(Apollon temppeli Delfoissa)
Apollon temppelin muuriin Delfoissa on kirjoitettuna
sanat: Gnōthi seauton (Tunne itsesi). Sanoista on esitetty erilaisia
tulkintoja. Ottaen huomioon antiikin ajattelun perusteita se on tarkoittanut
ainakin sitä, ettei ihmisen pitäisi ylittää rajojaan, kuvitella olevansa
jumala. Sanojen on ajateltu merkitsevän myös sitä, ettei pidä kiinnittää huomiota
väkijoukkojen mielipiteisiin.
Ja länsimainen ihminen otti tämän tehtäväkseen ymmärtäen
sanat mahdollisesti väärin. Ei se haittaa: kaikki on erehdystä. Jokin on mennyt
silti vinoon, sillä tämän erehdyksen myötä meille on syntynyt outo vakaumus.
Olemme vakuuttuneita, että tieto on vapautta. Ajattelemme tiedon olevan
vapautta, tietämättömyyden orjuutta.
Heti aluksi helppo esimerkki. Joku tietää, että jos hän
toimii toisella tavalla, odottamattomasti, mahdollisesti sääntöjen vastaisesti,
hänet tuomitaan, erotetaan joukosta tms. Tekeekö tässä tapauksessa tieto
vapaaksi? Ei tietenkään. Eikä tieto tee häntä orjaksikaan; hän voi silti
tietäen seuraukset toimia sääntöjen vastaisesti. Tämä esimerkki tuo esiin olennaisen
asian tiedosta, vapaudesta ja orjuudesta. Jotkut hallitsijat, ihmisen ohjaajat,
nimittäin pyrkivät lisäämään ihmisen tietoa siitä, että jos hän toimii
odottamattomasti tai sääntöjen vastaisesti, seuraukset ovat mitä ovat. Toisin
sanoen ihmisen käytöstä yritetään ohjata tiedon avulla, tietoa käyttäen.
Monet ovat arvostelleet uskontoja, kiinnittäneet huomiota
siihen, miten niiden avulla alistetaan ihmisiä. Tieto voi toimia kuin uskonto:
se voi pitää meitä alaikäisyyden tilassa käyttääkseni Immanuel Kantin sanaa.
Joku joka tietää, tekee itsestään tiedon avulla auktoriteetin ja hän päättää
toisen puolesta. Yksinkertainen
esimerkki: lääkäri. Se ei ole tietenkään lääkärin vika, jos ihminen
heittäytyy kokonaan lääkärin ohjattavaksi eikä ota vastuuta terveydestään,
mutta tietäminen ei tässäkään tapauksessa auta ihmistä orjuudesta tai
alaikäisyyden tilasta.
Joskus valta käyttää erilaisia tekniikoita saadakseen
tietoa (inkvisiitio, poliisi) eikä tuon tiedon tarkoitus ole vapauttaa.
Toisinpäin: jotta voi käyttää valtaa, on oltava tietoa, ainakin tietotaitoa
(know how), esimerkiksi jos halutaan teloittaa joku. Monissa maissa käytännöt
ovat sellaisia, että tässä käytetään myös kemian tuntemusta ja
lääketieteellistä tietoa apuna. Tämä ei tietenkään merkitse, ettei tieto olisi tärkeää, joskus
myös vapaudellemme. Ei ole vain mitään mahdollisuutta rauhallisesti, ilman
epäilyjä, sanoa mikä tieto on ”vapauttavaa” ja mikä ”orjuuttavaa”.
Lopulta uudestaan on palattava tähän kehotukseen: ”Tunne
itsesi.” Kristinusko – tarkemmin sanottuna siihen liittyvät käytännöt,
erityisesti henkinen ohjaus ja ripitys – vaativat tätä. Haluttiin että ihminen
tunnetaan ja että hän tuntee itsensä, sielussa piilevät salaisuudet, siellä
liikkuvat halut. Tämä vaatimus tietoon ja itsetuntemukseen ei johtanut ainakaan
välittömästi mihinkään vapautumiseen, vaan se sitoi ihmisen häneen kohdistettuun
ohjaukseen sekä johonkin auktoriteettiin, pappiin tai luostarinvanhempaan.
Itsensä tunteminen voi olla vapauttavaa, se voi olla
ainoa todellinen vapautumisen tapa, mutta monet itseymmärryksen ja
itsetutkiskelun muodot – tieto itsestä – sitovat ihmisen omaan identiteettiinsä
ja tiettyihin kategorioihin, joiden kautta identiteetti hahmottuu. Kun ihminen
sanoo olevansa sitä tai tätä, hän tekee itsestään sitä mitä hän sanoo olevansa,
mutta hän ei enää voi kysyä, mitä hän voisi
olla. Hän ei pidä ovia auki.
Ottakaamme kehotus tuntea itsemme tosissamme, mutta
ottakaamme se tietoon kohdistuvan epäilyn valossa. Silloin kysymme ainakin:
”Mikä minussa haluaa tietää?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti