Miksi olen niin vaikea?

Joskus kysyn filosofiakahvilan jälkeen itseltäni: “Miksi olen niin vaikea?” Onko tämä hyvä kysymys? Jos minulla ei ole oikeutusta vaikeuteeni, on minulla ainakin jonkinlainen selitys.

Voisi puhua yksinkertaisemmin, vähentää vaikeita termejä jne. Tällaisen operaation vaara on kuitenkin se, että puhuu vain epämääräisemmin, jättää täsmentämisen vähempään, ei tartu mahdollisiin vaaroihin, ei tuo esiin erehdyksen mahdollisuutta. Sitäpaitsi en usko, että vaikeus johtuu erityisesti termien käytöstä. Minulla on kolme hypoteesia, mistä vaikeus johtuu.

1)Olen vaikea, koska yritän ravistella ajatustottumuksia. Mikä tahansa aihe on käsillä, yritän keksiä siihen näkökulman. Uusi näkökulma tekee aiheesta – mistä tahansa – oudon; se ei tunnu enää niin tutulta, sellaiselta kuin mihin oli tottunut. Vaikeus johtuu siis siitä, ettei voi turvautua jo olemassaoleviin käsityksiin ja mielipiteisiin. Ainakaan niin helposti.

2)Vaikka filosofoiminen osaltaan onkin tuomassa selvyyttä joihinkin asioihin ja se valmistelee meitä kohtaamaan tapahtumat ajatuksissamme, siis varustaa meitä, se on aina problematisointia. Problematisointi tuo mukanaan aina tiettyä levottomuutta; meitä kiskotaan pois levosta, suojasta. Ehkä minäkin kirjoitan – niin kuin Fernando Pessoan heteronyymi Bernardo Soares – Levottomuuden kirjaa...

3)Vaikka yritänkin keksiä esimerkkejä, joskus on vaikeaa kytkeä aihe tai ongelma ihmisten omaan elämänpiiriin. Tämä on yleinen vaikeus filosofiassa; ongelmat eivät tunnu merkitsevän mitään, ne eivät liity mihinkään. Jos ongelma ei ole pseudo-ongelma, se kuitenkin kytkeytyy johonkin. Ainakin se on kytkettävissä. Tosin joskus ihmiset elävät niin, ettei mikään filosofinen ongelma koske heitä. Silloin vaikea en ole minä, vaan kuulija.

Voisi kysyä myös, miten on mahdollista, että olen vaikea? Olen nimittäin aika kevytmielinen henki. Jokin tärkeä, kiireelliseltä tuntuva aihe, kysymys, jää noin vaan taakseni; se ravistetaan helposti harteilta; olen koko ajan liikeessä, siirtymässä muualle. Olen varsin huoleton, jopa hyväntuulinen. Monet filosofiakahvilan aiheista, niin tärkeitä kun ovatkin, unohtuvat minulta samantien, kun keskustelut ovat ohi. Vaikka olisin minuutti sitten puolustanut jotain näkemystä, niin kadulla tämäkin on jo unohdettu: en tiedä mitään....

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila