Ensimmäinen osa julkaistu hiukan toisenlaisessa muodossa aikaisemmin. Omistan tämänkertaisen alustusmuistiinpanon Sampalle.
1.Aletheia
Aletheia on
totuus, ja alethes on tosi tai
todellinen (niin kuin esimerkiksi ilmaisussa alethes bios, todellinen elämä). Sana alethes merkitsee kirjaimellisesti sitä mikä ei ole kätkössä, mikä
ei ole piilossa. Kreikkalaiset muodostivat sanoja negatiivisesti, liittäen
sanan eteen kieltävän etuliitteen (a-lethes,
a-letheia). On muita termejä, myös filosofisesti mielenkiintoisia niin kuin
atopos, aporia.
Todellinen, tosi on sitä mikä ei ole salattu; se on
esillä. Totuus kätkeytymättömyytenä – teema, jota Heidegger käsitteli – ei
silti tuo esiin termin (tai termien aletheia,
alethes) koko käyttöä, sen kaikkia merkityksiä. Kun joku on alethes, tosi, se merkitsee myös, ettei
sitä olla vääristelty; siihen ei olla sotkettu mitään muuta kuin mitä se on.
Tosi on suora; se mikä on totta, ei tee mutkia ja käännöksiä, jotka nimenomaan
peittäisivät, salaisivat jotain. Tämän voi ajatella olevan erityisen
merkityksellisen ulottuvuuden silloin, kun puhutaan – halutaan puhua – totta:
sitä mitä sanotaan ei peitetä koristeisiin.
Olennaista on tämä: sanapari aletheia ja alethes tuovat
esiin sen, että totuuden käsite oli toisenlainen kuin myöhemmässä filosofiassa,
jossa sitä ollaan analysoitu lauseen ominaisuutena. Logiikassa puhutaan
propositiosta, lauseesta joka ilmaisee jonkun asiantilan – tutkitaan, onko
lause tosi tai epätosi. Tämä aikaisempi totuus, aletheia, oli jotain, jota voi soveltaa muihinkin asioihin kuin
lauseisiin (esimerkiksi alethes bios).
Antiikin maailmassa suhde totuuteen ei voinut selvitä ja
tulla oikeaksi vain lausetta koskevien formaalisten ja loogisten operaatioiden
avulla eikä suhde totuuteen ollut koskaan pelkästään tietävän subjektin suhde.
Vain tämä totuuden ”historiallistaminen” auttaa
selventämään, miten joku – esimerkiksi Pyhä Augustinus – lähestyi kysymystä
ihmisen suhteesta totuuteen. Hän kirjoittaa Tunnustuksissa:
”Olen tuntenut
ihmisiä, jotka ovat halunneet petkuttaa toisia, mutta kukaan ei ole halunnut
tulla petkutetuksi...”
Tällaiset ihmiset rakastavat totuutta, jos se auttaa
heitä tai paljastaa muut, mutta vihaavat sitä, jos se paljastaa heidät itsensä.
Augustinus jatkaa:
”Näin on ihmissydän
tehty: sokea ja vetelehtivä, viheliäinen ja epärehellinen; tahtoo pysyä
salassa, muttei halua että mikään olisi siltä salassa. Kuitenkin käy niin,
että se ei ole salassa totuudelle ja samalla totuus pysyy salassa sille.”
Augustinuksen tekstiä voisi analysoida monella tavalla –
ja niin on tietysti tehtykin (mukaan luettuna mainittu Heidegger).
Kiinnittäisin tässä vain huomiota tähän: totuus, johon ollaan suhteessa, ei ole
vain tietämisen avulla saavutettu; täytyy olla tietynlainen ihminen päästäkseen
totuuteen. Totuus, joka saavutetaan, ei ole vain oikea kuva todellisuudesta,
vaan myös oikea tapa olla ja elää ja tätä oikeaa tapaa määrittelee se, ettei
elä salassa, kätkeytyneenä.
2.Alastomuus
Mitä voisi merkitä se, ettei eläisi salassa,
kätkeytyneenä? Mitä voisi merkitä se, että sitä mitä sanotaan ei peitetä
koristeisiin? Eikö tämä merkitsisi jonkinlaista alastomuutta? Meidän on ehkä
puhuttava vakavasti alastomuudesta...
Jos totuuden on ilmennyttävä minussa ja jos saavutan
totuuden vain ollen tietynlainen ihminen, minun pitää olla alaston erityisessä
mielessä: ei riisuttuna vaatteista, vaan siitä mitä vaatteet merkitsevät.
Vaatteet eivät merkitse
suojautumista; se voi olla ja on monesti niiden funktio. Vaatteilla on merkitys kahdella tasolla: 1) Ne merkitsevät
jotain, koska ne ovat osa konventioita, tapoja. Meillä on tapana pukeutua ja
vielä pukeutua tietyllä tavalla. Täytyy
pukeutua mieheksi tai naiseksi. On pukeuduttava siististi, toisia kunnioittaen,
Jumalaa kunnioittaen ja tietenkin miestä kunnioittaen. 2)Vaatteet merkitsevät
myös siksi, että ne välittävät merkkejä, ne viestittävät. Ne kertovat
esimerkiksi statuksesta ja varallisuudesta. Niiden avulla voidaan haluta sanoa
vastaan. Viestinnässä on kyse vakuuttamisesta – itsen tai toisen. Vaatteet
eivät ole tässä mielessä aatteita; ne ovat markkinointia.
Ollaksemme alastomia, ollaksemme totuudellisia, meidän
olisi siis riisuttava konventiot ja markkinointi. Todellisuudessa filosofoinnissa
on ollut kyse tästä, kun se on asettunut vastustamaan doxaa, yleistä mielipidettä; se on väistämättä ollut myös
konventioita vastaan, se on tahtonut tuoda eron maailmaan, mielipiteisiin ja
ihmisten tapaan olla maailmassa. Ei tarvitse ottaa esimerkiksi Diogenestä,
sillä myös paljon hienostuneemmat, paremmin pukeutuneet ovat olleet aktivisteja
ja todellisia nudisteja: ilman koristeita, ilman illuusioita, ilman
synteesiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti