Joskus kysyn filosofiakahvilan jälkeen itseltäni: “Miksi
olen niin vaikea?” Onko tämä hyvä kysymys? Jos minulla ei ole oikeutusta
vaikeuteeni, on minulla ainakin jonkinlainen selitys.
Voisi puhua yksinkertaisemmin, vähentää vaikeita termejä
jne. Tällaisen operaation vaara on kuitenkin se, että puhuu vain
epämääräisemmin, jättää täsmentämisen vähempään, ei tartu mahdollisiin vaaroihin,
ei tuo esiin erehdyksen mahdollisuutta. Sitäpaitsi en usko, että vaikeus johtuu
erityisesti termien käytöstä. Minulla on kolme hypoteesia, mistä vaikeus
johtuu.
1)Olen vaikea, koska yritän ravistella ajatustottumuksia.
Mikä tahansa aihe on käsillä, yritän keksiä siihen näkökulman. Uusi näkökulma
tekee aiheesta – mistä tahansa – oudon; se ei tunnu enää niin tutulta,
sellaiselta kuin mihin oli tottunut. Vaikeus johtuu siis siitä, ettei voi
turvautua jo olemassaoleviin käsityksiin ja mielipiteisiin. Ainakaan niin
helposti.
2)Vaikka filosofoiminen osaltaan onkin tuomassa selvyyttä
joihinkin asioihin ja se valmistelee meitä kohtaamaan tapahtumat
ajatuksissamme, siis varustaa meitä, se on aina problematisointia.
Problematisointi tuo mukanaan aina tiettyä levottomuutta; meitä kiskotaan pois
levosta, suojasta. Ehkä minäkin kirjoitan – niin kuin Fernando Pessoan
heteronyymi Bernardo Soares – Levottomuuden kirjaa...
3)Vaikka yritänkin keksiä esimerkkejä, joskus on vaikeaa
kytkeä aihe tai ongelma ihmisten omaan elämänpiiriin. Tämä on yleinen vaikeus
filosofiassa; ongelmat eivät tunnu merkitsevän mitään, ne eivät liity
mihinkään. Jos ongelma ei ole pseudo-ongelma, se kuitenkin kytkeytyy johonkin.
Ainakin se on kytkettävissä. Tosin joskus ihmiset elävät niin, ettei mikään
filosofinen ongelma koske heitä. Silloin vaikea en ole minä, vaan kuulija.
Voisi kysyä myös, miten
on mahdollista, että olen vaikea? Olen nimittäin aika kevytmielinen henki.
Jokin tärkeä, kiireelliseltä tuntuva aihe, kysymys, jää noin vaan taakseni; se
ravistetaan helposti harteilta; olen koko ajan liikeessä, siirtymässä muualle.
Olen varsin huoleton, jopa hyväntuulinen. Monet filosofiakahvilan aiheista, niin
tärkeitä kun ovatkin, unohtuvat minulta samantien, kun keskustelut ovat ohi.
Vaikka olisin minuutti sitten puolustanut jotain näkemystä, niin kadulla
tämäkin on jo unohdettu: en tiedä mitään....
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
