Nostalgian vaara

Emmanuel Lévinas

AJANKOHTAISTA ASIAA - KAHVILA FUENGIROLASSA torstaina 13.2. Ravintola La Alegría, Av. de los Boliches 42. Klo 14.00.

Filosofiakahvilan aihe Torre del Marissa 12.2. ja Fuengirolassa 13.2. 

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00. Casa de Juan de Antiguo (ent. Peña el Bujío), Av. Toré Toré 22.

Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Carihuela Chica, Rafaelin aukio.

Ajattelun työkaluja pitää käyttää. Varastossa ne ruostuvat. Voimme käyttää niitä analysoidessamme esimerkiksi poliittisia puheita. Tiedän, ettei sellainen ole muodikasta. Poliittista puhetta kuunteleva sanoo: ”Olen samaa mieltä.” Tai hän sanoo: ”Olen eri mieltä.” Tämä riittää, se on totta. Analyysi voi silti tuoda esiin jotain, jolla on merkitystä.

Ennen kuin analysoimme mitään olemme metodologisten valintojen edessä. Mitä puheessa pitäisi analysoida? Voimme esimerkiksi tuoda esiin ideoita tai analysoida retorisia keinoja. Minua kiinnostaa usein nähdä, millaiseen ongelmaan tai problematisointiin puhe liittyy. Koska ongelmilla on historia, analysoinnissa on mukana myös historian käyttö.

Lähtökohdaksi voi ottaa yhden piirteen poliittisissa puheissa ympäri maailmaa. Puhe on nostalgista. Näitä puheita löytyy Espanjasta, Italiasta, Puolasta, Yhdysvalloista ja Suomesta – vain muutamia maita mainitakseni. Esitykset ja tarinat voivat poiketa toisistaan, mutta niissä on myös yhteisiä elementtejä. 

Nostalgian ei tarvitse olla huono asia. Mihail Bahtinille keskiaika ja renessanssi oli naurun kulta-aikaa. Historioitsijat voivat valittaa, että tällainen kuva ei ole koko kuva. Todellisuudessa se ei pyrikään olemaan sitä. Tietty nostalgisuus Bahtinin kuvassa mahdollistaa kuitenkin arvojen ja kauneuden näkemisen siellä missä sitä ei yleensä nähdä. Huonoksi nostalgisuus tulee, jos se merkitsee resignoitunutta ja negatiivista suhdetta omaan nykyisyyteen. Silloin nostalgia vain syövyttää ja syventää huonoa ja hedelmätöntä vihaa omaa aikaa kohtaan.

Mitä nostalgiaan vetoavassa, nostalgiaa herättävässä poliittisessa puheessa kyseenalaistetaan, mikä siinä problematisoidaan? Siinä hyökätään nykyaikaa tai ainakin joitakin sen puolia vastaan. Usein – pelkästään strategisistakin syistä – kysymys kuuluu: ”Kuka tai mikä on syyllinen kauniin maailman (suuren maamme, ylvään menneisyyden) katoamiseen?”

Nostalgisen poliittisen puheen ja nykyisyyden välinen suhde on silti kompleksisempi. Otan aiheemme kannalta mielenkiintoisen esimerkin. Emmanuel Lévinas (1906-1995), liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi, julkaisi vuonna 1934 lyhyen esseen nimeltä Quelques reflexions sur la philosophie de l´hitlerism. Pelkästään otsikko aiheuttaa kylmiä väreitä onnellisissa luentosaleissa. Teksti on mielenkiintoinen mm. siksi, että on yksi harvoja yrityksiä analysoida hitlerismiä filosofiana. Lévinasin analyysissa on metodologisesti tärkeitä huomioita ja lähtökohtia.  

Lévinas puhuu nostalgiasta, vaikka käyttää sanaa vain yhden kerran kirjoituksensa alussa. Hitlerismin fraseologia herättää henkiin saksalaisen sielun salaisen nostalgian, Lévinas sanoo. Tämä nostalgian vaarallinen seuraus ihmisen suhteessa nykyisyyteen ei kuitenkaan ilmene pelkästään vihana ja kaunana. Hitlerismissä ihminen naulitaan (rivé) omaan ruumiiseensa, omaan biologiseen olemiseensa. Ihminen kuuntelee veren ja perinnön ääntä, täyttää biologista tehtävää. Ihmisessä ja hänen olemisessaan ei ole enää olennaista vapaus ja pyrkimys mennä olosuhteiden yli ja ohi. Nykyisyys ei näyttäydy kontingenttina tilanteena, josta voi päästä ulos. Nostalgia ei ruoki tässä tapauksessa vain vihaa, vaan hengen kuolemaa. Ihminen on oma itsensä sidottuna tai naulittuna (rivé).

Nostalgian vaara ei ole ohi. Se ei ole vaarallista vain siksi, että ihminen haaveilee katsellessaan järven pintaa kesäyönä. Sen avulla voi herättää henkiin myyttisen menneisyyden, sankaritarun tai sadun onnelasta ja se voi kiihottaa – ei vain yhtä sielua, vaan demosta. Vaikka tunnen paremmin ajattelun historiaa, pidän terveellisenä tutustua sosiaalihistoriaan, katsoa millaisissa asunnoissa ihmiset ennen elivät ja yrittää haistaa, millaista oli elää kymmenen tuhansien ihmisten kaupungissa, jossa ei ollut viemäriverkostoa.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila