Kiitos, kippistä, näkemiin

(kuvassa erään koiranleukaystäväni vitsi)

Filosofiakahvila on taas päässyt päätökseen, ainakin tavallaan.

Kuluneiden syys- ja kevätkausien aikana eksyimme taas aiheesta. Kukaan ei saa päästötodistusta. Se tarkoittaa: on jatkettava. Tavalla tai toisella.

En aio olla julma. Eksyimme aiheesta, kaikista aiheista. En voi olla julma, koska ymmärrän pakkomielteitä. En siis rankaise ketään, en anna ehtoja. Kiitän vain.

Kiitos kaikille filosofiakahvilaan osallistuneille! Kippistä ja näkemiin! Olkaa kunnon pantagruelisteja! Siihen kehotti viisas lääkäri, mies joka tahtoi filosofiaa lääketieteeseen ja lääketiedettä filosofiaan, herra nimeltä F.Rabelais:

"...ja jos tahdotte olla hyviä pantagruelisteja (tahdotte siis elää rauhassa, iloisina, terveinä ja syödä ja juoda aina yllin kyllin), älkää koskaan luottako ihmisiin, jotka katsovat maailmaa kaavunreiästä."

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Diagnoosin totuus, kuolema ja toipuminen

(Leidenin anatominen teatteri 1609)

(Olen käsitellyt patologia-aihetta ennenkin: Filosofi eli patologi 5.kesäkuuta 2013)

Jotkut filosofit ovat lakanneet etsimästä ikuista totuutta. Se ei tarkoita, ettei heidän tehtävänsä olisi kunnianhimoinen; he ovat halunneet tehdä diagnoosia ajastaan. Esimerkiksi Nietzsche ja Foucault ymmärsivät ajattelun ja filosofian tähtäävän diagnoosiin. He ovat lääkäri-filosofeja.

Mikä on diagnoosi? Onko tarkoitus määrittää tauti, jotta voidaan antaa oikea hoito? Tämä terapeuttinen, hoidollinen, ulottuvuus on ajattelussa usein mukana, mutta kaikkien lääkäreiden tarkoitus ei ole keksiä hoitoa: on myös patologeja.

Patologi tutkii kuollutta, yrittää keksiä, mikä kuolleen tappoi. Diagnoosin totuus ei tässä tapauksessa auta tutkimuksen kohdetta. Totuus ei tuo takaisin elämää. Patologin pöydällä ei ole käsillä kysymys elämästä ja kuolemasta, pelkästään kuolemasta ja totuudesta.

Patologi-filosofi saattaa esimerkiksi tarttua johonkin ajatukseen tai arvoon ja näyttää, miten se kuoli. Joskus nämä kuolleet ja niiden varjot ovat yhä läsnä. Patologi-filosofin tehtävä on silloin tuoda uutisia: ”Kannatte ruumiita. Haudatkaa ne.”

Ainoastaan tästä näkökulmasta voi ymmärtää, miksi ateistinen Nietzsche tarttui ennen häntä keksittyyn ajatukseen jumalan kuolemasta. Teema ilmaantuu Nietzschen teksteihin nimenomaan tapahtumana, josta ihmiset eivät ole kuulleet. Kyse ei ole ollenkaan vanhasta kiistasta jumalaan uskovien ja ateistien välillä.

Patologi ei auta pöydällä makaavaa, mutta hänen tietonsa voi olla tarpeellista eläville. On hyvä tietää, että kannamme ruumiita. Se voi olla epäterveellistä. Hänen tietonsa siitä mihin kuollut kuoli, voi auttaa meitä suuntaamaan elämäämme toisin. On hyvä tajuta, jos meitä ympäröivät kuolleiden varjot. Se on merkki siitä, että kiinnitämme itsemme kuolleisiin. On opittava hautaamaan kuolleet. Ehkä siitä alkaa toipuminen.

Patologi ei paranna eikä hänen asiakkaansa elvy. Hänen esiin tuomansa totuus voi näyttää meille, että meidän ja patologin pöydällä makaavan välillä on tietty ero ja etäisyys: ymmärrämme olevamme elossa ja nauramme. Ja nauru – jos mikä – on merkki toipumisesta... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Zombeista ja vampyyreistä

(Philip Burne-Jones: The Vampire 1897)

Zombit ja vampyyrit ovat erilaisia tietyistä yhtäläisyyksistä huolimatta. Molemmat ovat kuolleita, eläviä kuolleita. Zombi voi puremalla muuttaa zombiksi. Myös vampyyri voi tehdä ihmisestä vampyyrin. Olennainen ero on se, että zombi laahustaa, jatkaa kömpelöä kävelyään örähdellen, mutta vampyyri lentää ja viettelee.

Zombeista tehdyt kuvaukset ovat tarkoitushakuisia. Elävät kuolleet esitetään hyvin epäsympaattisina ja niitä ei vain saa tuhota – tappaa uudestaan – vaan niitä pitää tuhota. Kuvaukset on tarkoitettu opiksi. Jotkut ihmisiä muistuttavat eivät ole sitä ja ne ovat uhka. Ne täytyy tappaa. Varsinkin 2008 käynnistyneen taloudellisen kriisin myötä ovat elokuvat ja sarjat zombeista lisääntyneet.

Vampyyri, verenimijä, oli jo ennen Bram Stokerin romaania suuri viettelijä, lumoaja. John Polidor kirjoitti jo 1819 novellin The Vampire, jossa vampyyri on karismaattinen hahmo. Nykyisin he ovat kauniita nuoria miehiä ja naisia, ikuisesti nuoria. Vampyyri kuvataan yhä viehättävämmäksi, sillä hän on aikamme sankari. Vampyyri nauttii erikoisoikeuksista, imee toisen veren tehden tämän ensin heikoksi ja lopulta tekee uhristaankin vampyyrin. Ennen kaikkea vampyyri on kuolematon.

Elävässä elämässä näkee enemmän vampyyrejä kuin zombeja. Todelliset zombit piiloutuvat, tietävät olevansa uhan alla. Vampyyri tietää olevansa aikamme sankari. Molemmissa on silti sama piirre: molemmat haluavat saada sinut samalle tasolle.

Filosofisesti vampyyrit ovat mielenkiintoisia, sillä ne ovat jotakin, joka liikkuu ajassamme. Filosofi, diagnoosin tekijä, filosofi-lääkäri, on tohtori van Helsing. Merkkejä, jälkiä, näiden olentojen olemassaolosta on kaikkialla, myös filosofiaksi ja ajatteluksi naamioituneessa puheessa.

On zombi-ideoita. Ne ovat kuolleita ideoita, jotka jatkavat silti kulkuaan, laahustavat ja örähtelevät kunnes joku tulee ja ampuu ne.  On myös vampyyriajattelua, vamppyyrikäsitteitä. Ne vievät voiman kaikesta elävästä. Eikä valkosipuli auta. Vielä vähemmän krusifiksi. Sivilisaation sairauksia parantavat tarvitsevat uudet aseet. Tämän sanoi jo monsieur Deleuze: ”Ei ole syytä pelkoon eikä toivoon. On vain etsittävä uusia aseita.”

Filosofi eli patologi

(Rembrandt: Anatomian oppitunti)

(Liisa Tuoviselle)

Olen halunnut ajatella niin kuin Nietzsche, että filosofia on diagnoosin tekemistä. Jos näin ajattelee – tai tahtoo ajatella – salassa toivoo kai, että filosofi tosiaan olisi joskus lääkäri-filosofi, joka parantaa sivilisaation sairauksista.

Mutta minun epäilykseni on, että onnistuessaan tekemään itsestään lääkärin hän on patologi ja onnistuu vain toteamaan, mihin potilas kuoli. Tämä on silti tärkeää. Ei riitä, että toteaa potilaan lakanneen hengittämästä.

Näin päästään eteenpäin. Aina ei löydy yhtä kuolinsyytä, joskus se jää epäselväksi. Mutta ainakin tiedetään, että potilas todella on kuollut. Vastalauseet eli potilaan kiljaisut eivät todista paljon mitään, ainakaan potilaan elävyydestä. On niin paljon zombeja. Ja vampyyrejä...

Niistä pitää puhua lisää joskus toiste.