Filosofiakahvila25.2./26.2./27.2.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa).
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.30. (Huom! Aika muuttuu) Restaurante COLONIA, Paseo Maritimo Poniente, vanhasta paikasta Nerjaan päin, majakan ja Massai Maran välissä, rannan puolella (entinen parkki toimii).
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Sokrateen ironia oli julkeimmillaan hänen
puolustautuessa ateenalaisten edessä. Puolustuspuheen alussa hän toteaa
syyttäjiensä puhuneen niin hienosti, että melkein vakuuttivat hänet itsensäkin syytteiden
oikeellisuudesta. Sokrates sanoo olevansa huono puhuja, joka ei pysty samaan
kuin nämä taitavat puhujat. Sanat ovat salaivaisia. Emme kai voi ajatella, että
Sokrates oli huono puhuja. Tietyllä tasolla Sokrates oli kuitenkin tosissaan.
Hän teki pesäeroa retoorikkoihin.
Sokrateen mukaan hänen vastustajansa ovat deinoi legein, taitavia puhujia. Hän
itse puhuu suoraan, ilman taitoa ja koristeita. Taitamattomuuden korostaminen
ei merkitse, että hän ei välittäisi siitä, puhuuko hyvin vai huonosti. Platonin
Faidroksessa Sokrateen keskustelukumppanut esittävät halveksivia huomioita
henkilöstä, joka on puheiden kirjoittaja. Sokrateen varoittaa halveksimisesta.
Sillä on väliä, puhuuko hyvin tai huonosti. Ei ole häpeällistä kirjoittaa.
Häpeällistä on kirjoittaa huonosti. Tehdessään pesäeroa vastustajiinsa Sokrates
puhuu taidokkuudesta ja taitamattomuudesta, mutta liittää taitaviin puhujiin
epäsuoruuden ja koristeet, omaan puheeseensa suoruuden.
Sokratesta syytettiin nuorison turmelemisesta ja jumalien pilkasta, sillä
hänen väitettiin palvovan joitakin vieraita daimoneja. Tuomareita
oli 556. Heistä 281 äänesti Sokratesta vastaan, 275 puolesta. Hänet tuomittiin
kuolemaan. Ateenalaiset eivät yleensä mielellään tuomineet kansalaisia,
ateenalaisia, kuolemaan ja hänellä olikin mahdollisuus lähteä maanpakoon.
Sokrates kieltäytyi ja joi myrkkymaljan.
Sokrateen tuomio oli todiste hänen vihollisilleen. He ajattelivat, että väkijoukkojen tai vastapuolen vakuuttaminen oli oikeutus ja peruste sille, miten jokin asia päätetään; se oli oikeutus julkisen tilan valtaamiselle ja sen omimiselle. Tämä on täsmälleen sama logiikka, jota nykyisin seuraavat poliittiset päättäjät. Filosofian historian kuuluisin tapahtuma luo siis humoristisen valaistuksen nykypäivän politiikkaan.
Mitä Sokrates oli tehnyt? Hän oli kävellyt ympäriinsä ja esittänyt kysymyksiä vastaamatta niihin. Itsekin Sokrates myönsi, että hän ei anna vastauksia, vaan luo vain umpikujia (aporia). Hän sanoi olevansa atopos, kirjaimellisesti ilman toposta, paikkaa: outo, hämmentävä, paikaltaan nyrjäyttävä.
Tätä eivät kaikki aikalaiset hyväksyneet. Mitä hyötyä olisi kaupungille hämmentäjästä, arvojen, tapojen ja vakaumusten kyseenalaistajasta? Meidän päiviimme saakka on Sokrateehen ja muihin filosofeihin suuntautunut sama epäilys. Eivätkö he ole ennen kaikkea negatiivisia ollessaan vastaamatta, esittämästä mitään posiitivista moraalista teesiä?
Sokrateesta on tehty filosofian isä, ainakin jonkinlainen vedenjakaja ja sankari. Kun häntä on sankarillistettu, on korostettu hänen metodiaan, dialektiikkaa (joka alkuperäisesti tarkoitti keskustelua). Harvoin kiinnitetään huomiota siihen, että hän sanoi olevansa huono puhuja. Ehkä huomautusta ei olla otettu tosissaan. Sen voi ottaa tosissaan, kun ajattelee, missä yhteydessä Sokrates puhui. Hän kierteli Ateenan katuja aikana, jolloin Kreikassa oli paljon ammattipuhujia ja heitä arvostettiin. Huono puhuminen oli toisenlaista puhetta, joka halusi heittää erilaisen siemenen – ja varmaankin erilaiseen maaperään.
Platonin Sokrateen puolustuspuhe on Sokrateen puhe oikeudessa, mutta todellisuudessa hän ei puolustaudu. Hän toki sanoo syytöksiä vääriksi ja osoittaa niiden epäjohdonmukaisuuden, mutta hän kieltäytyy muuttumasta. Sokrates sanoo, että hän puhuu totta ja puhuu jatkossakin. Hän tiesi, mikä oli ongelma: se ettei hän sanonut mitä ateenalaiset halusivat kuulla. Eikä häntä puolustautuminen auttaisikaan. Niin kuin Sokrates toteaa: Oli niin tai näin, Sokrates on syyllinen....
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti