Sana on Medusan katse

Caravaggio: Medusan pää

Filosofiakahvila 4.10./5.10./6.10.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Hugo von Hoffmansthalin (1874-1929) pieni mestariteos Lordi  Chandosin kirje (1902) on monen eurooppalaisen ajattelijan silmissä merkki kriisistä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli merkki itävaltalaisen kirjailijan henkilökohtaisesta kriisistä, mutta Claudio Magris ja monet muut ovat nähneet siinä murroksen länsimaisessa ajattelussa. Eurooppalainen ei enää nähnyt ja kokenut asioiden ja sanojen harmoniaa, niiden yhteensopimista. Länsimainen ihminen ei ollut enää naiivi. Kielestä tuli ongelma. Vaikka tulkinnat olisivat liioittelua, teoksen jälkeen filosofiassa nähtiin käänne, niin sanottu lingvistinen käänne.

Fiktiivisen kirje on osoitettu Francis Baconille. Se selittää filosofille, miksei kirjoittaja enää kirjoita eikä julkaise. Kirjailija ja kirjallisuudentutkija Claudio Magris huomauttaa teosta käsittelevässä esseessään, että, sana on Medusan katse.  Medusa oli kreikkalaisen mytologian hirviömäinen gorgo (naispuolien hirviö, jonka hampaat ovat terävät ja hiukset käärmeitä), joka saattoi muuttaa ihmisen kiveksi katseellaan. On yksi asia menettää luottamus sanoihin ja toinen asia pelätä sen hirviömäistä, tappavaa voimaa.

Jokapäiväisessä elämässä ja filosofiakahvilassa kohtaamme kielen ja sanojen ongelmallisuuden monella tasolla. 1)Huomaamme, että sanat ovat monimerkityksisiä, liukkaita, manipulatiivisia ja manipulaatiolle alttiita. 2)Tästä seuraa tarve määritellä keskustelussa käytettyjä sanoja, mutta huomaamme, ettei kaikkea voi määritellä, varsinkaan tyydyttävällä tavalla. 3)Huomaamme usein myös, että sanoilla on kauhistuttavaa voimaa. Kun olemme sanoneet ääneen sanan, se soi kaikkien päässä, ja se ohjaa, määrittelee, määrää, myös jähmettää.

Olemme menettäneet luottamuksen kieleen, mutta siitä on tullut tuskallinen aihe toisellakin tavalla. Emme ole kaukana George Orwellin romaanissa 1984 visioimasta maailmasta. Emme ole kaukana uuskielestä, puhdistetusta kielestä, jolla on mahdotonta ajatella systeeminvastaisesti, koska siitä on poistettu tarvittavat sanat. Sanoja ei vain poisteta. Ne pistetään tarkoittamaan toisenlaisia asioita tai ne eivät merkitse enää mitään. Orwellin romaanin päähenkilöitä kidutetaan Rakkausministeriössä.

Kieli pettää meidät, muuttaa meidät kiveksi. Siinä ei ole kuitenkaan koko kuva kriisin seurauksista. Lordi Chandos aikoo vaieta, mutta hänen kokemuksessaan on mukana mystiikan mahdollisuus. Hän on oppinut kokemaan ilman sanojen ja symbolien välitystä. Tämä sama mystiikan teema on läsnä joidenkin loogisten ja käytännöllisten ajattelijoiden kielifilosofiassa, muun muassa Wittgensteinin Tractatuksessa.  Jos sanojen ja asioiden välillä ei ole yksiviivaista suhdetta ja jos kieltä voidaan muokata yhteiskuntajärjestelmän tarpeiden mukaiseksi, sitä voidaan käyttää luovasti ja sitä voidaan muokata toisenlaisten tarpeiden mukaiseksi.

Sana voi olla Medusan katse, mutta on voitettava pelko. Perseus onnistui surmaamaan Medusan käyttäen kilpeään peilinä, jonka avulla vältti suoran katsekontaktin. Sanoja ei pidä pelätä. Niillä voi leikkiä. Määritelkäämme sanoja, jos tarve vaatii. Vielä parempi, jos onnistumme luomaan käsitteitä, sitä on filosofointi. Älkäämme hermostuko, jos sana tuntuu isolta ja kummalliselta. Ottakaamme siihen etäisyyttä. Olkaamme viileitä. Ehkä voimme silloin olla myös joviaaleja.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Selkeys

Tämä on filosofiakahvilan aiheena Torre del Marissa 26.9. Con Corazónmari, C/El Copo, klo 11.00

Kieli voi olla selkeää tai hämärää. Selkeys on kielellistä, mutta se on enemmän: se on ongelman nostamista esiin. Siihen liittyvä etiikka ei ole puheen etiikkaa, ainakaan pelkästään.

Joskus on tärkeää nostaa esiin ongelma. Joskus tapahtuu, etteivät asiat enää ole samalla tavalla, kun se on nostettu esiin. Sanoessamme selkeyden kytkeytyvän kysymykseen ongelmasta on huomattava, että annamme yksinkertaistavan kuvan puheen näyttämöstä. Kun filosofi (esimerkiksi filosofi) puhuu ja yrittää olla selkeä, hän tekee muutakin kuin nostaa esiin ongelman. Hän luo erityisen suhteen toiseen.

Filosofiset tekstit ovat usein vaikeita, koska niissä käytetään teknisiä termejä. Se ei tee niistä hämäriä. Ainakin parhaimmillaan ne tuovat selkeyttä. Sanat arkikäytössä ovat hämäriä. Ne ovat kaikkien suussa; niissä on kaikkien sylkeä ja monesta lähteestä tulevia sivumerkityksiä. Tekninen termi rajoittaa ja puhdistaa kieltä. Toisinaan teknisyys hämärtää . Kieli voi olla näennäisen selkeää, ja teknisyys voi lisätä puheen hämäryyttä ja sen hermeettisyyttä. Filosofiasta on varmaankin helppo löytää esimerkkejä. Joku on sanonut pahasti esimerkiksi Descartesista.

Selkeys ei poista väärinymmärtämisen mahdollisuutta. Selkeys on vaarallista peliä. Jos joku nostaa esiin ongelman, hän saa todennäköisesti vastustajia, vihollisiakin. Seuraan liittyy joukko akateemikkoja. He kommentoivat ja selittävät, mutta saattavat tehdä hämäräksi, koska ongelma unohtuu.

Ollakseen selkeä on huolehdittava kielestä ja on nostettava esiin ongelma. Eikä tämäkään vielä riitä. Selkeys ei ole vain sanoissa; se on suhteessa. Ollessamme selkeitä olemme sitä, jotta toinen voi vapaasti tutkia ja punnita sanomaamme. Toinen on minulle vapaa, itsenäinen olento.

Tosiasia on, että suhteet ovat usein huonoja. Huono suhde voi saada monenlaisia muotoja, monenlaisia ilmentymistapoja. Luonnosmainesti voisi puhua kahdesta yleisestä, liian yleisestä, muodosta. Toiseen voi suhtautua kuin alaikäiseen. Silloin puhe voi olla näennäisen selkeää, mutta puhuja ottaa maailmaa tulkitsevan mestarin roolin.  Toinen näennäisen selkeyden muoto on ohjelman tarjoaminen. Toiselle annetaan valmis vastaus, ohjelma tai säännöstö. Hän ei voi itse valita; hän tottelee. Selkeys on näissä tapauksissa näennäistä, koska jotakin salataan. Puhujalla on kortteja hihassaan. Jotta todella olisin selkeä, minulla on oltava toisenlainen etiikka.

Kun katsomme näennäisen selkeyden muotoja suhteina, näemme niiden olevan vallankäyttöä, joka voi johtaa mielivaltaan. Puhuja voi tehdä itsestään ainoan totuuden haltijan (oppimestarin) tai hän voi vastauksen antaja (ohjelman tekijä). Joskus vaaditaan vastauksia, jopa ohjelmia. Kun filosofilta vaaditaan vastauksia tai ohjelmaa, häntä pyydetään luopumaan selkeydestä – sellaisesta suhteesta toiseen, joka antaa toiselle vapauden.

Selkeys on siis enemmän kuin kirkkautta kielessä. Se on enemmän kuin ongelman nostaminen esiin. Sitä ei takaa puhujan vilpitön pyrkimys selkeyteen sanan tavanomaisessa mielessä. Tarvitaan eettistä periaatetta. Eikä periaatekaan voi olla tae. Ainoastaan käytäntö, selkeyden harjoittaminen takaa sen. Olemme hämäryyden despotismia vastaan vain, jos kykenemme selkeyteen. Kykenemme selkeyteen vain, jos emme tee toisesta riippuvaista. Emme tee toisesta riippuvaista, jos lakkaamme olemasta mestareita.  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Jos enkeli puhuisi...

Georg Christoph Lichtenberg 1742-1799

Georg Christoph Lichtenberg, kyttyräselkäinen fyysikko, oli salaa filosofi. Vaikka hänen ansionsa eivät rajoitu tähän, hänen teksteissään oli koko Wittgensteinin myöhäistuotannon siemen. Se johtuu hänen mielikuvituksestaan ja tavastaan ymmärtää kieli. Lichtenberg kirjoitti: “Jos enkeli joskus puhuisi filosofiastaan, monet lauseet kuulostaisivat uskoakseni samalta kuin kaksi kertaa kaksi on kolmetoista.” 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila