on vastarinnan mahdollisuus.

Nykyajan ihminen ei pyri onnellisuuteen etiikan, vaan psykologian kautta. Jos onnistumme hyppäämään onnellisuuden tuolle puolen tai ainakin kiinnitämme huomiota muuhunkin, kysymys tai kysymykset ovat toisia. Voimme kysyä, kiinalaisia jäljitellen, miten ruokkia elämää, tehdä niin ettemme jumitu. Voimme kysyä, miten tehdä elämästä elämäntapa (bios).

Vaikka emme joutuisi keskitysleirille, jossa elämämme pelkistettäisiin pelkäksi biologiseksi elämäksi, saatamme joutua väkivaltaiseen tilanteeseen, jossa olemassaolomme pelkistyy sosiaalisiksi funktioiksi, elämästä tulee esimerkiksi pelkkää työtä. Me emme ole muuta kuin menestys tai epäonnistuminen. Ilman että ystävyys tekee meistä onnellisia, se mahdollistaa olemassaolon, sillä voimme olla itsemme ulkopuolella. Garcés muistuttaa, että sana olemassaoleminen (existir) sisältää etuliitteen ex, kohti ulkopuolta. Pohja on latinan sanassa existere.

Näin omituisesti yritän sanoa, että näkökulmien luominen voi olla hyödyllistä, jopa vapauttavaa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila