Déjà vu

 

Jussi Vähämäki puhuu artikkelissaan Historiasairaus (joka on tulkintaa Nietzsche varhaisista historia koskevista kirjoituksista) modernin ihmisen eräänlaisesta déjà vu –kokemuksesta tapahtumien edessä. Tapahtuma vastaanotetaan ikään kuin jo tunnettuna ja tiedettynä. Ihminen sanoo: “Tämän olen jo nähnyt.”

Kun kaikki on jo nähty ja tästä jo nähdystä tulee ikään kuin kategoria päähämme, meidän on helpompi irrottautua tapahtumasta. Minun haukankatseeni rekisteröi tämän joka paikassa. Ihmiset haluavat poistaa tapahtumalta sen tapahtumallisuuden. Keinot ovat monet. Kun jotain sattuu, aletaan puhua tilastoista, sattuneen  tavallisuudesta tai epätavallisuudesta. Jos joku murhaa, sanotaan ikään kuin varmuuden vuoksi: “Tekijällä on mielenterveydellisiä ongelmia.” Tämä lause pyyhkii monta häiritsevää kysymystä mielestä.

Tällaisella tapahtuman tapahtumallisuuden poispyyhkimisellä on vaikutus tietoon, mutta sillä on myös poliittisa seurauksia. Vähämäki toteaa, että déjà vu lamaannuttaa kapinan ja vaihtoehtoisen elämän impulssin.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ilman filosofiaa

 

Olen joskus sanonut, että filosofoin, jotta minulla ei olisi filosofiaa. Jos tätä maistelee, tajuaa varmaan, että filosofoinnin tarkoitus on minulle pitää ajatukset liikkeessä. Tarkoitus ei ole päästä systeemiin eikä lopulliseen vastaukseen. 

Joku voisi nähdä sanan filosofia käytössä tiettyä pahapäisyyttä. Se on ikään kuin synonyymi liian fiksoituneille ideoille ja elämää raskauttavalle metafysiikalle. En kiellä tällaista pahapäisyyttä, mutta kieltämättä olisi epäreilua samastaa filosofia tällaisiin kantamuksiin.

Liian fiksoituneet ideat pilaavat ihmisen suhteen itseensä ja myös toiseen. Esimerkiksi idea ihmisestä muodostuu käsitykseksi ihmisen essentiasta, olemuksesta. Tästä seuraa jo eräänlainen ohjelma. Minun pitää sovittaa itseni tähän olemukseen ja kärsin sopimattomuudestani. Minun pitää toteuttaa tuo olemus; muuten olen vieraantunut. Samalla rajoitan mahdollisuuksiani. 

Myöskään toista ihmistä en katso yksilönä, vaan tämän idean läpi. Hän on  aina vähän vajaa. Hyvässä tapauksessa ojennan häntä lempeästi, en ruoski. Mutta kuvittelen jo, että minun pitää kontrolloida häntä ellei peräti tehdä hänestä omaisuuttani...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Siteeraamisesta

 

Vila-Matas

Monesti huomaan, että ihmiset luulevat minun ajattelevan samalla tavalla kuin siteeraamani ajattelijat. Usein siteeraan kuitenkin vain näyttääkseni, että jonain aikana  edes joku ajatteli noin tai näin, käytti jotain tiettyä käsitettä. Siteeramani lähteet ovat minulle historiallisia, eivät muuta usein.

Joskus siteeraan ajattelijaa tai kirjailijaa analysoidakseni tekstikatkelmaa. Opetus, oma ajatukseni, on enemmän tavassani analysoida kuin itse tekstissä.

Aika usein siteeraan jotain tekstiä, koska se mahdollistaa mielenkiintoisen näkökulman. Se ei merkitse, että allekirjoittaisin ajatuksen. Esimerkiksi taannoin aiheena oli Oscar Wilden tekstikatkelma, joka mahdollisti monenlaisia mielenkiintoisia polkuja. En yritä sanoa, että tässä on viimeisin kantani itsetuntemukseen. Luen häiritäkseni itseäni, en vahvistaakseni näkemyksiäni. En siteeraa saadakseni aukoriteettien vahvistusta omille ajatuksilleni.

Joskus olen siteerannut Enrique Vila-Matasia (tänä keväänä aiheena oli hänen kirjansa antama aihe, shandy.) Hän on erityisen hauska siteeraaja, koska aina ei voi olla varma, onko kirjailija keksinyt tekstin tai jopa tekstin tekijän.

P.S. Oscar Wilde (1854-1900) kirjoitti: “If you want to be a grocer, or a general, or a politician, or a judge, you will invariably become it; that is your punishment. If you never know what you want to be, if you live what some might call the dynamic life but what I will call the artistic life, if each day you are unsure of who you are and what you know you will never become anything, and that is your reward.” (Jos haluat olla kauppias, kenraali, poliitikko tai tuomari, sinusta varmasti tulee sellainen ja se on rangaistuksesi. Jos et koskaan tiedä mikä haluat olla, jos elät mitä toiset saattaisivat sanoa dynaamiseksi elämäksi mutta mitä minä nimitän taiteelliseksi elämäksi, jos joka päivä olet epävarma siitä mitä olet ja mitä tiedät, et tule miksikään ja se on palkintosi.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ehdotus väitöskirjan aiheeksi

Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian keskeinen käsite on kielipeli (Sprachspiel). Wittgenstein yritti näyttää, että kielen muodot ja käyttötavat nivoutuvat erilaisiin toimintoihin. Tieteelliset väittämät, kiroilut, rukoukset ja anteeksipyytämiset ovat tapoja käyttää kieltä. Niitä olisi vaikea käsittää, jos niitä ei liitettäisi yhteyteen, siihen toimintaan ja käytäntöön, jossa ne saavat ilmauksena ja merkityksensä.

Minulla on jollekin ahkeralle aihe väitöskirjaan. On olemassa kielipeli, jota Wittgenstein ei ainakaan muistaakseni ottanut esiin: vittuilu. Sen sukulaisuus muihin kielipeleihin voisi olla erityisen mielenkiintoinen teema. Kirjan nimi voisi olla ytimekkäästi: Vittuilu. Tutkimus eräästä kielipelistä. 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mottoni yhä

 

Mottoni on kaikesta huolimatta yhä tämä:

“Mitä on olemassaolo ilman filosofiaa? Onko elämä elämä elämisen arvoista, kun elää muserrettuna valheen ja tyhmyyden ikeessä?” - Markiisi de Sade

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Selvennöksiä ja sivupolkuja

 

Hegel

Haluan ensi syksynä tehdä filosofiakahvilassa selvennöksiä ja lisähuomautuksia jo käsiteltyihin aiheisiin ja kysymyksiin, jotka ovat nousseet esiin keskusteluissa. Joskus ne ovat tulleet esiin vain sivulauseissa tai ohimennen tehdyissä huomautuksissa.

Tahdon esimerkiksi puhua vaikeasta sanasta tahto, jota tahtoen ja tahtomattani käytän. Haluan sanoa jotain tapahtuman käsitteestä, jonka sanon olevan keskeisessä roolissa omassa ajattelussani.

Minulle esitettiin jossain  kevään filosofiakahvilan keskustelussa kysymys ihmiskunnan edistyksestä tai kehityksestä. En varmaankaan voi antaa tyydyttävää vastausta; pikemminkin selitän, miksen voi sitä antaa. Yritän lähestyä aihetta sivupolkuja pitkin (menneisyys, tulevaisuus, tapahtuma, humanismi, historian kuolema). Sivupolku on toinen nimeni...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet syksyllä 2024

Suunnittelen filosofiakahvilan ohjelmaa syksylle. Huomaan maksavani jotain velkaa. Teen selvennöksiä, lisähuomautuksia ja/tai jälkipuheita. Aiheluttelo on ainakin toistaiseksi tällainen:

 

Etäisyyden ottaminen 

Ajattelu ja toiminta 

Mikä oli sanottava 

Eräänlaista kielifilosofiaa 

Tahdosta 

Suhde itseen, suhde toiseen 

Puhe historian lopusta 

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus 

Selviämmekö ilman humanismia? 

Tapahtuma, tapahtumallistaminen ja tapahtumallisuus 

Jälkipuhe 

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Mikä on kissa?

 

María Zambrano (1904-1991) piti tunnetusti kissoista. Yhdessä kirjeessään meksikolaiselle ystävälleen hän kysyy: ”Mikä on kissa?” Filosofi oli varmaankin hyvin tietoinen, että kysymys ei ollut se tavallinen. Espanjalainen ajattelija oli varma, että jos joku tietäisi, mikä on kissa, hän tietäisi kaiken...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila