Historian käyttö

Francisco de Goya: Disparate conocido

Ajankohtaista asiaa -kahvila seuraavan kerran 13. helmikuuta.

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 5.2. ja Fuengirolassa 6.2. 

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo (ent. Peña el Bujío), Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

Voiko filosofoida historiallisesti? Voiko filosofía käyttää historiaa kriittisesti ja hedelmällisesti? Historian käytöllä on oma asemansa filosofian historiassa ja se ei aina lupaa paljon. Historismia on ollut monenlaista ja monella tavalla epäilyttävää. Toisten mielestä jo puhuminen historian käytöstä filosofiassa on loukkaavaa. Onhan filosofia aina katsonut maailmaa sub species aetarnitatis, ikuisuuden näkökulmasta.

Historismi merkitsee lähestymistapaa, joka pyrkii selittämään ilmiöitä niiden historiallisista lähtökohdista käsin. Tämä ei kuulosta pahalta eikä oudolta, koska yksi (historiallinen) muutos länsimaisessa ajattelussa oli historiallisuuden läpimurto. Viimeistään 1800-luvulla ilmiöitä ja prosesseja, inhimillistä olemassaoloa ja luontoa ryhdyttiin tarkastelemaan historiallisina. Historismi ei tunnu oudolta, koska olemme sen sisällä.

Joihinkin meistä vaikuttaa jopa historisismi (eng.historicism,esp.  historicismo), joka on eri asia. Siinä historialle annetaan vielä painavampi merkitys. Vaikka historisismiakin on monenlaista, voidaan todeta, että monta kertaa se merkitsee yritystä ratkaista nykyisyyden ongelmia menneisyydestä löytyvien keinojen ja lääkkeiden avulla.

Neutraali ja lyhyt määritelmämme historismista pitää sisällään ongelmallisia asioita – jos osaa katsoa tarkemmin. Ei ole aina aivan selvää, mitä historiallinen selittäminen merkitsee. Määritelmässä oleva sana ”lähtökohta” liikkuu jo vaarallisilla vesillä. Kuka tahansa historiaa lukenut voi huomata, että monet ilmiöt eivät selity niiden alkuperästä käsin eikä alkuperää monesti löydy. Vielä pahempaa on alkuperän ideaan liittyvä illuusio. Kuvittelemme löytävämme identiteettimme ja sitä kautta paikkamme ja tehtävämme maailmassa.

Historiaa voi käyttää uljaan alkuperän metsästykseen, oman tai kansansa identiteetin vahvistamiseen, pyhän muistomerkin ja monumentin rakentamiseen. Mutta ehkä sitä voi käyttää myös ”parantumaan” tällaisista tendensseistä sielunelämässämme ja yhteiskunnallisessa ajattelussa. Tämä ei merkitse, että on olemassa historian “oikeaa käyttöä”, mutta toinen käyttö auttaa ehkä paremmin harjoittamaan kritiikkiä tässä ajassa.

Historia voi opettaa, että ennen oli toisin. Se miten ennen toimittiin ja ajateltiin, voi olla meille täysin vierasta, vaikka ajallinen etäisyys ei olisi suuri. Tästä vieraudesta johtuu, että voimme jo omana elinaikanamme suhtautua hymyillen menneiden vuosikymmenten tärkeinä pidettyihin asioihin. Tällä hetkellä pysyvältä, ikuiselta ja välttämättömältä tuntuva asia ei sitä ole. Se on kontingentti (kontingenssi on modaliteetti, jossa a on kontingentti jos ja vain jos a on mahdollinen mutta ei välttämätön). Sana ”asia” on huono. Pitäisi puhua tapahtumista. Historia voi opettaa, että pysyvät rakennelmat eivät ole kiinteitä; ne ovat tapahtumia. Historioiva filosofi toteaa: ”1800-luvun alussa tuon näköinen heppu sanoi, että niin ja näin.” Hänen ei tarvitse tutkia lausetta niin kuin propositiologiikan tutkija tai arvioida lauseen todenmukaisuutta. Hänelle se on tapahtuma. Kysymys on toinen.

Huomion kiinnittäminen muutokseen, olemassaolon sattumanvaraisuuteen, voi vapauttaa meidät sellaisista käsitteistä, kategorioista ja malleista, jotka ovat ahdistavia, jopa sortavia. Historia tuo esiin eron. Jos sitä käytetään tämän eron esiintuomiseen, tarkoitus ei ole antaa mallia, imitaation kohdetta. Historia – ainakin tietyllä tavalla käytettynä – suojelee meitä ajatukselta, että voisimme palata jonnekin. Se suojelee meitä ajatukselta, että menneisyydestä löytyisi vastauksia nykyisyyden ongelmiin.

En voi (en todellakaan uskalla) sanoa, että olisi historian ”oikeaa käyttöä”. Voimme silti nähdä, että on potentiaalisesti mielenkiintoista, kritiikin kannalta hedelmällistä ja jopa terapeuttista, jos onnistuu löytämään historiaa sieltäkin missä sitä ei olla ennen nähty. (Myös tunteilla, rakkaudella, vaistoilla on oma historiansa.) On vapauttavaa nähdä tapahtumien singulaarisuus; meidän ei ole pakko katsoa yleisten sääntöjen ja abstraktien lakien kautta eikä postuloida teleologiaa. Emme puhu historian merkityksestä tai tarkoituksesta. Emme liitä siihen logiikkaa tai järkeä. Käytämme sitä, jotta voisimme nähdä omien käytäntöjemme haurauden, jopa mielivaltaisuuden ja arvioida, miten niitä voi muuttaa. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila