Omilla aivoilla

 

Kant

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa Juande, Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Videopuhelutapaamiset (zoom) perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 27.10./28.10./29.10.

Omilla aivoilla ajatteleminen on yhä vaikeaa ja mahdollisesti tärkeää.

Selbstdenken, omilla aivoilla ajatteleminen (thinking for oneself/pensar por sí mismo), oli Immanuel Kantin mukaan valistuksen ydin. Kant toteaa artikkelinsa Mitä on suunnistautuminen ajattelussa alaviitteessä (7), että Selbstdenken tarkoittaa tukeutumista omaan järkeen ja se merkitsee sitä, että kysyy aina itseltä silloin kun pitäisi hyväksyä jokin käsitys, onko se hyväksyttävissä. Hän kirjoittaa: ”Onko siis mahdollista, että teen siitä perusteesta, jonka nojalla jotakin hyväksyn, tai siitä säännöstä, joka hyväksymästäni käsityksestä johtuu, järkeni käytön yleisen periaatteen.”

Kantin abstrakti ja formaalinen muotoilu ei tuo esiin koko kuvaa siitä, mitä omilla aivoilla ajatteleminen hänen aikanaan ja myöhemmin oli. Voisi olla hyödyllistä opiskella yksityiskohtaisemmin ja monenlaisten esimerkkien kautta, millaisia muotoja omilla aivoilla ajatteleminen on saanut ja millaisia mahdollisesti hedelmällisiä kysymyksiä ja taktiikoita ihmiset ovat kehittäneet.

Kant toteaa kirjoituksessaan Mitä on valistus, että ihminen itse aiheuttaa alaikäisyyden tilan.  Kriittinen ajattelu on työtä, jonka tarkoitus on päästä tästä tilasta. Tämä merkitsee, että ajatellessaan ihminen asettuu itseään vastaan. Kun ihminen asettuu itseään vastaan, ajattelu on mukana muokkaamassa omaa itseä, ja oma itse rakentuu näyttämöksi.  

Omilla aivoilla ajattelemisen vaikeus ei ole vain siinä, että me olemme helposti ohjailtavissa. Vaikeus on oman itsen näyttämöllisyydessä. Näyttämö pysyy vain hetken. Tällainen oma itse on hauras, koska kukaan ei kestä jatkuvaa draamaa. Silloin ihminen pommittaa itseään jatkuvilla koetinkivikysymyksillä. Hän astuu itsensä vierelle ja katsoo itseään kokonaisuutena. Tämä vaatii ponnistusta ja kuntoa.

On mahdollisesti tärkeää, että ihminen yhä ajattelee omilla aivoillaan. Vieläkin on pelejä ja käytäntöjä, joissa ihminen voi menettää itsenäisyytensä. Papit tai yhteisö eivät määrää elämän yksityiskohdista samalla tavalla kuin aikaisemmin, ainakaan kaikkialla. Silti meihin vaikutetaan etäisyyden päästä ja pehmeästi.

Mainokset ja markkinointi ovat esimerkki siitä, miten me pidämme helppona oman päämme pitämistä. Luulemme, että torjunta riittää. Kuvittelemme, ettei meihin vaikuteta, jos päätämme olla ostamatta mainostettua tuotetta. Kyse ei ole vain viestistä, joka sanoo: ”Osta minut.” Mainokset synnyttävät mielikuvia. Niissä on sisäänkirjoitettuna maailmankatsomus, idea siitä mitä meidän tulee haluta ja rakastaa. Vaikka me emme ostaisi tuotetaa, meihin saattaa iskostua syyllisyys siitä, ettemme ole mainostetun kuvan mukaisia. Tämä on syy, miksi olen pitänyt vastamainoksia oivaltavana kritiikin ja vastarinnan muotona.  

Idea omilla aivoilla ajattelemisen tärkeydestä on yksinkertainen. Oppineisuus ei riitä. Täytyy ajatella. Kirja ei saa olla vain sitä varten, että tietäisimme enemmän tai vielä vähemmän työkalu oppineisuuden esittämistä varten. Kirjasta pitää tehdä itselleen provokaatiota, yllyke ajattelemiseen.

Ainakin vielä kuvittelen, että omilla aivoilla ajatteleminen on tärkeää, koska se vaikuttaa elämäämme. Voi olla, ettei ajatukseni muuta maailman järjestystä, mutta se vaikuttaa lähellä - omassa itsessä, omassa kehossa...

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ilmastonmuutos ja ajattelu

Kant

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 11.12. ja Fuengirolassa 12.12. Syyskauden viimeinen aihe. Filosofiakahvila jatkuu tauon jälkeen tammikuun toisella viikolla.

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22 

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

1.Valistuksen parodia

Jotkut sanovat epäilevänsä ilmastonmuutosta. Monesti he sanovat: ”Onhan ilmastonmuutoksia ollut ennenkin, se on luonnollista.” Tiedemiehet, jotka varoittavat ilmiöstä, tekevät kaksi väitettä (joiden tueksi he esittävät perusteluja):

a)Käynnissä on ilmastonmuutosprosessi (ilmaston lämpeneminen)

b)Tämä prosesssi on ihmisen aiheuttama

Epäilijät, jotka sanovat, ettei ilmastonmuutos ole ihmisen aiheuttama, onnistuvat (jotenkin) kääntämään katseensa pois myös ensimmäisen väitteen uhkaavuudesta. (Ikään kuin se, että ilmastonmuutos on ”luonnollinen”, vähentäisi sen uhkaavuutta.)

Tässä epäilyssä, joka on vastausta pelottaviin puheisiin ja ennusteisiin, on kaksi huomionarvoista piirrettä.

a)Kun epäilijä epäilee tai kieltää väitteiden todenmukaisuuden, hän kääntää katseensa pois; hän antaa itselleen luvan olla ajattelematta, olla katsomatta. Epäilemisen operaatio on siis luonteeltaan moraalinen; siinä on kyse enemmän sallitusta ja ei-sallitusta kuin tiedetystä ja ei-tiedetystä.

b)Epäily pukeutuu omilla aivoilla ajatteluksi. Tässähän (Selbstdenken, pensar por sí mismo, thinking for oneself) on kyse valistuksen ytimestä, vapaan ja itsenäisen ihmisen mahdollisuudesta.

Huomautus ensimmäiseen kohtaan. Aikamme ongelma ei ole tiedon puute tai tiedon puuteellisuus (sitä puuttuu aina ja se on aina puutteellista). Ongelma koskee tahtoa. Emme halua katsoa, emme halua nähdä. Luomme illuusion, että jos emme katso johonkin todellisuuden aspektiin, se ei ole siellä.

Huomautus toiseen kohtaan. Immanuel Kant kirjoittaa tunnetun artikkelinsa Mitä on suunnistautuminen ajatelussa? alaviitteessä (7): ”Itse ajatteleminen (Selbstdenken) tarkoittaa totuuden perimmäisten koetinkivien etsimistä omasta itsestä (siis itse kunkin omasta järjestä). Vastaavasti maksiimi, jonka mukaan on aina ajateltava itse, merkitsee valistusta. Tämä ei itse asiassa vaadi niin paljon kuin kuvittelevat ne, joiden mukaan valistus on tiedollista... Oman järjen käyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kysyy aina itseltä silloin kun pitäisi hyväksyä jokin käsitys, onko se hyväksyttävissä. Onko siis mahdollista, että teen siitä perusteesta, jonka nojalla jotakin hyväksyn, tai siitä säännöstä, joka hyväksymästäni käsityksestä johtuu, järkeni käytön yleisen periaatteen. Jokainen voi soveltaa tätä testiä itseensä. Kun tehdään näin, huomataan että taikausko ja haaveksunta katoavat samantien, vaikkei olisikaan riittävästi tietoa näiden kumoamiseksi objektiivisin perustein...”

On todettava, että Kantin käsitys ei anna koko kuvaa edes siitä, miten hänen aikalaisensa ymmärsivät omilla aivoilla ajattelun tehtävän. Voimme silti nähdä, etteivät ilmastonmuutoksen ”epäilijät”, jotka esiintyvät dogmien ja auktoriteettien kyseenalaisajina, sovella tätä testiä itseensä. He tekevät jotain muuta.

2.Vallankumous ja muut vaihtoehdot

Vuosia sitten saksalaisten ilmastonmuutostutkijoiden työhuoneiden seinien sisällä puhuttiin: ”Ei ole enää toivoa. Ainoa toivo on vallankumouksessa.”

Epätoivoisten, hyvin tietävien huudahdukset ovat usein tällaisia - ajattelemattomia. Lausuja ei ajattele, onko vallankumous - mahdollisesti hyvinkin verinen - todella toivottava. Hän ei myöskään ajattele, olisiko se toteutettavissa (hyvin, huonosti tai keskinkertaisesti). Puhuja ei myöskään ajattele sitä historiallista prosessia, jonka sisällä hän on – sitä tapahtumaa, jonka osa tämä lausuma on. Hän ei todellisuudessa usko vallankumoukseen. Hän on käännynnäinen; joku joka on kääntynyt pois vallankumouksesta, ei usko siihen enää. Vallankumous hylättiin jo ennen Berliinin muurin murtumista. Se nähtiin tyhjänä haaveena.

Vallankumous hylättiin, mutta puutteellisesti; unohdettiin keksiä tie ulos konservatiivisuudesta. Olemme nähneet kommunistien kääntyvän uskoon. Olemme nähneet heidän muuttumisen fanaattisiksi oikeistolaisiksi. Konservatiivisuus, joka on tietynlaista inertiaa (liikkumattomuutta, jäyhyyttä), on nyt vaara. Käännynnäinen, joka hylkäsi vallankumouksen, saattaa tajuta tarpeen irrottautua konservatiivisuudesta. Hän kysyy jotain, johon ei ole vastausta: ”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Kuka haluaa ajatella tai kuvitella, ettei tätä kysymystä esitetä eikä siihen millään tavalla vastata?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila