Tarina filosofian opiskelijasta eli Kenen ongelma

L.Wittgenstein

EI ENÄÄ FUENGIROLASSA (syksyllä palataan)

Filosofiakahvila keskiviikkoisin Peña el Bujío, Av. Toré Toré 22, Torre del Mar klo 11.00 

Joku eksyy opiskelemaan filosofiaa Essexin tai Helsingin yliopistoon. Jos hän suorittaa opintonsa loppuun, hän on oppinut jotain, sillä hänen on täytynyt näyttää oppineisuutensa. Harvoin kysytään, mitä se oppineisuus on, mitä tuo eksynyt oppi. Ehkä hän oppi lukemaan hitaasti, ehkä jopa huolellisesti ja tarkasti.

Ensin hänet ohjataan lukemaan tiettyjä teoksia – Platonin, Kantin, Wittgensteinin ja Derridan. Vaikeita kirjoja, vaikeita sanoja. Vähitellen opiskelijamme tajuaa jotain, myöhemmin hän osaa jopa syventyä sanottuun. Hän oppii sitä mitä hän tekee – ihan niin kuin kaikki muutkin. Kun joku kysyy häneltä, mitä Platon todella tahtoi sanoa, hän hymyilee. Hän tietää, etteivät asiat ole noin yksinkertaisia – että kyseessä olisi muka vain tekijän intentiosta. Ymmärrys on paljon enemmän. Kun hymyilijä katsoo omaa hymyään, hän tajuaa, että hän on jo syventävissä opinnoissa: hänestä on tulossa mestaritulkitsija ja hänellä on salaista tietoa.

Kun hän tekee tutkielmaa, epätoivo iskee. Työ ei suju. Ehkä hän tajuaa, että pitäisi osata myös kirjoittaa ja puhua, muotoilla sanoiksi se syvä oppineisuus, joka hänen sisällään on. Ehkä hän tajuaa, että ymmärrys oli harhaa. Molemmissa tapauksissa hän on surullinen ja lukossa.

Sekä lukijana että kirjoittajana hän on tulkitsija; hän etsii kirjasta ja opettajan sanoista jotain, liittää ne johonkin, etsii niiden takaa jotain. Eksyneen opiskelijamme tehtävä olla epäileväinen, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on olla hermeneutikko. Hän tietää sen hyvin, koska hän on lukenut monta kirjaa hermeneutiikasta. Jos hyvin menee, hän on niin oppinut, että tiedostaa hermeneutiikan historian, sen syvän yhteyden raamatun tulkitsemiseen.

Saatuaan tutkielman päätökseen hän on oppinut suuren opetuksen: tärkeää on osata muotoilla kysymys. Vasta paljon myöhemmin, avioeron jälkeen, itsemurhan partaalla hän avaa jonkun näistä vanhoista ja kirjoista ja näkee toisaalle. Kysymys, jonka hän oppi lopulta kysymään, oli suunnattu väärin. Hän oli opiskellut ja oppinut, mistä ongelmasta Platon tai Wittgenstein puhuivat, mitä he todistelivat, miten näkivät kielen tai mielen. Filosofian opiskelijana hän oli sisäistänyt ajatuksen, että tarkoitus oli ymmärtää Platonia ja Wittgensteinia, tietää mitä heidän  ongelmansa ja kysymyksensä olivat. (Siitä huolimatta, että sekä Platon että Wittgenstein vaikenivat.) Vodkaa ja pillereitä pöydällä hän lopulta sanoo itselleen:

”Filosofian ongelma, jonka filosofi esittää, koskee sinua.”

Hän tarkoittaa sanalla sinä itseään. Hän tajuaa senkin. Tietenkin. On melkein valaistunut. Hän ei enää hymyile ylimielisesti niin kuin syventävien opintojen kynnyksellä. Opiskelija ei ole enää opiskelija, vaan itsemurhakandidaatti. Hän nauraa.

Logiikkaa ahkerasti lukeneena hän oli ihmetellyt, eikö Wittgenstein ollut hassu, kun sanoi: ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.” Eikö niin, että jos vaikenee, on joutunut sitä ennen puhumaan? Naurava itsemurhakandidaatti tietää, ettei kyse ole siitä, onko lause looginen tai mielekäs eikä siitä, ovatko teoksen pääväitteet moitteettomia (hän oli jo opiskelijana tiennyt, että Wittgenstein korjaili ideoita). Olennaisempaa olisi ollut tehdä kirjasta harjoitus, tehdä ongelmasta ja kysymyksestä oma. (Naurava itsemurhakandidaatti ei muista, että tämä oli ollut hänen silmiensä edessä koko ajan, kun hän opiskeli, sillä Wittgenstein sanoo kirjassaan, että hänen lauseensa ovat kuin  tikapuut, jotka voi heittää pois, kun ymmärrys on saavutettu.)

Hän toistaa itselleen: ” ”Filosofian ongelma, jonka filosofi esittää, koskee sinua.”

Kandidaatti katsoo pillereitä pöydällä, ei vielä mitä tulee tekemään ja jatkaa omalle peilikuvalleen:

”Jos sinä et kuuntele häntä, ongelma on filosofin.”

P.S.

Melkein satiirinen tarinani on satiirinen siinä määrin kuin se käsittelee filosofian opiskelua. Varsinainen ongelma – haluttomuus ja kyvyttömyys lukea tuon tai tämän tekstin kysymystä itseä koskevana – on yleismaailmallinen ja traaginen.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila